ja muuttolupa taskussa. Nyt se on siis totta, me muutamme tänä viikonloppuna.
Epätodellinen olo, nytkö tämä loputtomalta tuntunut piina, ajelu, ramppaaminen, kahden kodin loukku viimein loppuu? Me menemme kotiin, oikeaan Kotiin. Meidän rakkaudella ja vaivalla ja kyynelillä rakennettuun ihan omaan Kotiin.
Taitaa olla pincin skumpan paikka tänään.
Me nukuimme koko viikonlopun uudella talolla. Sänky oli ihana, maisema kaunis. Hiljaista oli myös, ei mökääviä naapureita. Luukutin musiikkiakin jonnekin yhteen asti yöllä, tuskin tuo ketään häiritsi. Vuohonjuustoleipä ja espresso aamiaiseksi uuden ruokapöydän äärellä maistuivat ja takkatuli lämmitti ihanasti yön hämärinä tunteina.
Silti palasin hyvillä mielin vanhalle talolle, hengähdys, takaisin kotona. Elämä on toki paljon helpompaa toimivan suihkun ja vessan kanssa, ja tavaroistakin tietää noin suurinpiirtein missä ne ovat. Mutta miten sitten tehdä uudesta talosta Ihan Oikea Koti?
Tavaratko sen tekevät vaiko ihmiset? Lasten touhut vai paluu arkeen? Vai tietoisuus siitä, ettei tänne enää tunge työmiehiä ja tarkastajia meidän reviirille? TV ja pyykkikone? Vaiko aika?
Talo alkaa olla kyllä asuttavassa kunnossa. Osa tavaroista on jo paikoillaankin kaapeissa. Suurin osa työmaaroskasta on poissa, ihan oikeita astioita käytössä. Työkalut kun vielä tunkee kaappeihin, niin siinäpä se. Ja ennen perjantaita on luvattu ne pöntötkin kytkeä. :-)
ja Internetyhteys. Mitä sitä muuta voi elämältä toivoa? Aijuu, takkatulta. Rakentaja juuri sitä virittää...
Me vietämme nyt ensimmäisen yön uudessa talossa. Laatuaikaa ihan kahden. Jännittävää. Ei täällä ehkä vielä ole kummituksia ehtinyt muuttaa sisään. Tai mistä sitä tietää, vaikka katkeran timpurin haamu hiiviskelisi nurkissa.
Aika mieletön fiilis.
Nyt se on sitten vahvistunut, ensi viikon perjantaina meillä on lopputarkastus. Sopivasti ennen ylppäriviikonloppua, niin ei sitten kerkeä paneutua muuttamiseen seuraavina päivinä *huoks*. Tosin aion kyllä jo tänä viikonloppuna laittaa paikkoja mahdollisimman kuntoon: vaatteita kaappeihin, leluja ja astioita paikoilleen ja semmoista.
Paljonhan tuohon jää vielä tekemistä. Listoja ja valoja, laattoja ja peilejä, hyllyjä ja ties mitä. Mutta pääasia, että päästäisiin vihdoin Kotiin. Minä en oikein ole koskaan kotiutunut tuonne nykyiseen asuntoomme, se on aina ollut sellainen tilapäisratkaisu. Paremman puutteessa. Pidemmän päälle sekin nyppii, ettei oikeasti kuulu minnekään.
Rakentaja on viettänyt enemmän kuin paljon aikaa talon kimpussa. Työssäkäyminen on jäänyt vähille, kauhistelen jo seuraavien kuukausien toimeentuloa. Paljon hän on toki tehnytkin, viimeksi nyt keittiön kaappien sivuihin ja taustoihin viritteli peitelevyjä. Tiedättehän, kaappien taustan lastulevyluukki pitää saada piiloon.
Pinkit tasot tulivat eilen, mutta voi ihmetys, ne olivatkin ihan lilat. Ja sopivat täydellisesti, sävy oli aivan sama kuin wc:n seinissä. Olen mykistynyt kyllä. Putkihiippari on muuten luvannut vettä viikonlopuksi. Se voisi helpottaa siivousoperaatiota. Sähköhemmotkin tulevat viimeistelemään paikat viikonloppuna. Huomenna Rakentaja ja Kaivurikuski vääntävät pihan pohjat lopulliseen malliin. Kaivurikuski on huippu!
