Sisustuksen suosikkielementtejä, osa 1

On vihdoin tullut se kauankaivattu hetki, jolloin talossamme alkaa oikeasti olla jotain esiteltävää. Siis sellaista, joka on oikein hienoakin, kun hyvin rajaa kuvakulman. Varoen ikkunalistojen paikkoja, noin esimerkiksi.

Tässä muutamia suosikkikohtiani talosta, ihania juttuja on paljon enemmänkin, ja yritän niitä tässä pikkuhiljaa teille esitellä sitä mukaa, kun paikat valmistuvat.

Lempparini on ehkä keittiön seinän hylly. Se on niin kubistisen persoonani ilmentymä, että joka kerta siihen katsoessa tulee hyvä mieli. Rakentaja sitä lakkaili rakkaudella ja kiroillen, enkä osaa sanoa, oliko se vaivan arvoinen tekijän näkökulmasta, mutta idean äiti on tyytyväinen.


Alakerran WC valolippoineen, kubialtaineen, isoine peileineen ja värimaailmoineen on toinen kohde, missä sydän meinaa sulaa. Älkää kiinnittäkö huomiota peilin kautta näkyvään puuttuvaan ovilistaan. Valolippakin on Rakentajan käsialaa. Etevä kaveri tuo Rakentaja. Varsin hyödyllinen toisinaan.


Takkaa olen esitellyt jo kyllästymiseen asti, mutta vielä kerran arvon lukijat. Taustalla oleva seinäkivi on myös melkoisen ihana, ei se tuossa pienessä kuvassa pääsekään oikeuksiinsa. Laitan paremman sisustuskivikuvan jossain vaiheessa (jos muistan). Kakkosnelosta meillä riittänee poltettavaksi hamaan ikuisuuteen asti, ei tarvitse koivuhaloista unelmoida.


Ruokatila itsessään, kokonaisuutena, on minusta oikein onnistunut (tässä on taitavasti rajattu pois lattialla majailevat listapaketit). Rakastan tuon seinän väritystä ja tummia kalusteita sitä vasten sekä kubilamppuja seinissä. Pöydästä olisin voinut tarjoilla lähikuvaa myös, olen oikein ihastunut siihen. Huomatkaa muuten, että meillä joka paikka pursuaa kasveja (ihme viidakko). Toinen huomio alla olevasta kuvasta on allekirjoittaneen profiili lasikaapin ovessa ;-)


Tämän päivän kruunaa yläaulan kattoikkunat sekä aurinkoinen seinä. Olen jo suunnitellut tästä ihanasta tilasta itselleni ateljeen, kun jälkikasvu muuttaa pois äidin helmoista.

Rakentaja leikkasi nurmikon

Tämäkin päivä on koittanut, upea piharuohokasvustomme saavutti sen mitan, että sitä piti alkaa pätkiä. Ja niin Rakentaja urheasti käsikäyttöisellä parhaat päivänsä nähneellä ruohonleikkurilla ajeli nurmikon polvia myöten savessa rämpien. Leikkuri märästä ruohonsilpusta tukossa. Lämpöä oli noin 100 astetta ja ilman kosteus varmasti lähenteli kolmeasataa. Mukavaa sunnuntai-iltapäivää itse kullekin...

Noh, pienistä arjen ilmiöistä voisi mussuttaa vaikkapa loppupäivän (aina se työnteon voittaa), muttakun tässäkin blogissa kyse on Suurista Linjoista. Jotenka asiaan. Nurmikko leikattuna oli nimittäin yllättävänkin myönteinen ilmestys. Laikullinen toki, ja täynnä rikkaruohoja, mutta silti kokonaisuus muistutti enemmän pihanurmikkoa kuin vaikkapa heinäpeltoa. En voi kuin olla salaa hiukan ylpeä aikaansaannoksestamme. Etenkin kun päiväkävelyllä katselin alkukesästä laitettuja siirtonurmia lähiympäristössä - rikkaruohoa nekin puskivat ja hinta on ollut luokkaa 20-kertainen. (£$€€£$)

Nyt on sitten tehty ensimmäinen korjauskylvö pahimpiin laikkupaikkoihin. Sää näyttää enemmän kuin kohtalaiselta nurmikon juurtumista ajatellen: vettä, vettä ja lisää vettä. Tervetuloa vaan kaikki maailman vesi, me lennämme aurinkoon karkuun reilun viikon päästä.

