Lupaamani tonttikuvat olkaat hyvät

Maisema on toistaiseksi viehättävää peltoa. No kauhean kaunis se ei ollut kuraisena keväänä. Kulmassa Rakentaja leikkii tontin rajatolppaa. Näillä tunnetuilla viherpeukalon taidoillani piha kasvaa varmaan pitkää heinää ja piikkikasvia vielä viiden vuodenkin jälkeen :-) Tuosta kyltistä vähän eteenpäin muuten vielä joku päivä kasvaa kaunis, tuuhea mongolianvaahtera (heh)... rakkaudella sitä jo kasvattelen pihallamme kukkalaatikossa. Täytyykin muistaa jutella sille joka päivä. Uhata, että päätyy polttopuiksi, jollei kasva kauniiksi...



Maisemaa toiseen suuntaan. Avaraa. Vuoden päästä tämä alue on täynnä samanlaisia taloja rivissä. Iltapäivisin voi vaan arvuutella, mikä koti on oma. Melkoista jenkkilähiömielikuvaa.



Tältä näyttää tie, jonka varrella talo joskus vielä sijaitsee. On mukavaa, että muutkin alueella rakentavat. Onpahan edes jotain silmäniloa... vaikka ne kaikki taitavat vaan mietiskellä kattokulmia ja pihakiviä. Kieltämättä kertaalleen oli vähän tyhmä olo, kun suoraan lasten kevätjuhlista ajelimme tontille. Minä juhlamekossa tietenkin... ja korkkareissa. Vähän 'kuka ei kuulu joukkoon'-meininkiä.



Vielä pitää esitellä: alueen ainoa puu (taustalla vasemmalla, ei osu meidän tontille).
Rakennusviranhaltija kyllä sanoi, että eiköhän sekin siitä kaadu. Eipähän sitten varjosta tulevaa auringonottopaikkaani tuo tuuhea metsäkaistale ;-)