Miksi aina sataa... ???????

Tennispallon kokoisia rakeita, vettä vaakatasossa, kissoja ja koiria. Oikeasti, yhtenä päivänä oli maa valkoinen. Kesäkuun lopulla, haloo. Nyt pitäisi olla aurinkoa ja hellettä ja ihana pihanlaittosää. Välillä siiderin ja kasvatustieteen perusteoksen kanssa aurinkotuolissa köllötellen.

Mutta ehei, savipiha lilluu vesilammikkona ja askel väärään suuntaan saa uppoamaan polvea myöten.

Tsemppiä vaan Mauri-Muurarille, joka tulee muuraamaan meille autotallin ensi viikon loppuhujakoilla.

Nyt vähän masentaa

Kävipä nimittäin niin, että melkein kaikki tavara oli jo suunnilleen paikoillaan. Kaikista epämääräisintä rojua lukuunottamatta ainakin. Mutta voi itku, vanhan kodin kellarikomero oli vielä melkein kokonaan tyhjentämättä ja nyt sitten noin puolet siitä tyhjennettyämme kokonaisuus on taas rankka kaaos. En jaksa enää.

Jos meillä ei lojuisi Rakentajan työkaluja joka nurkka täynnä ja tosiaan niitä listapaketteja ja laattoja ja hyllynpaloja ja vastaavia, niin kaiken oikean tavaran voisi ehkä saadakin esim. vaatehuoneen hyllyille turvaan. Mutta ei... ne hemmetin työkalut valloittavat joka hyllystä jonkun kulman ja ovat niin hiton näppärästi muka saatavilla. Me emme pääse edes seminormaaliin elämään ikinä *parkuu sydämensä kyllyydestä*.

Nyt kun ei sillä tavalla voida ehkä puhua rakennusleskeydestä enää, niin pitäisikö muuttaa tittelinsä Anonyymit Rakennustavaroiden Uhrit kunniajäseneksi tai jotain... joku kaunis päivä pinoan vielä iloisen roihun pihallemme ja paistan kaiken, mikä edes etäisesti liittyy rakentamiseen (tai mikä muuten vain on väärässä paikassa mielestäni). Tervetuloa muutkin ahdistuneet kantamaan tavaranne kokkoon, tehdään koko Vantaan historian komein paistos ja lopetetaan tämä rakentamistyrannia kodeistamme!

Kiltti mustan citymaasturin omistaja

Voisitko mitenkään hellittää vähän sitä kaasujalkaasi, kun ajat tässä kapeaa tietämme? Olen nyt jonkin aikaa katsellut menoasi ja aina sinulla tuntuu olevan kova kiire. Yritetään muistaa se kolmenkympin rajoitus, ei tämä niin pitkä tie ole.

p.s. Jos vielä kovin monta kertaa näen kiihdyttelyä talomme kohdalla julkaisen myös auton merkin ja rekkarin täällä

Sattuu, auh

Ja syykin on harvinaisen yksiselitteinen, tuo kirottu kova savimaa. Kas kun Rakentajalla on perversio, että meidän pihalla pitäisi olla nurmikko (golf-harrastus mielessä??). Tosin opin juuri puutarha-alan keskustelupalstoilta, että on olemassa Nurmikkoja ja ns. nurmikkoja. Nurmikot ovat kauniita ja samettisen tasaisia ja niissä perustamistoimet on tehty oikein. Ns. nurmikoita ei ole perustettu oikein. Ne sisältävät jotain kasveja, sillä kyllähän maassa kuin maassa jokin kasvi elää, ehkä jopa joku sitkeä ruohotupsukin. Meille tulee takuuvarmasti tuota jälkimmäistä.

Eli meillä siis eilen jyrsittiin maata, haravoitiin ja tasoiteltiin kauniita multakerrostumia, kalkittiin, hemmoteltiin, juteltiin, suostuteltiin, kostutettiin, manattiin jne. Kokonainen muutamankymmenen neliön kaistale jopa, enempää ei vaan sillä käsivoimin työnneltävällä jyrsimellä allekirjoittanut jaksanut. Rakentaja toki muisti vähätellen huomautella naurettavan pienestä alueesta... meinaatko tosiaan Tuohon kylvää. Ääääääh, joskus tekisi kyllä mieli huitaista jyrsimellä herra Kaikkitietävää.

Mutta nyt siis sattuu käsiin. Ja sattuu jalkoihin. Ja hartioihin. Ja sympatian vuoksi vielä päähän, mutta se johtuu kyllä valkoviinistä ja siideristä, uskon. Motivaatio tänään lähteä tyhjentämään vanhasta kodista viimeisiä roinaesiintymiä on katossa.