Tanssiaiset terassilla

Uskokaa tai älkää, terassinteko alkaa vedellä viimeisiään. Rakentaja on reippaalla tahdillaan muutama lauta per ilta sitä nakertanut, ja kannen osalta se onkin nyt siinä. Hienoine luukkuineen, mistä voidaan pelastaa terassin alle pudonnut kama. Enää puuttuvat kaiteet ja ne ihme poikkilaudat terassin sivuista.

Terassi on Aika Iso. Valtava, etten sanoisi. Meinasinkin, että pitäisikö alkaa pitää naapuruston lavatansseja siinä? Luukuttaa musiikkia neiti Näppärän pinceistä poppivehkeistä, tanssia myöhään yöhön ja aiheuttaa skandaaleja naapurustossa. Tiedättehän, ketkä pöllyttivät heinää leikkimökin takana illan hämärtyessä, kuka kähmi kenenkin pyllyä tanssin pyörteissä ja niin edelleen. On sitä oudompaakin naapurustossa nähty... isoja miehiä leikkimässä kauko-ohjattavalla helikopterilla esimerkiksi ;-) Kivalta sekin kyllä näytti, ei siinä mitään.

Tässä kuvassa vähän esimakua tulevista tansseistamme, neiti Näppärä hame melkein korvissa. Terassi kuvassa vielä ihan vaiheessa, mutta hahmotelkaa toki mittasuhteita.

Kymppitonnin kunniaksi, väripilkkuja ankeudessa

Niin se vaan blogikin on sitten saavuttanut maagiset kymmenentuhatta lukijaa, vau, vaikka allekirjoittanut onkin pettänyt blogia kasvatustieteiden esseiden kanssa. Niinpäniin, faneille kuitenkin kiitokset aktiivisesta vierailutahdista. Lupaan yrittää parantaa tapani taas.

Kymppitonnin kunniaksi ajattelin tarjota teille vaihteeksi jotain positiivistakin. Nimittäin niitä pieniä asioita, jotka tekevät jopa minunkaltaiseni kriisipakkauksen onnelliseksi. Asiaanhan ei vaikuta viime viikolla tullut uusi kamera. Voisinpa sanoa pihan olevan täydessä kukkaloistossaan, ja kaiken kauniisti paikoillaan. Päätelkää kuvista itse asioiden tila, ja tosiasioita tietävät voivat tietysti ihastella hyvinrajattuja kuvakulmia.

Vielä alkukesästä ruusupensaat kituivat täynnä kirvoja, mustina ja surullisina törröttäen. Nyt ne ovat täynnä isoja nuppuja ja yksi kukka jo täydessä loistossaankin. Pinkkiä tietysti.


Ruusuja kasvaa myös leikkimökin seinää vasten. Nämä ruusut sain muistaakseni äitienpäivänä tai vastaavaa. Siellä ne kohta kukkivat kilpaa muiden ihanuuksien kanssa. Tässähän ei tarvitse mainita ollenkaan sitä, että kukkapenkit puskevat inhottavaa rikkaruohoa nopeammin kuin allekirjoittanut edes ajattelee kitkemistä.


Leikkimökin seinää vasten kasvavat myös oudot pallokukat. En tiedä mitä ne ovat olevinaan, mutta värimaailmaltaan ovat lumoavia :-)


Leikkimökin takaa löysin heinien seasta isoja mansikoita piilosta. Ihana pieni mansikkapaikka. Eilen herkuttelin muutaman salaa lapsilta... ihana hetki ja herkullisia olivat.


