perjantai 28. syyskuuta 2007

Homma etenee

sillä eilen illalla Kaivurikuski yhdessä Rakentajan kanssa saivat riivittyä ylimääräiset sorat pois autotallista ja kaivettua viemärit paikoilleen.

Tämä tietää runsaasti omatoimisia hommia meille viikonlopulle, sillä herra Timpurin pitää ensi viikolla päästä puuhastelemaan. Pitää levittää sitä eepeeässää ja lapioida sitä hiekkaa ja tasoitella täryttimisvempaimilla pohjia. Olisi se aika paljon pyydetty, jos meidän perhe joskus viettäisi vaikka ei-aikataulutetun kotiviikonlopun...

Homman etenemisen kääntöpuoli on lisääntyvien laskujen määrä. Suhteellisuudentaju alkaa kai hieman hämärtyä, kun 8-10 tonnin lasku ei tunnu muuten kuin, että "se on aika paljon rahaa...". Hei haloo, se on kokolailla suuruusluokassa meidän perheen kaikki yhteenlasketut bruttokuukausitulot. Ja näitä laskuja tulee vähintään kerta viikkoon tahdilla.

Tuon talonräppänän olisi parasta olla sen arvoinen.

keskiviikko 26. syyskuuta 2007

Kokonaisprojektin hallinta

Rakentaja, Kaivurikuski, Pääsuunnittelija, Timpuri ja kumppanit tarvitsisivat selkeästi jonkun Rautaisen Projektinhallinnan Ammattilaisen koordinoimaan Hanketta. Kuten vaikkapa allekirjoittaneen (ei, kiitos kunniasta, mutta häärätkööt vaan keskenään).

Nyt ne aina parhaassa tapauksessa parin päivän varoitusajalla, useammin tosin vasta samana päivänä arpovat, että kuka tulee milloinkin mihinkin ja miksi. Voitte arvata, että tämä aiheuttaa ylimääräisiä rytmihäiriöitä meidän perheessä... suunnitelmallisuus kun on selkeästi yliarvostettua.

Jokusen projektin joskus vetäneenä ei voi kuin ihmetellä... missä on kokonaisaikataulu, missä on eri tehtävät aikataulutettuna, mistä voi tutkia vaikutusta koko projektiin, jos joku työvaihe viivästyy. Nytkään siellä työmaalla ei tapahdu yhtään mitään, kun arvotaan taas päiviä mitkä kullekin sopivat *syvä huokaus*

Rakentajan kunniaksi voidaan tosin sanoa, että sillä on hienompi kustannustaulukko Hankkeelle kuin mitä omilla projekteillani on koskaan ollut. Se on tosin niin kryptinen, ettei sitä voi ymmärtää kuin Rakentajan mielellä varustettu ihme. Näillä hermoilla tulee hyperventilaatio jo siinä vaiheessa, kun avaa Ekselin.

tiistai 25. syyskuuta 2007

Aivan sikana laattoja

Uskoisiko kukaan, jos kertoisin olohuoneemme lattialla olevan tällä hetkellä jotain reilusti yli 1500 kiloa laattoja? En uskoisi minäkään, ellen olisi nähnyt. Olohuone pursuaa laattoja. Sohvantausta on täynnä laattoja. Telkkarin edusta on täynnä laattoja. Eteisenkin puolella on laattoja. Jos meillä oli ennestäänkin ahdasta, niin nyt laatat ovat vieneet vähäisestä oleskelutilasta luokkaa puolet...

Näitä sitten katselemme jonnekin pitkälle kevääseen.

p.s. Eräs isohko vantaalainen rautakauppa oli vielä onnistunut hukkaamaan laatat. Niiden siis piti saapua jo viikonloppuna, mutta löytyivät vasta nyt. Haluaisin todella tietää, miten tuollainen määrä laattaa hukataan, sillä ei yhtään haittaisi jos ne hukkuisivat jonnekin sanotaan huhtikuulle saakka. Ottaisikohan ko. rautakauppa minut harjoittelijaksi???

sunnuntai 23. syyskuuta 2007

Mitä opin Habitaressa???