Jotenkin pahin ahdistus helpotti, kun nyt tiedämme päivän jolloin tämä touhu siirtyy taas uuteen vaiheeseen. Kiire ennen sitä on, mutta nyt kun tietää, ettei se kestä enää kauaa... no, ehkä tästä sittenkin selvitään.
Tätä ette ikinä usko, nyt on sattunut jotain Kerrassaan Uskomatonta. Ällistyttävää, etten sanoisi. Pyydän ehdotonta hiljaisuutta Suuren Paljastuksen edessä... sen kunniaksi kirjoitankin loput postauksesta pinkillä.
Meillä on portaat!
Eilen ne saapuivat puolenpäivän jälkeen. Ja saapui samalla Porrasasentaja-tyyppikin. Hetken päästä myös arvostettu Myyntipäällikkö kera porraspinnojen.
Nopeasti tuo väsäsi ne kasaan, vaikka pystyynnosto taisikin olla varsinainen Operaatio. Ensin sen piti puheiden mukaan vaan sujua keveästi Rakentajan, Asentajan ja Myyntihemmon voimin. Mutta kun nostohetki tuli, alettiinkin kummasti itkeä lisävoimia avuksi. Onneksi lisävoimia sattui olemaan hollilla, mutta ei se kuulemma kuuden miehenkään voimin ihan mikään pikkuverryttely ollut.
Tässä kuva portaista vielä asennusvaiheessa. Rakentajalla oli parempiakin kuvia, laitan niitä myöhemmin. Iltaan mennessä portaat olivatkin täysin valmiit.
Väristä olen vähän ihmeissäni. Sen piti mielestäni olla vähän vaaleampi ja ei yhtään punertava. Lisäksi Älyn Jättiläiset olivat a) jättäneet lapsiportin pois ja b) asentaneet tuohon ikkunan eteen kaiteen. Hurjan viisasta, kuvissa se ainakin näytti supertyhmältä. Täytyy keksiä joku fiksaus siihen.
Portaissa on kuitenkin yksi hyvä puoli. Nyt me voisimme alkaa varailla loppukatselmuksia, kun vaan IV-ihme kävisi tekemässä mittauksensa ja putkihemmo saisi vihdoinkin ne vedet päälle. Rakentaja on aivan liian kiltti näissä asioissa... yhtään ei ole sellaista pakottamishenkeä vaan pyytelee vaan joskus tulemaan, kun ehtivät. Suututtaa.
lähti tänään isolla pakettiautolla uuteen Kotiin. Vaatetta ja astioita, leluja, lakanoita, pyyhkeitä. Polkupyörät ja grilli. Kaikkea sellaista, minkä avulla pääsee alkuun asumisessa. Tiedä sitten, josko vaikka joku ilta itsekin vaan sulavasti valuisi uusille kämpille. Ihan vain vaivihkaa, kunhan vaan ne portaat ovat paikoillaan. Huomennahan niiden pitäisi tulla. Ainiin ja vesi.
Rakentaja tosin hannailee. Nokun ei meillä ole tehty lopputarkastusta. Mitä jos jotain sattuu? Mitä jos herra Rakennustarkastaja pahastuu? Luuleekohan Rakentaja tosiaan, että herra Rakennustarkastajan mielipaha vetää millään tapaa vertoja Rakennuslesken vastaavalle? Kenties tässä olisi pienen perheen sisäisen kehityskeskustelun paikka.
No niin tai näin, yksi etappi on saavutettu. Pian me menemme tavaroiden perässä.
Elämä on kunnossa, koti on kaunis ja siisti, vietän villiä sinkkuelämää ja nautin täysillä.
Tällainen fantasia aina väliin pyörii mielessä porrassotkujen, yliegoisten rakennusihmisten, levottomien lasten ja olemattoman vapaa-ajan keskellä. Ja kasvavan asuntolainan. Tili tuli ja meni taas samantien, ja mikä on vastike? Unettomat yöt, elämä jatkuu ahtaassa läävässä, sotku ja muuttolaatikot tukkivat viimeisetkin positiiviset ajatukset ja normaalistikin herkkä pinna lapsien suhteen poksahti ajat sitten. Muuttopäivä leijuu jossain ulottumattomissa. Joka päivä Rakentaja keksii jonkun uuden asian, joka siirtää hommaa viikolla. Viimeksi nyt parvekkeen lattian eristäminen.
