Puuha Pete kaivaa (ja talomme sai kuopan)

Tänään tapahtui (vihdoinkin) kaksi merkittävää asiaa. Tärkeysjärjestyksessä nuo ovat:

1. Puuhis sai kaivaa ihan oikealla Kaivurilla ja
2. Talollamme on nyt kuoppa.

Kaikki kunnia Ihan Mahtavalle Kaivurikuskille! Olen hänen uusin suuri Faninsa, sillä eräs pieni Puuhis on tänään Maailman Onnellisin riiviö. Kieltämättä kuskin ammattitaito häikäisi jopa universumin toiseksisuurimman mestarin väheksymisessä, eli allekirjoittaneen (yleisen maailmanrauhan nimissä en kerro kuka on suurin... lisätietoja saa pyytäessä). Erään pienen kuopan käsinkaivuuta seuranneena (suurimmaksi osin tosiaan vain sivusta ja kommentoiden) kun tiedän, että suoran kuopan kaivuu jopa pienessä mittakaavassa on Ihan Oma Taitolajinsa.

Riemuksenne teille kuvia, rakkaat fanit.

Puuhis ja kuski kiipeävät kuoppaan ja Kaivuriin. Pohdimme Puuhiksen kanssa, oliko Kaivuri nyt keltainen vai oranssi... lopputulos oli Riittävän Keltainen :-)


Puuha Pete työn touhussa... muutaman kauhallisen sai ohjata Ihan Itse. Ylpeän Äidin mielestä se meni kerrassaan täydellisesti.


Tällainen kuoppa siitä syntyi, eikä niillä edes kauaa nokka tuhissut. Huomenna viimeistelevät homman ja se on sitten siinä. Tehokasta porukkaa.


On se vaan mukavaa, että homma etenee. Raksalla oli muuten silmäniloa tänään... kerrassaan söötti sähkösuunnittelijan apuri.

Ikkunaluettelot

ovat vain yksi kummallinen kiemura, joka pitäisi tässä vaiheessa hyväksyä, vaikka talosta ei ole tiedossa kuoppaakaan. Pirustako minä voin tietää, vaikka erinomainen ja täydellinen olenkin, että mihin suuntaan haluan ikkunoiden avautuvan ja missä kaikissa tarvitaan tuuletus. Aivan oma lukunsa on se seikka, että ovien toimitukseen eivät kuulu oven kahvat, tiesi Rakentaja kertoa. Milläs ne sitten avataan, kun ne on kerran tökätty paikoilleen? Ei riitä pinkkijärki tätä mysteeriä ratkaisemaan...

Kaikkea mielenkiintoista on tullut tässä tehtyä ja laskut satelevat... mm. tilasimme kodinkoneet, takan ja olemme lähes varmat jo lattialaattatilauksesta. Kaikki asioita, jotka näkyvät "sitten joskus". Sitten joskus en ehkä itse olen täysissä mielenterveyden voimissa näkemässä moisia ihmeitä.

Lämmitysmuotokin toki vaihtui, kiitos IV-suunnittelijamme *katkeraa jupinaa*. Rakentajan Ekseli meni uusiksi ja lopputuloksena saammekin maalämmön... tervetuloa velkavankeus.

Ja tontille tulee sähköä. Rakentaja kaivoi päheän kuopan sähkökeskukselle ja ilmeisesti joku paikallisen sähköyhtiön edustaja kävi tuomassa sinne möhkäleen. Tervetuloa sähkölaskut!

Lapset häiritsevät blogini luomisen tuskaa... miten ne voivatkin olla noin uskomattoman huomiohakuisia *syvä huokaus*

Koska Kaivuri tulee???????

Elämää hallitsee nyt Suuri Jännitys. Koska tulee Kaivuri????? Eilen kävimme tontilla pällistelemässä timpurin Kaivuria varten väsäämiä hienoja kulmamerkkejä... siinä ne naruseinät nököttivät kuin odottaen, että huonekalut tulisivat paikalle. Kysyinkin Rakentajalta, että koska luonnonmukaisuus on nyt muodissa, emmekö vaan voisi elellä naruseinien sisäpuolella. Säästyisimme monelta rakentamisen tuskalta...

Asiaa ei yhtään helpota, että vastaava mestarimme kertoi sen olevan mahdollista, että Puuha Pete pääsisi ohjaamaan. Siis jos Äiti antaa luvan. Tästä on tullut oiva kiristyskeino: jos et syö nätisti, et varmasti saa ohjata Kaivuria ;-)))))

Kaivuri on kuulemma Keltainen. Sehän on selvä juttu, totesi Puuhis. No niinpä tietysti, olisihan Äidin nyt se pitänyt ymmärtää... se on yhtä itsestäänselvyys kuin se, että Rolle on vihreä ja Hyrre on oranssi. Itse näin suosikkiraittini Kehä III:n varressa ihanan pienen lilan Kaivurin. Taidan yön pimeinä tunteina käydä nappaamassa sen kainaloon, se kun on syötävän suloinen.

Kaivurin odottelutunnelmissa raportoivat Äiti & Puuhis.