Ei liene kellekään blogini fanittajalle yllätys, että meidän perhe ramppaa kaikki messut. Niin myös Habitaren. Kiitokset vaan erään isohkon rautakaupan myyjälle, joka mielestään teki hienonkin palveluksen meille antamalla Rakentajalle kaksi vapaalippua *huokaus*

No, mitä sitten opin... ainakin sen, että eräillä B-luokan julkkiksilla on siviilissä ihan yhtä tyhmät jutut kuin telkkarissa/iltapäivälehdissä (lisätietoja allekirjoittaneelta, joka ei halua saada herjaussyytettä). Toinen hyvä oppi oli, että kuution mallinen pönttö maksaa sikana enemmän kuin perusrautakaupan peruspönttö (suuruusluokkaa kymmenkertainen hinta). Kolmas tärkeä asia, josta aion pitää kiinni tiukasti on, että ennen talon valmistumista en enää mene yksillekään messuille.

Paitsi että messuilla on kiljoonamiljardi ihmistä, jotka ryysivät kaikki tiellä, niin tällä kertaa koimme myös kahta standia lukuunottamatta harvinaisen myyntihengettömiä esittelijöitä. Ihan kuin ketään ei voisi vähempää kiinnostaa, ostammeko heidän tuotteitaan. No, tiedoksi vaan, emme kyllä eilisen kokemuksen jälkeen aiokaan ostaa... näillä hinnoilla sitä jo kuvittelee saavansa edes alkeellista palvelua.

Tarinaa paaluttamisesta tulossa... pysykää kuulolla.

p.s. Opin muuten neljännenkin asian. Jos Rakentaja alkaisi IT-hihhuloinnin sijaan tekemään design-pyyhekuivaimia, meillä olisi paaaaaljon paremmat mahdollisuudet rikastua nopealla aikajänteellä.

perjantai 21. syyskuuta 2007

Miksi miehet eivät Koskaan lue ohjeita???????

Paaluttajaihminen on todella loistanut Miehisyydellään. Eli jättänyt meidän paalutussuunnitelman lukematta...

Tämän tuloksena oikeanlaiset paalut loppuivat kesken eilen ja homma jatkuu joskus hamassa tulevaisuudessa. Jos asialla olisi ollut nainen, meillä olisi paalut jo nätissä rivissä tontilla ja voisimme siirtyä hommassa eteenpäin.

Ääääääääh, kuinka inhoan tuollaisia.

torstai 20. syyskuuta 2007

Varkaita naapurustossa

Rakentaja kuuli eilen hurjan Huhun: naapureilla olivat varkaat kähveltäneet rakennustelineet. Alan yhä vahvemmin kallistua sen puoleen, että muutan tontille telttaan asumaan. Siitä olisi kaksikin hyötyä. Ensinnäkin voisin haulikon kanssa olla valmiina listimään kaikki pitkäkyntiset hiipparit, ja toiseksi asumiskuluissa säästäisi huiman summan. Todella houkutteleva idea näin talvea vasten...

Mutta pitäkäähän arvon naapurit silmät auki epäilyttävien tyyppien osalta. Niitähän ei noin muuten rakennusympyröissä tapaa ihan laillisilla asioilla jatkuvasti...

Ainiin, meillä paalutetaan tänään.

sunnuntai 16. syyskuuta 2007

Pinkki tupa ja Mansikkamäki

Jokaisella itseään arvostavalla puutarhurinalulla pitää Tietenkin olla oma pieni Mansikkamäki. Meidän Mansikkamäkemme sijaitsee Pinkkimökin takaseinällä.

Kun minun kerrassaan häikäisevät puutarhurintaidot tiedetään, oli parempi pistää Lapset asialle. Nuoret neidit tekivätkin varsin hyvää työtä samalla kun itse yritin viettää Laatuaikaa päiväunien merkeissä kotona. Puuhiksella oli valitettavasti eriävä mielipide siitä, saako Äiti nukkua *ZZZZZZ*

Saapuessani tontille pari tuntia myöhemmin kuin mitä ahkerat raatajat, Mansikkamäki näytti kutakuinkin tältä. Tässä sitten ensi kesänä herkuttelen salaa iltaisin ;-))))


Rakentaja ei varsinaisesti tänäänkään loistanut normaaliudellaan, vaan maalasi punaisia viivoja soraan. Punainen on toki kaunis väri, mutta olisi nyt edes käyttänyt pinkkiä.