Älkää kukaan, joka voi valita, rakentako itse taloa.
tuota Timpurien naurettavaa lapsellisuutta, täytyy vaan sanoa, että hyvä kun niistä päästiin näinkin kivuttomasti. Mitäpä ne muuta ovat tässä lomilta palattuaan olleet kuin pohjaton rahareikä (omasta mielestään varmasti jonkin jumaluuden lahja ja siunaus)? Eivät ole ottaneet kuuleviin korviinsa toiveita töiden prioriteeteista, tahti on ollut surkean hidasta (oikeasti, paikkapaikoin olisin itse opetellut homman nopeammin ja tehnyt sen) eivätkä he varsinaisesti luoneet hyvää tiimihenkeä narisemalla kaikkien muiden Talomme parissa työskentelevien työjäljestä ja tahdista ja vaikka mistä.
En vieläkään tajua tuollaista. Ei edes tekstiviestillä viitsi ilmoittaa, että aikoo lopettaa työt. Ei vastaa puhelimeen, kun koittaa soitella perään (itse harrastin tuota siinä 14-16 vuotiaana, kun oli joku säätö päällä). No, kertoo näiden henkisestä tasosta aika paljon.
Onhan se jo jonkin aikaa näkynyt, että motivaatio on ollut syystä tai toisesta ihan nollassa. Ja ilman motivaatiota, no tietää sen itse kukin, ei synny tulosta. Se vaan vinkiksi, että kannattaa se oma motivaationsa hoidattaa kuntoon muuten kuin laiskottemalla asiakkaan työmaalla. Puhuminen ja perusteltu keskustelukin auttaa, jos tahtoo vaikuttaa työnsä sisältöön, kiukuttelu ja jurmutus ei. Laatukin on ollut aika vaihtelevaa: tahtoessa oikein hienoa, mutta juuri viimeksi viime viikonloppuna tuli korjailtua herrojen mokia kodinhoitohuoneessa. Niinpäniin. Söpöä naamaa kyllä katselee mieluusti, mutta ei se kauheasti auta, jos se on ainoa kohdillaan oleva ominaisuus.
Rakentaja on tuhat kertaa etevämpi kuin nuo kaksi tomppelia yhteensä (ja söpömpikin ja hurjan fiksu vielä kaupan päälle). Räystäsalulaudat menivät heittämällä eilen paikoilleen ilmankin "Ammattilaisia", ja oli muuten diilannut alkuperäisen luottotimpurimme viimeistelemään muutamat keskeneräiset kohdat. Tervetuloa asiallinen jälki ja reipas työtahti. Niin niillä asioilla on tapana järjestyä, ja yleensä parhainpäin. Rakentajalla on ihmekyky luimia asiat kohdilleen <3
On sitä taas nähty ja kuultu. Ei uskoisi, että ollaan tekemisissä kolmekymppisten kanssa, kun välillä meno on kuin lastentarhassa parhaimmillaan (kaikki kunnia lastentarhoille tosin).
Meillähän tilanne on nyt se, että Timpurien hommat alkavat olla kutakuinkin valmiina. Joitain yksittäisiä hommia lukuunottamatta. Samaten meidän rakennusbudjettimme alkaa olla pikkuhiljaa käytetty, jos huomioidaan vielä tiedossaolevat tulevat kulut. Mitä tästä yhtälöstä siis loogisesti seuraa?
Kasvokkain Timpurit ottivat ilmeisesti kohtuuhyvin tiedon siitä, että muutama päivä enää ja sitten homma loppuu. Sovimme jäljelläolevista päivistä ja töistä ja laskuista ja niin edelleen ja homman piti olla siinä. No, eiköhän Rakentajan lähdettyä ala kuulua. Timpurit ovat lähteneet ovia viskellen "kun me ei kerran saada rahaa niin ei me mitään tehdäkään"-mentaliteetilla, tiesi raportoida paikallaollut Maalarinalku. Niin tyypillisiä miehiä... mitäköhän ne kuvittelivat? Että saisivat vielä kolmen kuukauden palkat, vaikka työt ovat melkein loppu?
Äääääh, miten inhoan tuommoista. Mitenkään ottamatta kovin vahvasti kantaa heidän viimeaikaiseen työtahtiinsa (joka on ollut surkea), niin tuo oli jotenkin viimeinen pisara. Turha odottaa suosituksia, vaikka jälki onkin ollut oikein asiallista silloin kun tahti ja moraali vielä olivat. Ihme kiukuttelua, viisivuotias Puuhiskin osaa käyttäytyä paremmin ja huutaa suoraan päin naamaa "Äiti on maailman tyhmin", joskus jopa perustellen, jos kokee tulleensa väärinkohdelluksi. Ihan naurettavaa.
