Onnellinen keittiönomistaja

Meille tulee kuin tuleekin keittiö. Allekirjoitus on kovasti tuore, vasta muutamia tunteja, mutta nyt se on päätetty. Lopputulema oli yllättävänkin halpa. Ehkä jostain kalliimmasta paikasta olisi saanut upeamman kokonaisuuden, en hetkeäkään epäile. Mutta tuo oli juuri sitä, mitä halusimmekin. Tai siis minä, perheemme ainoa virallinen hyvän tyylitajun omaava.

Korkkaisin nyt pullon pinkkiä skumppaa, mutta... noh, tipaton tammikuu. Ihan sen kunniaksi, ettei enää tarvitse kärsiä näitä kuolettavan tylsiä keittiöpalavereja. Voi onnea ensi viikonloppuna... juon viiniä tauotta maanantaiaamuun asti.

Valmiusaste harppaa

En tiedä mitä ajatella... lähinnä olen järkyttynyt. Harra Vastaava oli tehnyt meille valmiusastetodistuksen, joka sanoi 78%. En tiedä, mistä nuo luvut taas on tempaistu, pärstäkertoimestako? Ja tärkein kysymys: mitäs me sitten teemme, kun seuraavat 22% on kärsitty?

Olen aivan ymmälläni. Vähiin käy ennen lopullista Suurta Tyhjiötä elämässä.

Maalari maalasi taloa

valkoista ja pinkkiä (mutta ei sinistä)...

Olen kehittänyt stressin maaleista. Ja Talon värimaailmasta. Syykin stressiin on selvä: eilen meillä kävi oikein fiksunoloinen maalarinalku ja puhui hepreaa maalarinvalkoisesta, koristemaalauksista, kittauksesta ja niin edelleen. Jos nyt vielä yhdestä kapulakielestä selviänkin, niin totuus siitä, että maalaus on jo ihan lähitulevaisuudessa... no, paitsi stressaa, myös pistää jännitystä ilmaan.

Eli selkokielellä... koska minä olen ainoa edes puolittaista värisilmää omaava yksilö meidän taloudessamme, nyt minun pitäisi siis osata sanoa kaikkien huoneiden kaikki värit. Tuosta noin vaan, luetella kuin liukuhihnalta. Ainoa mitä osaan sanoa on, että meille ei tule mitään edes etäisesti sinistä muistuttavaa. Pahoitteluni kaikille sinisen ystäville, tiedän että teitä on paljon, mutta minun värimaailmaani ei kuulu sininen missään muodossa.

Mistä sitten lähtisin liikkeelle. No, lattialaatat ovat harmaat. Sellaiset keskiharmaat, vähän epätasaisella kuvioinnilla. Ne on jo ostettu, hienoa, edes jotain lyöty lukkoon. Keittiönkin värit on jo päätetty, pähkinää ja valkoista ja graniitinharmaata ja rosteria. Eihän tässä enää paljoa jäänytkään.

Jos vähän lisää haarukoisi alustavia ajatuksiaan, auttaisiko se? Olohuoneeseen tulee yksi hempeänpinkki seinä. Tuottaakohan television katselu pinkkiä seinää vasten pinkkejä ajatuksia? Loogisesti samoissa värimaailmoissa pysytellen, makuuhuoneeseemme tulee tehosteväriksi joku lilan tai viininpunaisen sävy. Myös keittiössä käytetään punaista, ehkäpä jopa samaa hieman tummempana kuin makuuhuoneessa. Punainen on myös kylppärin tehosteväri, jossain varaston perukoilla meillä on jo punainen kaappikin sinne.