Pihanhoidosta tuli mieleen naapuruston valmiit talot, siis ne vanhat upeat pihat, joita lähimaastosta löytyy *sinivihertävänpinkin kateellinen*. Tietääkö kukaan mikä upea korkea kirkkaanoranssi iso kukka kukkii nyt? Rakentaja väittää, että kukinto olisi vähän kellomainen... haluaisin niitä pihalleni, upeita ovat.

Iloista Juhannusta blogin ihailijoille

Koittakaahan malttaa pysyä poissa raksalta, ettei muutu talo innostuksessa juhannuskokoksi.

Elämää muuton keskellä

Siinä olisi varmaan puolensa, jos olisi viitsinyt odotella maltillisesti talon valmistumista ennen muuttoa. Voisi oikeasti vaan muuttaa ja laittaa tavarat paikoilleen ja se siitä. Elää normaalia elämää.

Nyt me emme elä normaalia elämää. Nytkään, sillä emmehän me ole mitään normaalin oloista tehneet viimeisen vuoden aikana montaakaan kertaa. Joka nurkka on täynnä muuttolaatikoita. Vanhassa kodissakin on vielä tavaraa tuomatta (hyvänen aika, muutamme tuplakokoiseen kämppään ja tavara ei mahdu minnekään). Sen sijaan, että viettäisimme kaunista sunnuntaiaamua puistossa lasten kanssa, me saumaamme kylppärin seinien viimeisiä laattoja. Kypsää hommaa muuten, ainakin se osuus kun sitä saumatököttiä pestään irti laatoista.

Ja rojua riittää. Työkaluja, puolikkaita laattapaketteja, listoja, pahvia, ruuvia ja mutteria, ääääääh. Siinäkin olisi puolensa, jos tuo autotalli olisi valmiina. Saisi vaatehuoneen käyttöön vaatteille, ei laatoille.

Mukava kesäloma meillä tiedossa selkeästi :-P

Lähipäiväkoti korkattu

Kävin tänään pienten muksujen kanssa tutustumassa lähistön päiväkotiin. Siellähän nuo vintiöt aloittavat sitten elokuussa. Täytyy sanoa, että meillä kävi kyllä uskomaton tuuri, kun kuuntelee lähiseudun päivähoidon tilannetta. Pääsimme juuri siihen päiväkotiin mihin halusimme, ja vieläpä mukavanoloisiin pienryhmiin kumpikin. Joskus on hyötyä siitä, että on säälittävä.

Nyt kun on kaksi vuotta ajanut autolla lapsia päiväkotiin, ei voi kuin sanoa, että viiden korttelin kävelymatka on aika luksusta. Ei tappelua siitä kuka istuu edessä. Ei kuraisia ja kiukkuisia lapsia, joiden kanssa tapellaan siitä, osataanko laittaa turvavyö itse vai ei. Ei itkuraivareita siitä, että autossa soi väärä musiikki tai on kuuma tai kylmä tai liian sopiva.

Päiväkoti vaikutti oikein kivalta paikalta. Henkilökunta otti meidät hyvin vastaan, tuli oikein tervetullut olo. Tilat olivat siistit, puuhaa tuntui riittävän. Arvomaailma tuntui olevan sellainen, että siihen oli hyvä samaistua.

Mutta voi onnea ja parasta. Päiväkodista löytyi Puuhiksen paras tarhakaveri, joka lopetti vuosi sitten nykyisessä paikassa. Vieläpä samasta ryhmästä. Siis Puuhiksen-paras-kaveri-en-ikinä-enää-mene-tarhaan- kun-Kaveri-lopetti-hysteria. Puuhis ja Kaveri olivat aivan ylionnellisia, keinuivat ja kiipeilivät ja saivat aikaan jo tappelunkin. Nyt uskon, että vaikka ero vanhasta päiväkodista tekeekin kipeää (etenkin äidille), niin kyllä me tuonnekin kotiudumme.

Pikkuinenkin otti ryhmänsä heti haltuun. Etenkin aikuiset olivat myytyjä toisen reippauden edessä. Pikkuisella on kyllä sellainen vaikutus, hän on niin aurinkoinen valon lapsi, luottavainen ja avoin. Eihän siinä voi kuin sulaa kylmempikin.

Reilu viikko asumista takana

ja hyvät ovat fiilikset. Koti on kiva ja toimiva, vaikkakin vaiheessa, ja ympäristö mukava. Viikonloppuna pääsin jo vähän pihaakin laittelemaan... muutama kukkanen ja pari pientä omenapuun rääpälettä. Siitä se lähtee.