Henkilökohtainen Huoltomies

Tänään ajellessamme tontille tulin tokaisseeni Rakentajalle, että haluan muuttaa kerrostaloon. Kun siellä voin soittaa huoltomiehelle, jos tulee jotain pientä fiksattavaa. Rakentaja tästä suivaantuneena esitteli minulle uuden konseptin, Henkilökohtainen Huoltomies. Minulla on kuulemma sellainen.

Kerrotaanpa hieman Henkilökohtaisesta Huoltomiehestäni. Tänä aamuna pienessä viini-illan jälkeisessä maistissa olisin kovasti tarvinnut Henkilökohtaista Huoltamista. Vaan oli herralla kiire rakentamaan... no, kahvit Huoltomies sentään keitti, nekin tosin hain itse keittimestä *huokaus*

(Kiitos naapureille muuten. Ainakin toinen viini oli kovasti hyvää...)

Tämän jälkeen lähdimme raksalle, ainoana eväänä pullollinen vettä (senkin otin itse matkaan). Ei puhettakaan Henkilökohtaisesta Eväshuollosta. Siellä Henkilökohtainen Huoltomies onnellisesti piti palaveria pääsuunnittelijan ja sähkösuunnittelijan ja timpurin kanssa. Itse palelin ja olin nälkäinen ja kiukkuinen ja pääkipuinen monta tuntia, ennenkuin saimme lähdettyä kotiin syömään. Kotimatkalla piti sitten "nopeasti poiketa" takkaliikkeen kautta tilaamaan takka. Ei se ollutkaan onneksi kuin sellainen parin tunnin lenkki...

Henkilökohtaisen Huoltomiehen kunniaksi voidaan sanoa, että hän sentään kotona ymmärsi taikoa nopeasti ruokaa pöytään. Sen ja parin tunnin päiväunien jälkeen olen taas melkein oma itseni. Se ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia sekään ;-))))

Projekti Pinkkimökki

Heippistä hei muruset, ja tervetuloa seuraamaan lempilapseni, Leikkimökin, sielunelämää...

Tänään projekti Leikkimökki etenikin melkoisen harppauksen. Se ei vähimmässäkään määrin ole minun ansiotani, vietinhän päivän ensimmäiset tunnit naristen kuopan reunalla rakentamisen tylsyydestä... (ihan ensimmäisistä tunneista ei näin julkisella foorumilla puhuta *punastus*)

Iloksenne kuva ihanista työhanskoistani. Rakentaja kyllä tietää, miten motivoidaan haluttomat naiset hommiin... eiväthän ne pinkit ole tietenkään *huokaus*, mutta aika kohtalainen korvike.


Isoin vikinän aihe olivat tyhmät perustukset. Niiden vääntäminen oli ihan uskomattoman tylsää hommaa... kuka normaali ihminen jaksaa mittailla ovatko nyt harkot suorassa vai sinnepäin ja miksi. Kuvassa ovat vielä sinnepäin.


Mutta niin vain Rakentajan sinnikkyys palkittiin, ja perustuksetkin valmistuivat. Tästä eteenpäin projekti oli minustakin ihan mukava.


Hirsien pystyttäminen oli paaaaljon palkitsevampaa kuin harkkojen mittaaminen. Leikkimökki kohoaa...


Ja kohoaa...


Ja kohoaa...


Nopeasti harjaan asti.


Ja sitten päivän kohokohta... pelkästä Leikkimökistä tulikin Pinkkimökki. On se vaan lutunen. Yritin muuten ostaa itselleni Maalarihaalarin, olenhan joutunut perheemme viralliseksi maalaajaksi... se vaan oli järkyttävän kallis. Jos joku tietää (valkoisen tai pinkin) Maalarihaalarin alle 40 eurolla, koordinaatit saa ilmoittaa bloginpitäjälle. Palkkiona saa ihailla minua keikkumassa katollamme maalaamassa talomme otsalautoja ;-))))


Eikös se olekin Iiiiiiiihana???????????


Rakentaja muuten etsi parempaa seuraa jossain vaiheessa. Saas nähdä saammeko vielä riesan pihallemme näistä pikkukavereista.


To be continued...

Suurvelallinen

Mistä tietää olevansa Hyvä Ihminen?

Olen tullut siihen tulokseen, että Suurin ja Hienoin hyvyyden osoitus on, kun Henkilökohtainen Pankkineuvoja antaa lainaneuvottelun päätteeksi pankin mainoskynän sijasta lahjaksi pyyhkeen, vieläpä kaksin kappalein (sivuseikka on, että meillä kaapit pullistelevat pyyhkeistä ja kyniä taas ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi.)

Nyt olen todellakin saavuttanut elämässä uuden Tason.

p.s. Jos Rakentaja suostuu, lupaan lahjoittaa toisen pyyhkeistä blogini tuhannennelle lukijalle. Vierailkaahan ahkerasti ;-))))

Laudat saapuvat tontille...

Nyt se rakentaminen sitten alkaa. Tänään nimittäin haimme ensimmäisen kuorman lautoja tontillemme. Niistä tulee kuulemma talokuopan kulmamerkkejä. Ja valuja. Ja lasten mukaan mm. leikkipuhelin.