Herkkuja meillä on muitakin, maissit odottavat kypsymistä ja herneet ovat hirmuisen hyviä. Herneet muuten Puuha Pete oli istuttanut äitienpäivälahjaksi vanhassa päiväkodissaan. Maissit olisimme syöneet eilen, mutta raakojahan ne vielä olivat.


Chilejä meillä kasvaa niin ruukussa kuin kasvimaassakin. Kasvimaan versiot ovat kukkineet ja tekevät jo pikkuchilejä. Nämä ovat vielä vähän vaiheessa... taustalla lasten uima-allas, missä on tullut pulikoitua paljon, vaikka onkin ollut kylmä. Sen huomaa myös savisina pikkutassun jälkinä pitkin kämppää.


Tulevaisuuden viiniviljelmämme tässä kuvassa. Tuolle pitäisi rakentaa hieno tukirakenne, nyt se vähän rönsyää ja karkailee. Tiedättehän, pian se varjostaa pergolaamme notkuen herkullisia rypäleitä, joista teemme ihanaa vuosikertaviiniä.


Tältä kukkaveijarilta odotan vielä paljon... se leviää ja rönsyää ja pian pihamme lainehtii pinkkiä unelmaa. Pinkkejä ruusuja, pinkkejä muita kukkia, pinkki unelma pinkistä elämästä.


Pinkkiä sarjaa tämäkin punahattu. Tuon ohi kulkiessa meinaa sydän sulaa joka kerta. Tiedättekö te rakkaat fanit asioita, jotka ovat niin kauniita, että tuntuu kuin pakahtuisi siihen paikkaan...


Tällaisia ruukkujakin olen viljennyt sinne tänne pitkin pihaa. Väripilkkuja keskelle savea, piikkikasveja ja laikukasta ruohikkoa.


Kuten vaikkapa terassin kulmaan...
Rakentaja on kyllä ollut ahkera terassinsa kanssa, kohta se on valmis ja ihana onkin. Ensi kesän auringonottoilmoja odotellessa. Tarjoilen kuvakollaasin siitä joskus erikseen. Tribuutti Rakentajalle.


Tässä hieman yleismaisemampaa. Ruoho kasvaa paikkapaikoin ihan hienonakin, ja sitten paikkapaikoin taas ei. On se tyhjää parempi. Kun tuo ruohikko ei vaan puskisi sitä penteleen voikukkaa, piikkikasvia ja muuta ihmekasvillisuutta *huokaus*. Tosin nyt taustalla halkopinon vierellä näkyvä komposti saa paljon ruokaa, kun allekirjoittanut hulluna repii ruohon seasta outokasveja.


Lähikuva halkopinosta. Rakentaja on hirmuisen pollea sirkkelinsä kera. Sillä on jämälautaa ja kuormalavoja silpottu polttopuuksi. Kuvassa ehkä öööööö, kymmenesosa kaikesta. Rakentaja myös muistaa mainostaa aina kaikille sirkkelin erinomaisuutta. Jos tulette meille juttelemaan ja allekirjoittanut sattuu olemaan paikalla, pyydän, älkää aloittako keskustelua, joka voi johtaa sirkkeliin.


Yksi asia on vielä ylitse muiden onnellisuustekijöissä. Vaikka teen erillisen sisustusartikkelin jossain vaiheessa, tämä on kympin kunniaksi pakko jakaa teillekin. Kuvitelkaa itse, kaatosade hakkaa ikkunaan, kädessä punaviinilasi, pehmeä sohvankulma ja hyvä kirja. Siinä tietää elämän olevan sittenkin aika ihanaa.


Näissä tunnelmissa, odotellaan kahdenkympin rajaa seuraavaksi.