Eipä kai tämä meille katastrofi enää tässä vaiheessa ole. Räystäsalulaudat ja väliovet kun olisivat viimeistelleet, niin kaikki olisi ollut aivan hyvin. Nyt vaan sitten on lisää piiiitkiä rakennusiltoja tiedossa.
Kääk ja ääk, miten paljon voikaan tappaa aikaa tähän loppujen viilailuihin. Ovia sinne, saranoita tonne, vetimiä tuonne, piuhaa minne, sekoan kohta. Välillä pillahtelee itkuun, välillä tulee maanisia tekemisenpuuskia, välillä vallitsee mukava tiimihenki, välillä pohtii miten yksin onkaan. Loppuisi jo, saisipa muuttaa, voisipa asettua ja lopettaa tämän kahden paikan välillä elämisen...
Tulihan taas viikonlopun mittaan tehtyä. Minä jonkinverran, Rakentaja paljon, Sähkömiehet ahkerasti, Rakentajan sisko upeasti, Muurari tyylillä. Hieno porukka meillä kyllä viikonloppuna oli hommissa, jos muussa onkin välillä toivottomat fiilikset, niin tsemppihenkeä ja taitoa meidän ihmisillä riittää.
Sauna valmistui kuin valmistuikin Äitienpäiväksi. Allekirjoittaneella vaan loppui siivousinto ennenkuin ehti alkaakaan, joten emme sitten saunoneet. En usko, että se sahanpuru ja pöly yhdistyneenä veteen (joka olisi pitänyt hakea teknisestä tilasta) olisi ollut kovin terveellinen yhdistelmä lauteille. Mutta sauna on upea, ei sitä näin kuvissa voi esittää... tervetuloa vaan saunomaan kanssamme ja pihatalkoisiin jossain vaiheessa. Kaikki voivat tuoda monivuotisia pihakukkia tuparilahjana :-)
Saunatiloihin liittyy olennaisesti Amme, joka oli muuttanut oikeaan ympäristöönsä. Se on kyllä ihana. Tahdon uimaan sinne (vauhtia putkihemmo!).
Eikä sovi väheksyä kohtalaisen oleellista elementtiä: saunatilojen väliovia. Ne tuovat kummasti valmiimpaa ilmettä komeudelle. Vähän nuo törröttävät sähköpiuhat ahdistavat, mutta aika hyvin niitäkin viikonlopun aikana muuttui rasioiksi ja katkaisijoiksi. Kattoihin voisi jo laittaa lamppujakin moneen kohtaan ja ne jopa toimisivat. Vaikka eipä sitä valoisina kesäöinä lamppuja tarvitse, näkee lempiä ilmankin, ainakin jos lähipiirissä ja lähipiirin lähipiirissä olevasta vauvabuumista mitään voi päätellä...
Saunan ohella valmistui ulkoseinien muuraus. Aika eriltä näyttää kuin se kipsilevyilmestys. Ihan Oikealta Talolta jopa. Tuohon enää parveke, ja pinkki rappaus, niin Ihanaa. Rappaukseen tosin on varmasti varaa joskus vuonna 2020 tms... yhden rappaustarjouksen nähneenä. Haukon vieläkin henkeä summan aiheuttamasta järkytyksestä.
Upeinta varmasti, mitä tapahtui viikonloppuna, oli Rakentajan siskon taideteoksen ilmestyminen seinälle. Eikös olekin Ihanuus?????? Minusta se on Täydellinen. Mielettömän suuret kiitokset Siskolle *haleja*
Ja kiitos myös apujoukoille: Talon toistaiseksi nuorimmalle vierailijalle. Tyytyväisenä köllötti pölyn ja sotkun keskellä, kun äiti taiteili hevosta.
Keittiö on edennyt: tasot ovat paikoillaan, samoin melkein kaikki kodinkoneet (jopa sähköistettynä), laatikot odottavat valmiina, että putkimies kävisi laittamassa vedet ja siinäpä se alkaa ollakin. Jääkaapin otimmekin jo käyttöön viikonloppuna. Aah, kylmä juotava on parempaa kuin auringossaolleenlämmin... muutama lampunpaikka tuosta kuvasta vielä puuttuu, en tiedä mikä on tarkka tämänpäivän saldo.
