Rakennuslesken blogi elää mielenkiintoisia hetkiä. Pian meillä on 5000 lukijaa ja lisäksi seuraava julkaistava teksti on ihanan blogini sadas tuotos.
Jos 5000 lukijaa tulee täyteen lauantaihin mennessä, voivat kaikki halukkaat tulla illalla lasilliselle punaviiniä Talollemme. Jollei, niin seuraavaksi palkitaan 10 000 lukijan kohdalla ;-)
Vihdoin, se kauankaivattu ensiliekki on syttynyt Takkaamme. Oliko se sitten odottelun arvoista? En osaa sanoa, ainakin sopivasti olimme valinneet vuoden toistaiseksi aurinkoisimman päivän polttamiselle. Tunnelma ei ehkä siten ollut paras mahdollinen "Kylmä myrskyävä talvi, ja lämmin takkatuli".
Aluksi Takassa poltettiin kynttilöitä. Hirmu hyvin kyllä Piipistä meni veto, ei savuttanut sisälle yhtään.
Vähän myöhemmin pistimme sitten vähän lautaa palamaan. Kivastihan se roihusi, vaikka lauta ei ihan täysin kuivaa ollutkaan. Huomatkaa Rakentajan varjo takan kyljessä ;-)
Tässä hienot polttopuukasamme. Pihalla on aika paljon lautapätkää polteltavaksi... ehkä noin kymmeneksi vuodeksi tai jotain. Rakentaja osti itselleen upean kirveen. Uskon, että kirveenosto teki varsin hyvää Rakentajan herkälle egolle.
Oli aivan ihana kevätpäivä muuten. Ja Raksa näytti kuraiselta, likaiselta ja masentavalta. Roskaa joka puolella, yyyh. Ei sitä pihaa ikinä saada vihreäksi keitaaksi... ja ensi vuonna rakennetaan kummallakin naapuritontilla *huokaus*
Näin maisema on muuttunut, taloja alkaa kohoilla muillekin.
Eilen muuten kärräsimme melkoisen määrän pölyä pihalle. Puhallusvillasta tuli aika... jos sanoisin paljon, se olisi karkeaa alimitoittamista... megavaltavasti pölyä ja villanripettä. Tukehtuminen ei ollut kovin kaukana, kun sitä harjalla ja imurilla puhdisti. Mutta lopputulos oli kyllä puhdas ja siisti, nyt on söpön Timpurin hyvä palata lomaltaan mellastamaan vuorivillan kanssa. Luulen muuten, että ensi viikonloppuna menen Talolle nukkumaan ensimmäistä kertaa. Rakentaja kyllä hannailee, mutta eiköhän se sieltä perässä tule, kun ei yksinkään osaa uinua Ruususenuniaan.
Taas olemme köyhtyneet huomattavan summan. Tänä aamuna nimittäin teimme porraskaupat. Kierointa tässä on, että toimitus on vasta kymmenen viikon päästä. Siis, ainakaan kymmeneen viikkoon me emme vielä asu uudessa ihanassa kodissamme. Sehän on yli 2 kk, en kestä.
Portaat ovat, luonnollisestikin, tosi kivat. Tammenväriset askelmat, kaiteet ja reisilankut. Rosteria pinnat. Siis ei pinnatpinnat, kuten pöydän tai lattian pinta vaan ne pinnasänkytyyppiset pinnat. Ei mitään kuviointia tai kaiverruksia missään kohdassa. Tuleekohan niistä kalterifiilis? Kummasti se maku taas muuttui matkan varrella metallirunkoisista lasikaideportaista vähän enemmän simppeliin muottiin. Hinnallahan ei tietenkään ollut mitään vaikutusta asiaan, heh. Portaat ovat Hurjan Hintaisia Otuksia. Parin kuukauden nettopalkkani verran ne suunnilleen olivat.
