(tai oliko se sirkkeli). Illan viimeisiä ääniä ovat rälläkän sulosoinnut tai yötä myöten rehkivä kaivinkone tai joku muu rakentamisen ääni.
Plääh, tiesinhän minä, että asumme keskellä suurta rakennustyömaata seuraavat 5 vuotta ainakin, kun tähän ryhdyimme. Mutta silti, ollappa edes joskus aamulla seitsemän aikaan hiljaista. Jos nyt muksut sattuvat nukkumaan sinne asti.
Pikkuhiljaa, ihan vain hitaasti tosin, mutta kuitenkin pikkuhiljaa, alkavat asiat ja tavarat loksahdella paikoilleen. Vain muutama muuttolaatikko enää koristaa eteistä (nekin voisi tunkea piiloon rojuvarasto-työhuoneeseen, jos jaksaisi). Useimmat Rakentajan työkalut ovat edes puolijärkevissä paikoissa. Enemmän on sellaisia kaappeja, joissa on kahvat, kuin sellaisia joissa ei ole.
Me olemme tehneet muutakin kuin raksanneet. Uineet, kyläilleet, kestinneet vieraita, retkeilleet ... melkein normaaleja asioita. Saunaa olemme ehtineet käyttää, puukiuas on kyllä autuas asia. Puukiuas, keskellä kaupunkia (no aika maalla, mutta silti). Oma piha on ihana, nurmikon kylvökin oli melkein mukavaa.
Autotallikin on kohonnut seinien osalta melkein valmiiksi. Vedenpitävyys ei ole vielä ihan huippuluokkaa (katto kun puuttuu), mutta ehkä tässä talvea kohti mennessä...
Palailen blogille pienen kuvareportaasin kera, jos Rakentaja saa joskus tuon tietokoneen kuntoon. Kas kun keskellä pahinta muutto-viimeistely-stressiä on hienoa formatoida koko roska ja alkaa viritellä sitä uuteen uskoon (ihan kuin ei olisi muutamaa muutakin juttua tässä...)