Lavuaariin olen erityisen Rakastunut. Se on tyylikäs ja kubinen ja ylellinen. En malta odottaa tuohon Ihanaa Kubihanaani.
Putkihommat ja portaat ovat nyt oikeastaan ne, mistä muutto on kiinni (ja siivous juu). Pöntöt odottelevat makuuhuoneessa vielä (hienot paketit) ja yhtään hanaahan meillä ei ole. Portaista en tiedä, tai siis huomennahan niiden pitäisi tulla ja asennus tiistaina. En tosin usko tähän, tuo firma on pettänyt niin monta lupausta ja ollut malliesimerkki Äärimmäisen Surkeasta Asiakaspalvelusta.
Jaa mitäkö minä tein sitten... maalasin räystäsalulautoja, kokosin laatikoita, laitoin saranoita, pitelin kaappeja kun Rakentaja kiinnitti, sellaista pientä. Rakentaja teki kauhean paljon kaikkea, en edes jaksa luetella. Pitkää päivää ja paljon hommaa...
Ahkerat Lämpöpumppausihmeet saivat kuin saivatkin kytkettyä meille tänään lämmityksen, ja nyt voisimme siis saada lämmintä vettäkin. Edelleen vaan odotellen hanojen asentamista (terkkuja Putkimille, joka taisi tänään olla laittamassa viemäreitä). Eli homma etenee, jippii.
Mutta voi sanonko mitä. Maalarinalkujen maalausteline oli vahingossa puhkaissut yläkerrasta yhden lattiaputken poikki. Sieltähän tuli sitten vettä sisään, ja lattia jouduttiin repimään auki yläaulasta. En tiedä mitä nyt sanoisin, itkisinkö vai hirttäytyisinkö saunan takana. Millään ei näin loppumetreillä kaipaisi enempää ihmeviivästyksiä, niitä on jo ihan tarpeeksi tässä saanut katsella.
Ei muuta kuin ahkeraa viikonloppua minulle (& kaikille meidän Projektilaisille).
Käväisin aamulla tutustumassa Talon nykytilaan. Ilman minuakin tuntui, että ihmisiä oli aivan liikaa.
Kaksi Maalarinalkua oli korjausmaalailemassa joitain katon epäonnistuneita kohtia sekä makuuhuoneen koristemaalauksia. Kovasti esittivät toiveen, että saataisiin kamaa pois alta ja heille tilaa maalata. Kääk, mihin tuo kaikkien ihmisten roina oikein tungetaan???
Kaksi Timpurinretaletta teki saunaan lauteita. Ne näyttivät tukevilta ja hienoilta, ja hienoilta näyttivät myös valmiiksi paneloidut katot kylppäritiloissa. Lupasivat herrat muuten virittää saunatilojen ovet paikoilleen, ehkä sittenkin saunaan Äitienpäivänä... kylpyammekin oli ilmestynyt ruokatilan lattialle. Mitä se siellä teki, veisi nyt joku sen kylpyhuoneeseen. Koemakasin ammeen keskellä ruokahuonetta. Absurdi fiilis, eikä mielikuvaa yhtään helpottanut Rakentaja, joka tarjoutui tuomaan kylmää vettä ammeeseen.
Kaksi Lämpöpumppuihmettä oli tekemässä kytkentöjä. Kohta meillä on lämmitys. Jippii.
Yksi tai kaksi Muuraria väsäili ulkopintaa. Se on kadunpuoleista seinää vaille valmis ja Talo näyttää ihan erilaiselta ilman kipsilevylookkia. Ihan oikealta talolta, ei vain ihme-levy-kyhäelmältä. Tähän vaikuttavat myös räystäsalulaudat, ne tekevät kyllä kummasti enemmän talomaista ilmettä. Pinkkiä rappausta odotellessa...
Yksi IV-ihmetys oli myös pällistelemässä paikkoja. En ole ihan varma mitä hän teki, ainakin oli tiellä.
Sähkömies ja putkimies loistivat poissaolollaan, vaikka heitä tässä kipeiten juuri tarvittaisiin. Mokomat lierot. Haluan sähköä ja vettä... ja ihailla kauniita kubispottejani katossa.