Noh, ehkä ne sitten kuitenkin voittavat sen alkuperäisen suunnitelman kivoista ja halvoista valmisportaista. Kas kun rautakaupassa ilmeni, että ne ovat Suomessa laittomat. Jännittävää, että niitä silti ihan iloisesti myydään Suomessa toimivassa rautakaupassa.
Taas on takana rakentamisentäyteinen viikonloppu. Tätä nämä nykyisin ovat... lauantaisin rautakauppareissua ja sunnuntaisin aamusta iltamyöhään rakentamista, rakentamista ja niin edelleen. Mitäköhän me teimme viikonloppuisin ennen taloprojektia? En muista muuta kuin välittömän ajan ennen tontinostoa, silloin me juoksimme asuntoesittelyissä. Jos olisi ostanut vaikkapa sen kivan omakotitalon Kalajärveltä, voisi elämä olla nyt ihan erilaista.
Olikohan elo ennen asuntovimmaa enemmän sellaista, että nautittiin, löhöiltiin, syötiin hyvin ja käytiin ehkä kavereilla tai sukulaisilla? Tiedättehän, se sosiaalinen elämä... terkkuja kaikille meitä kaipaaville, kyllä me vielä joskus ehkä.
Onneksi kuitenkin uurastaminen tuottaa tuloksentapaistakin joskus. Eilen me saimme takan, mutta voi pettymyksien itku sentään. Sitä saa polttaa vasta ensi viikonloppuna. Olen epätoivoisen onneton tästä ihme nipottamisesta. Takkamuurari väitti, että takuu ei sitten korvaisi takan rikkoutumista, jos polttelen sitä etuajassa. Ihan törkeää. Olin jo suunnitellut sunnuntain ohjelmaksi köllöttämistä jääkarhuntaljalla takan edessä punaviinilasi vierellä. Ehkä jopa Rakentajakin, jos nyt sähköilyltään malttaa (ihan utopiaa, juu).
Alla kuvassa se takkaihanuus lepää. On se vaan mahdottoman kaunis. Olen takan nähtyäni entistäkin vakuuttuneempi siitä, että omistan erehtymättömän sisustusvaiston.
Sähköily oli hyvin pitkälti tämän päivän teema (valittamisen ja möksöttämisen lisäksi). Saimme yläkerran sähköt melkein valmiiksi. Onneksi piuha ja valkoiset nysät loppuivat kesken, muuten me sähköittäisimme siellä vieläkin. Rakentaja olisi kuitenkin hurmioissaan yrittänyt tehdä hommat ihan finaaliin asti. Alla olevassa kuvassa huippu-upea sähköviritykseni mikrolle ja kahvinkeittimelle. Jotain hyvääkin: meillä saa nykyisin lämmintä ruokaa rakentaessa.
Tässä kuvassa on surullista kertomaa siitä, että katot eivät ole ummessa vaikka niiden pitäisi olla. Seinässä näkyy huipputyylikkäitä sähköviritelmiä.
Eilisen saldo Maalarinaluille oli pohja- ja kattomaaleja, kittausmateriaaleja ja nauhoja. Ja teknisen tilan lattiaan keltaista. Jos kerran on niinkin turha koppi kuin tekninen tila, niin tehdään sinne edes mieltäavartava väritys: turkoosit seinät ja keltsi lattia. Mielestäni teknisen tilan olisi aivan hyvin voinut tehdä allekirjoittaneen pukeutumis- ja peilailuhuoneeksi. Näin muuten kerran sellaisen yhdessä asuntoesittelyssä. Aivan mahtava idea, jokaisella turhamaisella prinsessalla pitäisi olla sellainen.
Haleja kaikille toivottaa Rakennusleski sormet sähköjohtojen pujottelusta aivan totaalisen kipeinä ja rikki. Jos joku osaa suositella hyvää käsihoitoa, niin ottakoot välittömästi yhteyttä ;-)
olisi todellakin tervetullutta näin talvipakkasella. Hyi, kuinka Talon luona olikaan kylmä.