Kuvassa projekti Autotallin sijainti. Tervetuloa paaluttaja, kaikki on nyt valmista (kiitos ja pusuja Kaivurikuskille, joka on sinnikkäästi auttanut meitä, vaikka olemmekin yrittäneet olla mahdollisimman hankalia)


Tästäkin kuvasta voitte miettiä, missä on Järjen Valo.

lauantai 15. syyskuuta 2007

Vaahtera muuttaa

Maisema-arkkitehdin lempilapsi mongolianvaahtera muutti tänään uuteen kotiinsa. Tai ainakin vähän lähemmäksi sitä. Alla teille lyhyt reportaasi aiheesta...

Kuten jokainen tätä blogia yhtään aktiivisesti seurannut jo tietää, meidän lauantaipäivämme alkoi Rautakauppaa sponsoroiden. Tällä kertaa mukaan tarrasi pupuverkkoa ja juurikangasta vaahteravauvalle sekä puuhanelikkomme pitkäaikainen vinkumisen tuote: Puuhahaalarit. Tässä kuva yhdestä Puuha Petestä ja kahdesta Annista kotisohvallamme... haalarit vielä puhtaina ja kiiltävinä.


Uskotteko muuten, että Rakentaja oli sangen epäilyttävän näköinen kärrätessään vaahteravauvaa kottikärryillä pitkin peltoa? Vähemmästäkin on joskus hullun paperit saanut ;-))))

Vaahteravauva saapuu...


Tässä kuvassa on vaahteran kuoppa. Ja kukas sinne kerkesikään köllöttämään...
(huomatkaa muuten mielenkiintoinen hampaiden väri)


Tappelun ja itkun ja kyynelien ja puolittaisen verenvuodatuksen jälkeen vauvavaahtera sai uuden kodin. Tässä se nyt leikkimökin takana talvehtii ja ensi keväänä sitten nähdään, selvisikö pikkuisemme hengissä. Pitäkäähän peukkuja!


Kaikkeen sitä joutuukin tässä oudossa taloprojektissa... mitäköhän seuraavaksi seuraa?????

perjantai 14. syyskuuta 2007

Paljon soraa

Enää ei tontti olekaan savikuoppa, vaan sorataso.

Hirveä meteli oli jostain kuopasta, ja sitten se vaan täytettiin. Ihme touhua. Kuulemma ensi viikolla saamme siihen paaluja.

Täytyy sanoa, että talon perustusten tekemisen katselu on harvinaisen epämielenkiintoista.

keskiviikko 12. syyskuuta 2007

Loputon väsymys...

Onkohan elämässä liian paljon tekeillä? Alkaa tuntua siltä, ettei unta saisi koskaan tarpeeksi ja Rauhallista Laatuaikaa vielä vähemmän.

Rakentaminen on vain yksi iso asia meneillään. Oma panokseni siihen vähän vaihtelee, Rakentaja nyt enemmän sitä puuhailee. Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen...

Uusperheellisyydessä on omat, välillä aivan ylitsepääsemättömiltä tuntuvat ongelmansa. Se on sellaista jatkuvaa tasapainoilua omien/toisen lapsien välillä ja ex-kumppaneiden erilaisten kasvatusmetodien sietämistä ja kiukuttelua etävanhemmalta paluun päivinä ja sitä, ettei ole mitään sanomista omien tärkeiden perheenjäsentensä asioihin ja jatkuvaa riittämättömyyden ja joka paikkaan repeämisen tunnetta ja vaikka mitä...

(Vaikkei se siis Pelkkää Syvää Kurjuutta olekaan)

Tähän täytyy vielä todeta, että Rakentajalla on usein helpompaa tässä suhteessa. Jos Rakentaja ratkoo perhekriisiä, niin sitten hän tekee tasan sitä ja piste. Jos minä taas ratkon perhekriisiä, pesen samalla pyykkiä ja juoksen pissattamassa pienintä ja teen ruokaa ja suunnittelen viikon ruokaostoksia ja niin edelleen. Onko se kirous osata tehdä asioita moniajona? Ainakin siinä vaiheessa, kun on tuon jokailtaisen sählingin pyörittänyt, on niin väsynyt, että nukahtaa Puuhiksen viereen yrittäessään lukea iltasatua.