Lautojen kantaminen lyhyessä kesäminimekossa (pinkinsävyinen) on yllättävän tyydyttävää hommaa... voisin muuten vaikka vannoa, että erään suurehkon vantaalaisen rautakaupan myyjä ei saanut silmiään irti kaula-aukostani. Rakentaja tosin väitti sen olevan puppua, koska kaula-aukkoa ei edes ollut ;-))))

Tarjoilisin teille kuvan mekosta, jos Rakentaja olisi yhtään aktiivisempi kameran kanssa. Vaan tiedättehän te miehet... pirun omistavaista porukkaa. Vedotkaa Rakentajan hempeämielisyyteen, jos tahdotte joskus ihailla pinkkiä eleganssia.

Pikkuiseen kärryymme mahtuu ihan kivasti lautaa nätisti pakattuna.


Tällainen kasa niistä tuli. Tervetuloa timpuri!


Rakentajalla on pakkomielle ajaa tontillamme autolla... siinä se nyt möllöttää keskellä peltoa. Nokun se on Ihan Oikea Neliveto ja kaikkea...


Julistettakoon rakentaminen nyt ihan virallisesti alkaneeksi. Korkkaisin pinkkiä skumppaa sille, jos olisi. Valitettavasti meillä ei ole mitään hapankorppua hehkeämpää *huokaus*

Projekti Leikkimökki, lapset raksaavat

Kiireisen työviikon jälkeen perheiden on yleensä mukavaa viikonloppuisin viettää paljonpuhuttua Laatuaikaa... missäpä muuallakaan kuin raksalla. Joten meidänkin perheemme suuntasi lauantaina tontille rakentamaan Leikkimökkiä. Lapset olivat siitä muuten tosi innoissaan, joten suotakoon Rakentajalle tämän kerran pisteet kotiin.

Joku kuningasidea kuitenkin oli mennä lasten kanssa mökkiä väsäämään... "Mä tahdon maalata", "Kuka tulee auttamaan", "Miks toi ei anna sahaa", "Tää on vaikeeta", "Pissahätä", "Tuu kattoon nyt heti" (kolmesta suunnasta yhtä aikaa) ja sitä rataa. Jokainen teki suurinta ja hienointa tekelettä. Ja jokaisen olisi pitänyt saada jakamaton huomio koko ajan.

Pienimmäisemme on hieman pieni vielä, kun heinät ovat tuplasti mittaisiaan...

Leikkimökin osat saivat uutta hienoa väriä. Maalaaminen taisi olla suurin tappelun aihe, joten jouduin tyrannina maalaamaan yksin. Kuvassa Puuhis sahailee. Taisi sahata jokaista lautaa pikkuisen. Ja yhtä sormea...

Rakentaja viihtyi kuopassa (outo!!!). Lapset etsivät sieltä kastematoja ja pyörivät lapion edessä vaarallisesti.

Välillä isommat onnistuivat viihdyttämään itseään jopa järkevästi... kuvassa mahtava teline valmisteilla...

Istuminen (ja hyppiminen) lautakasassa olivat päivän teemoja...

Kun kuoppa viimein valmistui, pikkuinen paineli eepeeässän päälle nukkumaan.

Puuhis saksien kanssa... koska tontillamme on muutama ruoho, kunnon saksista oli ihan iloa rakennustilaa raivattaessa.

Kotona vielä maalailin lattialautoja.

Lopputulemana viikonlopusta Leikkimökkiä odottaa Monta Upeaa Naulakkoa... kun lapset keksivät, että naulaaminen on kivaa. Leikkimökkikin edistyi hieman ja kiitos suloisten naapuriemme *paljon suukkoja* saamme myös soraa tällä viikolla. Meidän perhesuhteemme, no, kai nekin jollain tapaa kehittyivät...

Ehkä se siitä...

Erään mongolianvaahteran tarina

Olipa kerran maisema-arkkitehti, joka visioi kauniista jenkki-idyllistä... kymmenittäin samanlaisia taloja rivissä autotalleineen. Joka pihassa hieman toista prameampi Volvo tai Bemari tai jopa Mersu. Ja jokaisen talon kulmalla kaunis tuuhea mongolianvaahtera syksyisessä väriloistossaan. Täällä idyllissä lapset leikkisivät turvallisesti valvovassa (lue kyttäävässä) yhteisössä ja kasvaisivat ihannoimaan materiaa.

Olipa myös kerran eräs perhe, joka osti alueelta tontin...

Tämän samaisen perheen aikuiset kerran suuressa vantaalaisessa puutarhaliikkeessä näkivät pienen mongolianvaahteran tyngän. Tarina ei kerro, kuinka he päätyivät tämän pienen ja kerrassaan surkeasäälittävän olennon adoptoimaan, mutta joka tapauksessa tänä päivänä puu köllöttelee tyytyväisenä aurinkoisella takapihalla odottaen pääsyä maisema-arkkitehtia ilahduttamaan.

Iloksenne tässä yksi kuva vauvastamme.


Tarina jatkuu, ja sitä seurataan tässäkin blogissa, kasvupaikalle istuttamisella ja talven yli selviämisellä... tai sitten karmean brutaalilla kuolemalla, viimeisten hetkien traagisella kuvaamisella ja toki Rakennusviranhaltijan kootuilla väläyksillä. Jännittäkää kanssamme.