Kylppäristä herää heti kysymys märkätilojen laatoista. Lattia jatkaa uskollisesti harmaana, laatta vain on pienempää kuin muissa tiloissa. Kylppärin seinät tulevat valkoisella laatalla, alakerran WC:n märkäseinä taas varmasti harmaalla. WC-tiloihin tulee allaolevan kuvan väriset tasot, jos nyt saamme ne tilattua (toimitusaika noin 12-16 viikkoa, plääh). Tilausta hankaloittaa, että alakaappien leveydet ovat hieman ongelmallisia, tyhmästi kun on talo suunniteltu. Tai sitten luovumme ajatuksesta ja tyydymme täälläkin harmaaseen. Ainahan voi värittää räväkän koristeseinän.


Ne olivat ne helpot. Mitä sanoisin ruokatilasta? Näen painajaisia siitä. Okei, lievästi liioiteltua oli tuo edellinen, mutta silti. En kuolemaksenikaan keksi siihen mitään. Koko roska on niin hankalan muotoinenkin. Tavallaanhan siinä on yksi pitkä seinä, mutta samainen seinä jatkuu sitten kauas eteiseen. En tiedä... ruokatilan osalta voin vain lohduttautua sillä, että eteinen on sitäkin vaikeampi.

Unohdinko mainita kirjaston? En vielä tiedä sen väristä, mutta en usko sen olevan ylitsepääsemättömän hankala valinta muiden rinnalla. Lattia ainakin on vaahteraa tai muuta hyvin vaaleaa laminaattia, kuten myös makuuhuone.

Yläkerta... siinäpä pulma. Paitsi että yläkerrassa on vääntö siitä, kuka lapsista saa minkäkin huoneen, niin myös värit pistävät pohtimaan. Niiden kun pitäisi olla mahdollisimman sukupuolineutraaleja ja kuitenkin sellaisia, että miellyttäisivät lapsia. Liikutaan siis akselilla vihreä-keltainen. Yläkerran välitila on sen verran pimeä itsessään, että sinne pitää tehdä valoa tuottavia ratkaisuja - keltaista, kultaa, valkoista.

En tiedä, kuinka ratkaisisin huonekiistan yläkerrassa myöskään. Sekin vaikuttaa värivalintoihin, eli se pitää tehdä mahdollisimman pian. Olen kuitenkin ajatellut valita muutamia värejä, mistä lapset sitten saavat itse päättää. Ensiksi lapset tappelivat parvekehuoneesta. Nyt ainakin isommat ilmeisesti haluavatkin sen toisen päädyn ja tiedättehän, kun yhdet haluavat jotain, niin toiset haluavat samaa. Luulen, että paras ratkaisu on kertakaikkiaan heittää kolikolla huoneet. Aikansa ne itkevät, että menivät väärinpäin, mutta lopulta ei sitten kumpikaan pari voi sanoa, että olisi tehty epäreilu ratkaisu.

Yksin kotona...

Taas on sellainen leskiolo. Rakentaja vääntää sähköjä talon luona ja minä täällä sitten pienten hirviöiden kanssa pärjäilen miten parhaaksi kykenen. Se on sitä, että vastailee loputtomasti älyttömiin kysymyksiin, ja yrittää saada aikaa kulumaan.

Aamulla olin kolmen pienimmän monsterin kanssa ihmettelemässä sähköistymistä, uutuuttaan hohtavia väliseiniä, sekä yläkerran putkihirviötä jakopukkeineen. Onhan se talo taas edennyt. Eilen söpö Timpuri oli höylännyt lattian tasaiseksi ja tasaiselta ja puhtaalta se näyttikin. Yritin visioida kauniita harmaita laattojamme, mutta jotenkin vielä törröttävät villat ja sähköjohdot häiritsivät.

Alla olevassa kuvassa näkyy yläkerran kiemurteleva putkihirviö jakopukkinsa kera sekä puuhahirviö myös. Yläkerrassa on muuten Kylmä, hrrrr. Alakerrassa taas oli kuuma.