Sitten on ihan normaalit lapsiperheen arjen asiat ja pyörittely. Rahan kanssa sumpliminen. Ja kaupan päälle vielä Uusi Työpaikka. Mitäköhän vielä tähän soppaan keksisi... pitäisikö vaikka pyöräyttää kolmoset maailmaan...

tiistai 11. syyskuuta 2007

Terveisiä paikalliselta sähköyhtiöltä

Kaikille rakkaille tuleville naapureille tulevaisuutta varten Hyvä Vinkki: Älä koskaan soita sähköyhtiöösi ja kysy (hyvässäkään hengessä), että miksi he eivät ole vielä toimittaneet sähköä tontille, vaikka sitä luvattiin jo viikko sitten...

Jos näin teet, saat Katkerasti Katua! Sähkösuunnittelijasi saa tulikivenkatkuisen soiton herkkänahkaiselta sähköyhtiön edustajalta, missä uhataan repiä kaikki piuhat pois ja laskuttaa moneen kertaan, ellei tällainen hoputtamismeininki lopu. Pahimmassa tapauksessa vaaniva sähköyhtiön edustaja kenties kuristaa sinut sähköjohdolla yön pimeinä tunteina...

Olette varoitettuja!

Yli Tuhat Kävijää

Blogini kävijämäärä on viime yönä ylittänyt Tuhannen Kävijän rajan.
Jos joku faneistani kokee olleensa Tuhannes Kävijä, pyyhettä saa vaatia allekirjoittaneelta ;-)

Rakennusleski kiittää kaikkia tähän saakka fanittaneita. Vierailkaahan jatkossakin, mielenkiintoista urputusta on tulossa.

sunnuntai 9. syyskuuta 2007

Salaojia vatupassilla

Tänään olen todistanut jotain, mitä en ikinä uskonut joutuvani näkemään. Tämän mielenkiintoisen kokemuksen minulle tarjoilivat ketkäs muut kuin itse Rakentaja kaverinaan Kaivurikuski. Kaikessa kieroutuneisuudessaan he tosiaan ryömivät talomme kuopan pohjalla vatupassin kanssa mittaamassa, ovatko salaojaputket sopivan vinossa.

Olen sinänsä aina tiennyt, että Rakentaja on pilkuntarkka perfektionisti, mutta että joku muukin jakaa saman perversion... toisaalta mikäpäs siinä on katsellessa, kun muru esittelee sööttiä pyllyään ;-))))

Itse olin Kerrassaan Esimerkillinen Rakennuspuoliso. Keittelin Raskaan Työn Raatajille kahvia ja väsäilin leipiä ja pyörin ja söpöilin tiellä ja niin edelleen.

Tässä faneilleni muutamat kuvat. Syyttäkää surkeaa uutta puhelintani ja sen kurjaa kameraa (siitä ei puhuta, että linssiä suojaava muovi kannattaisi irrottaa) niiden huonosta laadusta.

Alla kuva Rakentajasta uima-altaassa. Rakentajasta on muuten tullut ihan pro-Rakentaja uusien työhaalareiden myötä. Uppopumpun virittely käynnissä... mielenkiintoinen prosessi sinänsä, miten yhden pumpun toimimaansaattaminen voi olla niiiiiiiin hankalaa. Tässä tarvittaisiin selkeästi Naisellista Otetta.


En ihan kerennyt ikuistaa vatupassin kanssa nysväilyä, mutta putkia ne oudot ihmiset tosiaan mittailivat ja lisäilivät yksi kivi kerrallaan tukea niiden alle. Huoh sentään... mutta kai niistä tuli sitten Täydelliset.


Projekti Pinkkimökin seuraajille vielä ilouutisia: Pinkkimökki on jalkalistoja vaille valmis. Allekirjoittanut sai jopa naputella kolme terassilautaa paikoilleen, kärrätä varmaan sata kuormallista soraa (nii-in, kaikki raskaat hommat jätetään naisille) ja tietysti maalauksellinen jälki on sievien näppieni tekosia.


*haleja* kaikille!

torstai 6. syyskuuta 2007

Tiukkaa Faktaa maalämmöstä

Rakentaja on koko viikon hermoillut ehkä jopa malttamattomampana kuin Puuhis, että koska Porari soittaa. Porari on siis se maanmainio hemmo, joka aikoo tehdä semisyvän kuilun talomme viereen. Tai alle. Joskus tuntuu siltä, että parasta olisi haudata itsensä sinne kuiluun piiloon rakentamishössötykseltä.