*pusuja ja haleja*

Viimeistä viedään...

Ensi viikolla meidän tontilla pidetään aloituskokous. Saanen arvata, taas se maksaa joitain satasia. Tuntuu hassulta, että tähän mennessä kaikki isommat kulut ovat olleet kaupungille: rakennusluvat, talon merkkaaminen ja niin edelleen. Yllättävän iso summa niistä satasista on kertynyt...

Kahden viikon päästä meillä ehkä on jo kuoppa. Sitten voikin heittää hyvästit niille lopuillekin rauhallisille vapaailloille... on tietenkin suhteellista, onko neljän pikkuhirviön kanssa koskaan rauhallista. Mites muuten arvon naapureilla, minkäikäistä jälkikasvua teiltä löytyy meidän pikkukullannuppujen kavereiksi?

On kyllä kiva, että alkaa tapahtua. Ehkä tämä rakennuskypsytys helpottaa, kun alkaa näkyä jotain konkreettistakin tulosta. Se luo tietysti uudenlaisia ongelmia sitten, asuntovelka kasvaa silmissä ja Rakentaja luuhaa kaikki illat jossain suurennuslasin kanssa etsimässä virheitä seinistä. Väittävät isot pojat kuitenkin, että jos rakennusprojektista selviää ehjin nahoin, sen jälkeen sitä tuntee puoliskonsa niin hyvässä kuin pahassakin.

Sitä odotellessa...

Vanha tyhmä koti

Vaikka rakentaminen ei ole vielä kunnolla käynnissäkään, niin se hallitsee elämää totaalisesti. Joskus mietin, että mitä rakentamisen jälkeen... tipahtaako sitä tyhjiöön, kun ei olekaan enää mitään Suurta ja Mahtavaa projektia.

Paitsi että kaikki viikonloput menevät rautakaupoissa, ja suunnitelmien parissa, niin myös arki-illat tuntuvat olevan rakentamisen valloittamia. Eilenkin illalla Rakentaja kävi ostamassa meille peräkärryn... siihen meni käytännössä koko ilta. Päivisin Rakentaja roikkuu (työajalla) puhelimessa erilaisia rakennusasioita sopimassa. Tänään aamulla olimme jo tontilla pällistelemässä talon kulmia. Joku rakennusviranomainen kun oli käynyt ne sinne merkkaamassa. Siinä sitten seisoskelin tulevassa makuuhuonessa katsellen pihaa ja haaveilin ajasta, kun piikkikasvit eivät enää sitä hallitse.

Se ei sinänsä vielä haittaa, että elämässä on nyt yhteinen projekti, oma koti, mutta entä sitten, kun nykyinen kotimme alkaa muistuttaa jotain sikolätistä paria astetta pahempaa? Pitääkö vaan kiristää rakentamisen tahtia, että pääsee sieltä mahdollisimman pian pois, vai kannattaisiko asennoitua niin, että nykyisestä kodistakin voisi pitää huolta yleisen viihtyvyyden kannalta????

Vaikkei aina huvitakaan puunata vanhoja tyhmiä nurkkia, niin ehkä kuitenkin parempi on edes yrittää. Sekopäisenä ja onnettomana yleisestä sotkusta ja sekamelskasta ei ehkä ole viksuin aika tehdä uutta kivaa kotiakaan. Ehkäpä onnellisella mielellä se onnistuu hieman paremmassa hengessä... Siinäpä vinkkiä myös Rakentajalle ;-)

En millään keinolla kyllä

keksi juuri nyt mitään hyvää sanottavaa talokauppiaastamme.
Yhteistyön taso on.... no, vähintäänkin olematon.

*kiehuu raivoa*

Projekti Leikkimökki, sorakriisi

Projekti Leikkimökki on edennyt siihen pisteeseen, että ensi viikonloppuna voisimme laittaa sen pystyyn. Johan löytyisi uusille pinkeille työkaluille ensimmäinen käyttökohdekin.

Rakentaja on tehnyt loistokkaan perustussuunnitelman Leikkimökille, vaan mistä löytää kuution verran soraa maksamatta itseään kipeäksi... kun jäi se lottovoittokin eilen saamatta. Meillä on sitä eepeeässää ja harkkojakin ja kuoppa, mutta täytettä kuoppaan tarvitsisimme. Naapureilta Rakentaja jo yritti udella, josko muutamaksi viikoksi lainaisivat muutaman kottikärryllisen. Mitään lupauksia ei kuitenkaan saanut. Oma soramme taitaa tulla vasta kuukauden päästä tontille. Erikseen kuution tilaaminen olisi ehkä.... no kevyesti tyhmää, ja ainakin rahanhaaskausta.

Nyt rakkaat ihmiset kaikki hyvät ideat raksuttamaan, että hirviömme saisivat mökkinsä ensi viikolla rakenteille. Pikkuinen Puuha Pete tiesikin jo ilmoittaa sen olevan leikkitalo.

Rakennusleski epätoivoisissa mietteissä...