Takkamuuraaja tulee kuitenkin vasta huomenna aamulla muuraamaan. En ole varma ymmärsinkö oikein, Rakentaja houruili jotain aamuseiskasta. No, mukavia aamuhetkiä vaan heille takanpalojen kimpussa.
Aamulla katsastimme paikkoja Maalarinalkujen ohjaajien kanssa. Maalarinalut pääsevät työn tohinaan viikon 9 alussa. Käymme viikonloppuna ostamassa heille kittaustarvikkeita, ettei siitä jää homma kiinni. Minulla on muuten mahtava ja värikäs pintasuunnitelma Talostamme. Kyllä siitä tulee ihana ja iloinen värimaailmoiltaan. Toivottavasti kuitenkin tyylikkäällä tavalla.
Söpö Timpuri lähti viikoksi lomailemaan, mokoma. Hieman olen epäileväisellä kannalla suhteestamme tällä hetkellä. Viikon aikana vain kahdesta huoneesta ovat katot menneet kiinni, eikä luvattuja yläkerran väliseiniäkään ole näkynyt. Kyllähän hän on tehnyt kaikkea pientä ja varmasti aikaavievää, mutta lupaus kuitenkin oli, että alakerta on maalauskuntoinen ennenkuin hän lähtee lomille. Taasko yksi söpö lurjus on osunut tielleni?
Tällä hetkellä portaat aiheuttavat ylimääräistä päänvaivaa... mistä saada hyvännäköiset portaat, mieluiten halvalla.
Viime viikko tuntui ihan paikalleenjämähtäneeltä. Tiedättehän ilmiön, tehdään muka jotain tärkeitä perusrakenteita, jotka tosiasiassa eivät näy yhtään mihinkään. Mitä himputin väliä sillä muka on, että onko yläkerran kylppärin lattia betonia vai ei ja onko seinissä tai katossa jotain ihme koolauksia (mikä sana sekin nyt on olevinaan???). Kaikista toivottominta on tämä sähköpiuhojen virittely. Aina ne ovat jostain kohtaa väärin ja aina jo "valmiisiin" huoneisiin tuleekin jotain pientä lisäviritystä *huokaus*
Huomenna onneksi alkaa tapahtua. Söpö Timpuri nimittäin väkertelee alakerran katot paikoilleen (kai ne koolaukset on silloin jotenkin hyödyksi). Rakentaja on hommannut jostain vimpaimen nimeltä levyhissi. En tiedä mitä tapahtuisi, jos yliaktiiviset mukulat saisivat temmeltää sen kanssa. Alla olevassa kuvassa on muuten meneillään Piippijahti. Se on: juostaan kovaa kiljuen ympäri Piippiä ja ei ole aavistustakaan kumpi ottaa kiinni ja kumpi menee karkuun, mutta hauskaa on.
Tällaistakin nämä Isänmaan Toivot harrastivat: huudetaan viemäriputkeen ja nauretaan päälle. Toivon, että mukulat eivät kovin paljoa tulevaisuudessa viihdy pää kiinni tuossa putkessa, se on nimittäin yläkerran vessanpönttö.
Tämä on yksi pikkuprojekti viime viikolla. Yläkerran aulan kattoikkunat pääsivät paikoilleen. Ne antavat nyt kummasti valoa, kun niissä on nuo seinämät paikallaan. Kunhan vaan Iv-ihme saa hommansa hoitoon, saamme puhallusvillatkin muuten taloa lämmittämään. Tämä tapahtuu Rakentajan sanomisten mukaan ensi viikolla. Josko tuo sähkönkulutuskin siitä vähän laskisi.