Joka ikinen ilta täpinöissään Rakentaja-parka on manaillut, että kuinka se nyt ei ole vieläkään soittanut jne. Itse paljon mieluummin juttelisin vaikkapa hempeitä lemmenpuheluita, mutta miehet ovatkin outoja...

Tänään joka tapauksessa Porari oli vihdoin ilmoitellut itsestään (toivon kovasti, että Rakentajalla on nyt seesteisempi mieli, sillä viisi hermoheikkoa tapausta riittää meidän taloudessamme paremmin kuin hyvin). Ensi maanantaina hän saapuu pohtimaan tontille parasta porauspaikkaa ja juttelemaan pehmoisia (ja hempeitä??) Rakentajan kanssa.

Ehkä meillä on kohta lämpöäkin sitten. Ainakin olemme nyt Todella Hyviä ja Ekoistisiä Ihmisiä *kiillottaa sädekehää*

p.s. Tuhannennen lukijan maaginen raja lähestyy... olemalla kärkyllä voit voittaa Todella Upean Pyyhkeen ;-)))))

keskiviikko 5. syyskuuta 2007

Puuha Pete pohtii

Aamuisin on Puuha Peten ja Äidin Laatuaikahetki, kun ajellaan aamuruuhkassa tarhalle. Silloin on yleensä aikaa häiritsemättä jutella. Tänään Puuhis tahtoi avautua äidin työssäkäymisestä.

"Miksi äitin pitää mennä töihin?" on Puuhiksen vakiokysymys usein tarhaan mentäessä. Yhtä vakio vastaus on "No, jotta saisimme rahaa". Aikansa pohdittuaan asiaa tällä kertaa Puuhis totesi, että "On se hyvä, että saadaan rahaa, niin saamme Vihdoinkin leikkimökkiin lattian". Ja huokasi syvästi perään.

Niin se totuus tulee lasten suusta... rakentamisasioissakin. :-)

tiistai 4. syyskuuta 2007

Tapahtuisipa jotain...

Tiedättekö mistä olisin maailman onnellisin?

Jospa se kaivinkoneen kuljettaja tulisi levittelemään sorat tuonne upottavaan savipeltoon... sinne kun vajoaa pienimmät polvia myöten. Yyh.

Raportoi nimimerkki Ulkovaatteet Joka Ilta Pyykissä

lauantai 1. syyskuuta 2007

Pikkuhiljaa

Pikkuhiljaa edistyvät niin Projekti Leikkimökki kuin Projekti Isotalo ja jopa Projekti Autotalli. Projekti Autotallihan meillä valmistuu joskus hamassa tulevaisuudessa, jos pankki on armollinen, mutta kuoppa on senkin kunniaksi pitänyt tontille riipiä. Tiesittekö muuten, että lapset+aukikaivettu tontti+savimaa=Hyvin Suuri Sotku? Allaolevasta kuvasta ehkä voitte ymmärtää miksi...



Lapset ovat myös pitäneet tehokkaasti huolen siitä, että mikään yllämainituista projekteista ei varmasti etene ripeään tahtiin. Kaivurikuski, joka on siis perheemme uusi Idoli, on saanut vuoroin kyyditä koko riiviöstöä ja välillä pikku enkeleitämme on saanut komentaa aika kovinkin sanoin... lasten maailmassa sen ymmärtäminen, että on muitakin asioita kuin Minä Itse, no sanotaan että se on suhteellinen absurdia.

Toki näin on meillä aikuisillakin, ei siinä mitään.

Siinä kuvassa Kaivuri nyt nököttää suunnilleen meidän tulevan saunan ja kodinhoitohuoneen päällä. Soraakin saimme 2:n rekallisen verran. Ei siitä kauheasti kyllä tule, ja tuonne kuopanpohjalle se pitäisi yrittää hukata.



Leikkimökki on sellaisessa vaiheessa, että kattohuopaakin on jo päällä. Ja maalaukset alkavat olla loppusuoralla. Lattian kun vielä naputtelee ja viimeistelee terassikaiteet yms kauneuspilkut, niin kyllä se siittä...



Päivän faktoina vielä, että maalämpö saattaa tulla päivänä minä hyvänsä ja paalutus taisi olla viikolla 38.

Pikkuhiljaa...