Iiiiiiik

Ette ikinä arvaa, mitä ihanaa sain tänään... muutakin kuin "pienen" sadekuuron niskaani, kantaa harkkoja ja kiertoajelun pellollamme Rakentajan autolla. Juu, on se vähän pöhkö joskus ;-))))

No, oikea vastaus on pinkit työkalut...


Luulen, että tässä saattaa vielä käydä niin, että minä raksaan taloa ja Rakentaja kirjoittaa leskiblogia. Etenkin jos jostain löydän pinkin työhaalarin. Vinkatkaa toki, jos tiedätte mistä sellaisia saa.

Saatte vielä kuulla paljon uroteoista, joita pinkeillä työkaluilla on häärätty...

Projekti Leikkimökki, osa 1

Rakentaja on fiksaantunut ajatuksesta, että tontille pitää tehdä leikkimökki. Se on kuulemma loistava rakennusaikainen varasto... tunnettua myös on, että miehinen ego ei kestä vastalauseita, jos on keksinyt jotain mielestään briljanttia. Joten meille tulee siis leikkimökki.

(En ole aivan varma kertooko tämä jotain Rakentajan ankeasta lapsuudesta ilman materiaalista hyvää. Kertokaa rakkaat kanssaihmiset, pitäisikö tästä huolestua, vai onko lapsi vaan terve leikkiessään?)

Aamulla suuntasimme siis muutamaan rautakauppaan, ja kolmannesta vihdoin löytyikin mukava pikkuinen möksä. Viimeinen muuten laatuaan, joten ei teille muille valitettavasti riitä samanlaisia tällä hätää. Kauppias ei tiennyt luvata niitä lisää... ei auta jäädä kuin odottelemaan, jos samanlaisen haluaapi. Haettuamme vielä maalit, pari lapiota, vähän evästä ja muutaman muunkin mutkan kautta siirryimme sitten tontille perustusten tekoon.

Rakentaja on hirmuisen fiksu ja hänellä on niiiiiin hienoja ideoita. Nytkin perustussuunnitelma syntyi autossa (Rakentaja oli eilen illalla juoppokuskina, varasti autoni avaimet ja leikki kuskia koko päivän *möks*). Minäkin opin taas uuden rakentamiskäsitteen, eli eepeeäs on jotain routaeristysjuttua. Opin myös monta asiaa pinkeistä maaleista, niiden ohentamisesta ja oikean sävyn aikaansaamisesta. Näistä opeista voi olla hyötyäkin, tunnista 37 eri pinkin sävyä ja opi tekemään maalit, joilla voit maalata oikeaa sävyä. Tai ainakin miten niitä ostetaan ;-)))

Tässä vähän kuvia teille ihailtavaksi. Rakentaja muuten muisti natista suureen ääneen, kuinka minä vain katselen enkä tee mitään hyödyllistä. Kuka näitä kuvia olisi muka napsinut, jos minunkin olisi pitänyt koko ajan kaivaa?????

Rakentaja aloittelee kaivamista, vielä ihan hyvällä innolla.

Ensimmäisen lapioniskun jälki.


Pari tuntia myöhemmin: lähes valmis kuoppa. Tässä vaiheessa myös itse olin jo joutunut kaivamaan joitakin satoja lapiollisia ja motivaatio alkoi hiipua rankemman kerran. Se on hyvä, että tuli valittua suunnilleen kesän kuumin päivä hommaan. Ikäväähän olisi, jos tulisi kylmä kaivaessa.


Talon ja leikkimökin noin sijainnit tontillamme. Huomatkaa taiteellinen ote piirtämiseen...


Tällainen kasa maata pienestä kuopasta kaivettiin pois. Kovaa savea...
Vasemmalla Rakentaja ja oikealla minä.


Kuopan kaivuun jälkeen pääsinkin romanttiselle piknikille kuopan reunalle
;-)))))


Juustot ja patonki maistuivat kyllä hyviltä. Rakentaja oli vaan niin tylsimys, että kielsi minua ottamasta viiniä niiden kanssa... aika ketkule, ensin vaatii saada leikkiä kuskia ja sitten vielä kieltää juomasta.


Jatkoa (=itkua ja kyyneliä) seuraa Projekti Leikkimökille. Pysykää kanssani...

Iloista viikonloppua kanssarakentajille

ja muillekin faneille.

Kuullostaisiko kenestäkään yhtään tutulta, jos sanoisin viikonloppumme menevän rautakaupoissa ramppaamiseen, sähkömiehen kanssa turinointiin ja loputtomaan vertailuun, vertailuun, tarjousten läpikäyntiin ja talosta puhumiseen... ????

Eihän se yhtään kivaa olisikaan mennä vaikka rannalle löhöämään, tehdä koko päivän kestävä kiva piknik-reissu tai pyöräretki... ihan yliarvostettua kaikki sellainen.

Rakentaja ja pääsuunnittelija

pitävät juuri palaveria jatkosta. Päivittelen teille ihan tuoretta Faktaa talosta vielä tänään. Jännittää. Jospa ne saisivat vaikka jotain Konkreettista päätettyä *täpisee*

Jutustelua asuntomessuista

Kuten jokaisen kiltin talonrakentajan kuuluu, suuntasin Rakentajani kanssa asuntomessuille muutama viikko sitten. Kerrottakoon, että olemme kolunneet messuja sitten talounelman puhkeamisen... Rakentaja siivosi juuri laatikoitamme ja löysi Rakenna ja Remontoi kirjasia varmaan vuodelta 2004 tai jotain.