Muuttovaihe tosin kypsyttää. Kun elämälle välttämättömät tavarat on saatu paikoilleen, niin ei ole enää kiirettä purkaa muita tavaroita. Saati tyhjentää kellaria ja romuja vanhasta samalla kun hakee rautakaupasta milloin koukkuja, milloin proppuja ja milloin häivähdystä sosiaalisesta elämästä. Plääh. Tähän pitäisi kehittää joku palvelu - Stressitön Muutto, Pakkaa Vain Itsesi ja Muuta Valmiiseen Kotiin. Kysyntää olisi varmasti. Hinnoitellakin voisi varmasti itsensä ihan miten vain. Hmmmm, olisikohan tässä se rikastumisen sauma...

Ei meillä tokikaan valmista ole millään muotoa. Listoja puuttuu, hyllyjä puuttuu, varastotilaa puuttuu, terassi siintää jossain kaukaisuudessa, koukkuja seiniin, sokkeleita keittiöön... hommaa riittää seuraavaksi 15 vuodeksi. Sitten alkaakin jo remontointi.

Ruusuista omakotitaloelämää vaan itse kullekin.

Pysäytetään Yliegoiset Kaaharit!

Olipa kerran eräs alue Vantaan perukoilla, jossa rakennettiin paljon. Alueen läpi kulkeva tie muodosti hauskan lenkin peltojen ympäri. Paikallisilla oli tapana käyttää sitä kiihdyttelyratanaan ja työmaaliikenne muodosti varsinaisen rekkarallin...

Ajan saatossa alueelle muutti muutama lapsiperhe, ja määrä koko ajan kasvoi. Tilanne ei varsinaisesti muuten muuttunut: valtaosa ajoi ihan kauniisti, mutta aina tuntui löytyvän yliegoisia teiden ritareita, joita ei alueen 30km/h rajoitus tai edes normaali taajamanopeus koskettanut. Eräänä aamuna sitten muuan perheenäiti ulkoilutti lapsiaan etupihallaan, ja jalkakäytävien puuttuessa antoi heidän pyöräillä tiellä valvovan silmänsä alla. Saapui paikalla iso kallis saksalaista automerkkiä edustava menopeli, eikä hidastanut kohdalla tippaakaan. Nopeutta oli ainakin tuplasti sallittu, luultavasti enemmänkin. Kivet ja hiekka vaan pöllysivät, ja toinen ulkoilleista lapsista joutui kaatamaan pyöränsä ojaan, ettei olisi jäänyt alle. Onneksi lapsella oli sen verran tilannetajua, toisin kuin autoa kuljettaneella herrahenkilöllä.

Eli arvostetut rakkaat naapurit ja muut alueen kävijät: Olkaa kilttejä ja ajakaa varovasti. Alueella ei ole jalkakäytäviä tai kevyen liikenteen reittejä. Kaikki siirtymiset on hoidettava autoteiden kautta. Pieniä lapsia on melkein joka talossa ja vaikkei olisikaan, niin kyllä niitä aikuisiakin on ihan hyvä joskus varoa. Me pidämme kyllä ryntäilevät kersamme mahdollisimman hyvin kurissa ja olemme tietoisia vastuustamme vanhempina. Tiedämme myös, ettei kukaan ole pakottanut meitä tekemään lapsia.

Yrittäkää tekin kuitenkin ymmärtää, että vaikka alla olisikin kottero, jolla pääsee yli kahtasataa, niin jättäkää ne kiihdyttelykokeilunne moottoritielle. Useimpien mielestä makein auto ei ole se, mistä lähtee kovin kiihdytysääni. Vaikka olettekin keskimääräistä parempia kuskeja, niin kannatan silti liikennesääntöjen huomioimista, ihan siltä varalta, jos joku muu vaikka toimii jotenkin oudosti (esim. liikennesääntöjen mukaisesti ajaa 30km/h).

Erittäin hyvä linkki kaikille kaahareidenvastustajille löytyy tästä . Pistetään aloitetta kunnalle, että saisimme alueelle muutaman hidastetöyssyn sekä pihakatukyltit tai vähintään toisesta suunnasta puuttuvat 30km/h aluemerkit paikoilleen (yliegoisille kaahareille tiedoksi, että vaikka merkki puuttuu, siitäkin suunnasta on voimassa 40km/h aluemerkki). Allekirjoittanut lähtee hamstraamaan piikkimattoja ja spraymaalia odotellessa.