Portaista muuten kuului sen verran, että olisivat nyt tulossa maanantaina ja asennus olisi tiistaina. Näinköhän... noiden lupauksiin en usko ennenkuin portaat nököttävät kauniisti kasassa. Kääk, mitäköhän vielä. Rakentaja tiesi WC-tilojen pinkkien tasojen lähteneen kohti Suomea ja tulevan ensi viikon lopulla meille asti. Mukavaa, ne ovatkin lempilapseni.
Ette varmaan arvaa, missä meidän perheemme vietti vapun- ja viikonlopunaikaa. Kai ne hommat vähän etenivätkin, luulisin. Toivoisin ainakin, monilta osin alkaa olla aika tyhjä olo rakentamisen suhteen. Sitä on nyt nähty aivan tarpeeksi. Rakentaja oli kyllä reipas ja ahkera ja sai paljon aikaan. Me muut, no, hidastus-auttamis-saldo taitaa olla jossain siellä nollan hujakoilla.
Mutta ensin porraskuulumisia. Niidenhän sovittu toimitus olisi ollut nyt tällä viikolla perjantaina ja vielä suunnilleen viikko takaperin lupasivatkin, että juu kaikki kunnossa. Me olimme jo kuulleet huhuja kanssarakentajilta, että useamman viikon viivästymää on tiedossa. Siksi hyvissä ajoin toimitusta varmistelimme ja mitään ongelmaa ei pitänyt olla. Aikataulu pitää aivan varmasti. Tänään kuitenkin kuului toista ja sekin vain, koska Rakentaja sitten taas aktiivisena asiakkaana soitteli sinne kysyäkseen lopullista varmistusta... juuei, kyllä tässä joitakin viikkoja on nyt viivästymää. Joitakin viikkoja? Anteeksi? Me muutamme kahden viikon päästä ja silloin pitää olla portaat.
Viivästymä itsessään suututtaa Aivan Mielettömästi. Vielä pahempaa on kuitenkin tuo valehtelu ja tiedottomattomuus. Me olisimme varmaan odotelleet portaita perjantaiaamuna asennusapulaisten kanssa ja he eivät olisi ilmoitelleet mitään. Tiedoksi siis kaikille kanssarakentajille, joilla ei ole portaita vielä hankittuna: Älkää tilatko kyseiseltä firmalta mitään, vaikka heidän hintansa saattaa olla aavistuksen edullisempi kuin monella muulla (lisätietoja allekirjoittaneelta ja Rakentajalta).
Edistymistäkin on onneksi tapahtunut. Rakentaja asensi laminaatit työhuoneeseen, teki meille vaatehuoneisiin hyllyt ja systeemit ja minä tein niinkin mahtavaa hommaa kuin silitysraudalla liimasin reunanauhaa ikkunalautoihin (jippii, Vuoden Turhin ja Epämotivoivin Homma on löytynyt). Alla kuva eteisen vaatehuoneen hyllysysteemistä, joka ainakin minusta vaikuttaa tosi pätevältä. Vielä vähän tankoja ja naulakoita ja kenkätelinettä, niin jo on hieno.
Kallipalkkaiset Timpuritkin olivat vaihteeksi saaneet jotain selkeästi näkyvää aikaan. Nimittäin paneloineet saunan melkein valmiiksi. Valokuidut kun sytytti kattoon, niin tuo näytti jumalaisen kauniilta. Kun saunan ovikin saapui perjantaina ja kiuas on ollut jo pitkään, niin ehkäpä me ensi viikonloppuna saunomme Äitienpäivän kunniaksi... (ai mitkä lauteet muka???)
Tässähän tätä taas, tällä viikolla jatkuu ulkopinnan muuraus, sähkömies tulee kytkemään sähköjä ja lämmitystyypit tulevat kytkemään lämmityksen. Keittiön ja kodinhoitohuoneen tasot tulevat tänään. Timpurit aloittavat listoituksen. Viimeiset maalaukset (=makuuhuoneen koristemaalaus) tulevat valmiiksi. Kodinhoitohuoneen ja vessan katot paneloidaan (toivon ainakin, sillä ensi viikonloppuna pitäisi laittaa kaapit paikoilleen). Putkimieskin toivottavasti ehtii loppuviikosta paikalle. Ja mikä tärkeintä, sikälimikäli Muurarit saavat telineensä pois takapihalta, Kaivurikuski tulee tekemään pihan pohjatyöt. Voi onnea ja kukkaloistoa. Portaat...? No, jää nähtäväksi.