Tämä on yläkerran pikkukylppäri. Vähän siinä on vielä visioimista, mutta lattia on upea. Yläkerran lattiasta oli Rakentajalla ja Talotehtaan edustajalla mielenkiintoinen vääntämys. Söpö Timpuri oli tuhlannut kaiken lattioihin tulevan kipsilevyn, ja alkoivat sitten ihmetellä, mistä moinen. En tänäkään päivänä ole varma mistä liian vähäinen määrä johtui (vaikka Rakentaja on sen kädestä pitäen monta kertaa selittänyt). Jotain tekemistä sillä oli lattialämmitysputkien, piirustusten ja eripaksuisten levyjen kanssa. Sen kuitenkin ymmärsin rivien välistä, että lopulta Talotehtaan edustaja joutui myöntymään ja lähettämään lisää levyä heidän piikkiinsä.
Lähiaikoina taas tapahtuu näkyvämpää onneksi. Perjantaina tulevat Maalari-ihmeet tutustumaan paikkoihin ja tekemään työsuunnitelmaa. Huomenna tulevat takanpalat, pääsisimmekö jo viikonloppuna punaviiniä nauttimaan takkatulen loimuun? Ehkäpä söpö Timpuri ehtii tekemään väliseiniä yläkertaankin?
Hämyhäkit ovat vallanneet talomme. Niitä luikertelee pitkin seiniä ja kattoja pilvin pimein. Niillä on pitkät inhottavat koivet. Katosta roikkuu niiden jalkoja ja seittejä. Apua.
Ei sitä muuten ihan helpolla uskoisi miten paljon piuhaa menee yhteen vaivaiseen pikkutaloon. Aivan mielettömän paljon. Me olemme sitä nyt kaksi viikonloppua pujotelleet täysipäiväisesti melkein. Rakentaja on vielä ollut muutenkin laittelemassa vaikka ja kuinka moneen otteeseen. Ja vasta alakerta alkaa pikkuhiljaa olla pulkassa. Rakentaja menee vielä tänään vähän fiksailemaan sitä, ja ehkä viikonloppuna. Eilen illalla ne Sähköihmisen kanssa siellä arvioivat työn tulosta, joka suurimmilta osin tyydyttikin Sähköihmistämme. Jotain sekin, että saa ylitarkan Sähköihmisen tyytyväiseksi.
Kuvassa alla Hämyhäkki. Saadapa jo söpö Timpuri laittamaan Hämyhäkit piiloon kattolevyjen alle... sitten voi vaan visioida Hämyhäkkejä hiippailemassa katto- ja seinärakenteissa pimeässä ja painajaisunet ovat valmiit. Tämä siis kaikille Hämyhäkkikammoisille, itse en lukeudu heihin, mutta isommat vauvat meillä kylläkin.
Tästä kuvasta kiitos kuuluu Rakentajan isälle, varastin sen häneltä blogiini aivan ilman lupaa. Paha ihminen olen. Siellä Rakentaja tulevan ruokailutilamme syövereissä mittailee piuhaa. Ja ahkera apunainen arvostelee. Muutaman kerran olivat kyllä hermot varsin pimahtamaisillaan. Rakentaja on niin kauhean etevä ja reipas ja sinnikäs puurtaja. Hirveän alemmuustunteenhan siitä saa, kun ei jaksa ihan tauotta piuhoitella. Joskus haluaa syödäkin ja välillä vain hengailla. Normaalielämäkin olisi pikkuhiljaa ihan bonusta, tämä on niin ihme säätämistä ja tasapainoilua perheen, talon ja töitten välillä.
Tällaisiakin hommia sain viikonloppuna tehdä. Tulostaa numerolappuja ja liimailla niitä piuhoihin. Jotka itse olin ensin katkonut pinkeillä pihdeillä. Kyllä sitä nyt tuntee, että elämällä on ihan todellinen Tarkoitus.
Mitäköhän siellä talolla olisi raportoimisen arvoista tapahtunut muuta kuin sähköjä... hmmm. Viime viikolla tulivat kourut, niistä olisikin pitänyt näppäistä teille kuva. Tällä viikolla valmistuu yläkerran lattia ja ainakin osittain väliseinät. Iv-hommat taitavat myös olla aika pitkällä. Kenties myös osa alakerran katosta saadaan pian umpeen. Ensi viikolla tulee takka, se on juhlan arvoista kyllä.