Nämä olivat ehkä ensimmäiset messut, joista sai konkreettista antia. Espoon messuilla söin lähes yksin pussillisen värilakuja, kun Rakentaja jutteli maalämmöstä ainakin sadantuhannen ihmisen kanssa. Sen jälkeen oli paha olo... Juujuu, olihan Kauklahden kotilotalokin hieno, mutta... ;-)))))

Ilahduttavimpia ajatuksia ehkä olivat, että olohuoneenkin voi tehdä laattalattialla ilman, että se näyttää tyhmältä, oma talomme ilman mitään olohuoneen ylikulkevia siltoja on juuri hyvä niin (voin vaan kuvitella kuinka paljon sieltä lentäisi tavaraa niskaa lasten toimesta) ja että enää ei tarvitse sietää limaisia talokauppiaita. Jotain konkreettistakin jäi käteen: tarjous takasta. Elikkäs tällainen meille sitten kai tulee, tosin valkoisena http://www.kermansavi.fi/www/tltuoteU.nsf/10KS/VIOLA?OpenDocument&id=10KS&id2=TA1 . Siihen takkaankin liittyy mielenkiintoinen tarina. Muistuttakaa, että kerron sen jossain vaiheessa otsikolla "Urputusta rakennusihmisistä, osa 234567".

Mites uskolliset fanini? Oletteko harrastaneet messuja ja kertokaa jotain kommenttejanne. Tietääkös kukaan muuten, kuka valmistaa niitä kuution muotoisia WC-pönttöjä. Tai siis sellaisia neliömäisiä? Piru kun en tullut ottaneeksi kohteen tietoja talteen, mutta yhdessä kohteessa oli siis hyvännäköiset kylppärit, missä kaikki oli neliömäistä. Hanat, pönttö, amme jne. Kuka muistaa?

Kääntösädeasiaa

Muuan innokas lukijani muistutti minua kommentissaan suosikkiaiheestani: WC-tilojen kääntöympyrät. Paitsi että maailmani on nyt laajentunut kokonaan uudella ulottuvuudella (siis onko WC-tiloissa muutakin tärkeää kuin laattojen väri sekä sopiva valaistus meikkaamista ajatellen?????), tämä asia myös pohdituttaa. Kas Rakennusviranhaltija kun kertoi, että WC-tiloissa pitää mahtua kääntymään pyörätuolilla.

Jos uskomme Rakentajaa, ja miksikäs jättäisin uskomatta, onhan hän Suuri Guruni ja Elämäni Valo *suukkoja*, niin pientaloissa moista ei edes tarvitsisi huomioida. Tämän tiedon hän muistaakseni oli kaivanut jostain pimeästä arkistosta pölyttymästä tai jotain....... Minun elämääni nyt ei kauheasti hetkauta vielä, että mahtuuko kylpyhuoneissamme pyörimään rullatuolilla tai muutenkaan pyöriskelemään *punastus*. Sen sijaan Rakennusviranhaltijaa asia kovasti kiinnostaa (pervo!!).

Mielenkiintoisen asiasta tekee, ettei sitä oltu mainittu yhdessäkään hänen kanssaan käymässämme palaverissa ennenkuin menimme sitten oikeasti rakennuslupaa hakemaan. Yhtäkkiä se olikin Maailman Tärkein Asia, kuvat piirrettiin uusiksi ja nyt meilläkin on sitten tilaa pyöriskelylle..... miksi Maailman Tärkeimmistä Asioista mainitseminen hyvissä ajoin, esim. loogisesti ennen virallisten kuvien tulostamista, on niiiiiiiin hankalaa. Ja sitten miehet väittävät olevansa järkeviä ja rationaalisia *iso huokaus*

Rakennusihmisistä jupinaa

Ihan oma lukunsa näissä rakennuskuvioissa ovat alan ihmiset. Kaikki eivät tietenkään ole täysin kammotuksia. Itse asiassa valtaosa taitaa olla kohtalaisen leppoisaa porukkaa.

Tänään kuitenkin ketuttaa eräs nimeltämainitsematon talotehtaan ihminen. Rakentaja oli saanut tietää pääsuunnittelijaltamme, että se yksi perustuksiin liittyvä lappunen, josta urputin täällä blogissani aikaisemmin, on talotehtaan toimitukseen kuuluva dokumentti... sivumennen sanoen pääsuunnittelijamme on oikein hauska pakkaus. En viitsi kommentoida häntä enempää (ainakaan julkisesti), ties vaikka olisi uskollisia fanejani tämän blogin kautta. Terkkuja vaan...

Mutta siis, tämä nimeltämainitsettoman talotehtaan nimeltämainitsematon ihminen oli sitten kaikessa järjen valossaan jostain normaalijärjelle käsittämättömästä syystä jäädyttänyt talomme rakennesuunnittelun. Vai oliko se runkosuunnittelu???? No, samapa tuo, tietävämmät varmaan ymmärtävät ja muita ei kiinnosta.