Mielenkiintoinen tapaus kävi muuten piuhojen kanssa. Kutsutaan sitä vaikka Kadonneiden Piuhakelojen Arvoitukseksi. Tiedättekö mikä on loogisin paikka etsiä suurehkoa piuhakelaa (tuota mikä on tuossa keskimmäisessä kuvassa)? Lähtisittekö ihan ensiksi etsimään sitä kattorakenteista? En minäkään, mutta tulinpahan noin tunnin etsiskelyn jälkeen tuskastuneena heittäneeksi Rakentajalle, että se on ihan varmaan piilossa tuolla katon sisässä. Siellähän se tosiaan oli. Jotain kertoo Rakentajasta, että ottaa noin tosissaan kaikki tyhmimmätkin juttuni...
Tiedättekö mitä, rakkaat lukijani ja tukijani? Mielialani rakentamista kohtaan on pikkuhiljaa hyvässä nousussa. Ei se toki samaa tahtia nouse kuin nostetun lainan määrä, mutta hiljalleen sieltä pohjalta kömmitään.
Syykin on kovasti ilmeinen, olemme vihdoin viimeisessä viidenneksessä rakentamisen osalta ja sehän tietää pitkiä iltoja ja unettomia öitä sisustuslehtien, sisustussivujen, verkkokauppojen ja piirustusten parissa. Siis sitä mikä on ominta minulle, ulkonäön tuunaaminen sisäisestä kauneudesta piittaamatta ;-)
Eilinen ilta kului lastenhuoneita suunnitellessa. Voi, saimme niin loistavan vision niistä. En malta odottaa, että näen ne valmiina. Iloista tässä oli paitsi erittäin järkevä, tehokas ja kaunis tilankäyttö, myös rahansäästö, joka on aivan huikea. Miten en tätä aikaisemmin tajunnut? Lisäksi uskon, että ratkaisu on lapsille tosi mieluinen. On omaa ja yhteistä tilaa, rauhaa ja yhteisöllisyyttä samassa. Ihan mahtavaa. Ja superkiitos maalarinalullemme, joka lainasi hyviä sisustusoppaita.
Maalaus, voi, siitä minulla on kymmenittäin ideoita. Kun vaan pysyisi maltti matkassa. Meille on nyt tulossa ilmeisesti kolmin kappalein innokkaita maalariopiskelijoita toteuttamaan mielihalujani. Reilun viikon päästä he pääsevät jo temmeltämään, heti kun katot vaan ovat paikoillaan. Ja sehän tietää viikonloppureissua maalikaupoille.
Keittiön lavuaari ja hana+kodinhoitohuoneen hana tulivat muistaakseni keskiviikkona. Hanat ovat I-H-A-N-A-T. Lavuaarista on vaikea visioida irrallisena, mutta hienolta sekin näytti. Ja suurelta, melkein kuin kylpyamme. Mistä päästäänkin lempiaiheeseeni... kuuma kylpy, siitä voisin jauhaa loputtomiin. Pian voi tilata jo ammeenkin.
Tylsiäkin hommia toki on vielä tekeillä. Söpö Timpuri väsää yläkertaan lattiaa, eilen siellä oli kauhea määrä betonia kuivattelemassa. Lisäksi hän oli tasoitellut märkätilojen seiniä. Niihinkin kai pitäisi laatat käydä valitsemassa.
Ja sähköjä... no niitten parissa joudumme jatkamaan varmaan koko viikonlopun. Ja lukkojen juu. Rakentaja oli tilannut meille oviin kahvat ja lukot. Taisi meillä jopa kaksi ulko-ovea olla, missä oli samanlaiset kahvat. Varsin riemunkirjavaa, mutta sitä muuta voi miehiltä odottaakaan *huoks*