Eli nyt sitten vaan kökitään tässä odottamassa, että tämä ihastuttava henkilö saa potkittua homman käyntiin taas, jotta saamme sen perustusjutun. Kukaan ei luonnollisestikaan osaa sanoa edes mitään sinnepäin arviota siitä, kuinka kauan tämän syvällisen salatiedon tuottaminen voisi kestää. Saati että kuinka pitkälle tätä rakenne (vai runko??) suunnittelua pitää viedä, jotta päästään eteenpäin. Ensi vuonna tähän aikaan toivottavasti nauran näille jutuille, mutta tänään harmittaa kuin pientä oravaa.

Otsikko olisikin pitänyt olla rakennusihmisestä jupinaa. Pahoitteluni nyt kaikille vääryyttäkärsineille mukaville alan tyypeille. *Pusuja* teille.

Pojan kanssa keskusteltua...

Poikani (4,5-vuotias tarmokas wannabe-Puuha Pete) on vihdoin sisäistänyt ajatuksen, että meidän tontille tulee Kaivinkone. Ihan oikea Kaivuri. Siitä riittää juttua ihan loputtomaan saakka. Minkä värinen se on, minkä kokoinen se on, mitä se kaivaa, miksi se kaivaa, millainen kauha sillä on, eikai se riko mitään..... ja tietysti se tärkein: Saako poika kokeilla sillä kaivamista.

Tästä käydään meidän perheessä vielä Suuri Totuuskeskustelu. Jos nyt leikitään ajatuksella, että sillä kaivaisi joku muu kuin vuokrattu kuski, niin tappeluhan tästä tulee. Paitsi että poika haluaa kaivaa, varmaan muillakin lapsilla on sanottavansa asiaan. Ikuisuusväittely: mä kokeilen ensin, mä pyysin eka, mä olen vanhin, pienin saa ensin, toi sai kauemmin, miks muut sai kaivaa kivemmasta kohdasta, itkumankuparkusurku. Rakentajakin haluaa ihan varmasti kaivaa. Kuin myös minä. Perhesovun säilyttämisen nimissä taidan vaivihkaa teettää kaivuutyöt ennenkuin kukaan ehtii huomatakaan... sitten ne kaikki sovussa vihaavat minua kollektiivisesti ja voin hyvällä omallatunnolla painua maisemaa pilaamasta vaikkapa Bahamasaarille.

Hyvin ovelaa ;-)))

Fanipostia

Rakentaja on saanut vyöryn palautetta blogistani, kehuja sen loistavuudesta jne. Kiitos suurin kaikille faneille *paistattelee suosion auringossa*. Sellainen saa uskomaan, ettei rakentaminen olekaan niin paha juttu ;-))

Kaikille kohtalotovereille terveisiä, että olkaa rohkeasti yhteyksissä. Blogin kautta, tai vaikkapa Rakentajan tai suoraankin, jos satutte osoitteeni omistamaan. Voidaan vaikka yhdessä sääliä itseämme ja arvostella kitkerin sanoin rakentajiemme intoa viettää 27h/vrk rakennusteknisten kysymysten äärellä.

Jaksuja kaikille. Päivittelen talon kuulumisia illalla tai huomenna viimeistään.

Perustussuunnittelijamme tänään

oli soittanut Rakentajalle. Pyysi jotain nimeltä Perustusten Mittaohje. Mikä ihme se on ja kuka ihme sellaisen tekee??????? Toinen suuri kysymysmerkki tietysti on se, etten (vielä) tiedä, onko perustussuunnittelija muodollisesti pätevä....

Niin siis mitä halusin sanoa oli, että miten ihmeessä sitä voi pieni ihminen selvitä hengissä rakennusprojektista. Ala vilisee toinen toistaan kummempia termejä ja sillä, että osaa tunnistaa 37 vaaleanpunaisen eri sävyä ei ole mitään arvoa.

Lämmiskelyä

Talo pitäisi kuuleman mukaan lämmittääkin jollain. Itse olisin kyllä ihan valmis köllöttelemään taljalla takkatulen edessä vaikka koko ajan, mutta Rakentaja vaatii... *huoks*

Kuukausikaupalla olen jo joutunut kuuntelemaan mikä on PILP ja ILP ja jotain vieläkin kryptisempiä termejä. Rakentajalla on jopa hieno Excel-taulukko, minne on kerätty eri lämmitysvaihtoehtojen hintoja ja säästöjä ja vaikka mitä. Nyt täytyy sanoa, että vaikka usein naurankin Rakentajan perversiolle vääntää kaikki asiat Excel-muotoon, niin on se kyllä ihan ihailtavaa, kun osaa/jaksaa/viitsii yrittää saada tolkkua siitä, mikä nyt hinta/laatu-suhteeltaan olisi meille järkevin. Oma (ainoa) mielipiteeni on, että yhdellä lämmitysfirmalla oli kyllä melko söpöt pojat esittelemässä, mutta kun avasivat suunsa, tuli niin paljon myyntipuppaa, että ei kiitos. Toisessa firmassa taas oli kauhean kiva esittelijä, joka jopa vaikutti tietävän jotain asiasta, mutta ikävä kyllä ei ollut kovin kivan näköinen. Kaikkea ei voi saada.

Niinno, joka tapauksessa nämä Excel-taulukot ovat ilmeisestikin kertoneet, ettei meille kannata tehdä maalämpöä. Tästä muuten myyjiltä on saanut yhtä monta mielipidettä kuin on myyjääkin. Joten meille tulee kai sitten poistoilmalämpöpumppu (yyh, mikä sanahirviö). Onneksi nekään eivät eri tarjoajilla ole mitenkään vertailukelpoisia. Se tietää lisää rakennusleskitunteja, kun Rakentaja taas vertailee ja vertailee...

Odotan vielä sitä myyjää, joka kertoo, että lapsienergian voi myös muuttaa lämmöksi. Hyvästi sähkölaskut! Me rikastumme tuottamalla energiaa kahden ydinvoimalan verran.

Lupaamani tonttikuvat olkaat hyvät

Maisema on toistaiseksi viehättävää peltoa. No kauhean kaunis se ei ollut kuraisena keväänä. Kulmassa Rakentaja leikkii tontin rajatolppaa. Näillä tunnetuilla viherpeukalon taidoillani piha kasvaa varmaan pitkää heinää ja piikkikasvia vielä viiden vuodenkin jälkeen :-) Tuosta kyltistä vähän eteenpäin muuten vielä joku päivä kasvaa kaunis, tuuhea mongolianvaahtera (heh)... rakkaudella sitä jo kasvattelen pihallamme kukkalaatikossa. Täytyykin muistaa jutella sille joka päivä. Uhata, että päätyy polttopuiksi, jollei kasva kauniiksi...



Maisemaa toiseen suuntaan. Avaraa. Vuoden päästä tämä alue on täynnä samanlaisia taloja rivissä. Iltapäivisin voi vaan arvuutella, mikä koti on oma. Melkoista jenkkilähiömielikuvaa.



Tältä näyttää tie, jonka varrella talo joskus vielä sijaitsee. On mukavaa, että muutkin alueella rakentavat. Onpahan edes jotain silmäniloa... vaikka ne kaikki taitavat vaan mietiskellä kattokulmia ja pihakiviä. Kieltämättä kertaalleen oli vähän tyhmä olo, kun suoraan lasten kevätjuhlista ajelimme tontille. Minä juhlamekossa tietenkin... ja korkkareissa. Vähän 'kuka ei kuulu joukkoon'-meininkiä.



Vielä pitää esitellä: alueen ainoa puu (taustalla vasemmalla, ei osu meidän tontille).
Rakennusviranhaltija kyllä sanoi, että eiköhän sekin siitä kaadu. Eipähän sitten varjosta tulevaa auringonottopaikkaani tuo tuuhea metsäkaistale ;-)

Etsi kolme eroavaisuutta...

jos ei katselukulmaa lasketa.

Tässä tulevan talon itsetehtyjä 3D-kuvia. Ennen ja jälkeen rakennusvirastossa käynnin.

Täytyy sanoa, että kiinnostus taloa kohtaan muuta kuin valmiinakin vähän kasvoi, sillä loistavasti kääntynyt erkkerin katto on mahtava hetken mielijohteeni... kyllästyneenä taloon ja elämään makasin itseäni säälien sängyn perukoilla ja Rakentaja itse tuli taaaaaas kerran niiden kuviensa kanssa siihen kyselemään (rakennusviranhaltija oli kuulemma dramaattisesti tyrmännyt ensimmäisen version). Eipä se auttanut, mieli kun teki jatkaa unelmointia, kuin pinkillä viivottimella demota, että eikö sen erkkerin katon voisi laittaa näin *epämääräistä huitomista ja kallistelua viivottimella* Lopputuloksen näette alla :-)

Erityisesti pidän pinkistä autosta pihallamme. Ehkä tämän rakennusajan jaksaa sillä ajatuksella, että piirustuksissa on selkeä lupaus tulevaisuudesta...

ENNEN

JÄLKEEN

Jännittää

kevään pitkän suunnittelun ja haaveilun ja miettimisen jälkeen vihdoin on rakennuslupa olemassa. Se tuli järkyttävän nopeasti, alle 2 viikkoa hakemuksen jättämisestä. Mielenkiintoista sinänsä, jos siinä olisi ollut 2 viikon valitusaika naapureilla, että miten tuo on edes mahdollista. No, en kai tunnetusti ymmärrä rakentamisesta tuota tai taivaallista. Byrokratiasta vielä vähemmän.

Kauhean on malttamaton fiilis, pitäisi päästä jo tekemään jotain. Ihan mitä vaan. Tai siis näkemään jotain konkreettista, itse kun tunnetusti en pinkkejä kenkiäni tahdo liata rakennuspölyssä :-) . Ehkäpä tämä asenne vielä muuttuu matkan varrella.

Taidan käydä napsimassa tänään kuvia kauniista heinäpellosta, jonne talo tulee. Kauaa se ei ole kiva luonnonvehreä pläntti enää. Postailen niitä sitten tänne, jos osaan.