Tässä näkymä talosta ulkopuolelta. Ei kauheasti uutta alla auringon, mutta Piippiin ovat ilmestyneet pellit sekä hattu. Ne tuovat kieltämättä vähän viimeistellympää ilmettä. Julkisivusta tuli mieleen, että Rakentaja oli diilannut kylppärin seinät muuranneen herra Muurarin kanssa, että hän voisi tulla kelien vähän lämmettyä vääntämään meille ulkoseinät. Oih pinkkiä onnea.


Tarkastaja-monsterit Puuhis ja Anni mittailivat seiniä vatupassien avulla. Seinät olivat kuulemma suorassa, mutta allekirjoittanut ei mittausten mukaan ollut. Ryhtiliike lienee siis tarpeen.


Huomenna muuten tulee Rakentajan siskon kaveri tutkimaan seiniämme. Autamme häntä urallaan eteenpäin. Tyttö kun opiskelee maalariksi ja tarvitsee harjoitustöitä ja näyttöjä osaamisestaan, mm. kattojen ja seinien maalaamisessa. Sattuipas sopivasti, meillä hieman sellaista pinta-alaa onkin tässä pähkäiltävänä, ja pitäähän kaveria hädässä avustaa. Melkeinhän tästä avunannosta voisi ottaa maksun. Terveisiä muuten Rakentajan isille, joka oli ollut pahoillaan, ettei blogissani ole näkynyt kuvia viime aikoina. Yksinäisinä leskihetkinä on aikaa valittaa ja jopa harrastaa kuvankäsittelyä...

Siinä pakollinen sukulaisosuus... melkein unohdin mainita, että eilen illalla vähän kahdeksan jälkeen soi ovikello ja oven takana oli isoja koruja kantava karskinoloinen miesihminen. Hieman pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta tyyppi osoittautui oikein mukavan leppoisaksi, ja luovutti allekirjoittaneelle kaksi kappaletta ihania kuution mallisia lavuaareja. Ne ovat taivaalliset ja sijoittuvat ylä- ja alakerran vessoihin sitten aikanaan. Tai kulmikkaitako ne nyt sitten olivat, mitälie, geometria ei koskaan ollut vahvuuksiani.

Sattuu ja tapahtuu

Minä en enää yhtään pysy kärryillä missä mennään. Ei se mitään uutta ole, pihalla olo, mutta tuntuman puuttuminen on.

Me saimme aika pitkälle alakerran sähköjä viime viikonloppuna laitettua. Rakentaja kai jatkaa lauantaina niiden kimpussa. Mielestäni tulin jo aika hyväksi rasioiden puhkomisessa, en usko, että Rakentaja kykenee yhtä sujuvasti sitä hoitamaan. Tiedän myös, mitä ovat mini, turkoosi, vaaleansininen ja valkoinen. Bonuksena osaan myös tulkita Rakentajan harakanvarpailla kirjoittamia mystisiä koodeja. Erotan kattorasian seinärasiasta ja osaan piirtää tussilla viivoja johtoihin. Osaan myös laskea nollasta neljään. Ymmärrän, että pinkki vasara on loistava työkalu nysien naputteluun. Rakentaja kertoi, että söpö Timpuri kuulemma naureskelee pinkille vasaralle työmaalla. Mokoma.

Rakentaja hilluu nykyään joka aamu työmaalla päällepäsmäämässä. Ihme pätemistä. Ei vaan, ehkä on ihan hyvä edes yrittää pysytellä kärryillä rakennusmaailman tapahtumista.

Huomenna on tulossa lattialämmitysputket yläkertaan. Sitten kai Timpurit näpertävät sinne ihan oikean lattian. Huhujen mukaan makkari on melkein valmis vaatehuoneineen. Oih, pitää alkaa visioida hyllyjä ja tankoja ja koreja. Huomenna tulevat myös Piipin pellit... Rakentaja oli löytänyt jonkun kouru- ja ikkunapeltihiipparin. Meille tulee nyt sitten tummanharmaat kubikourut. Ei edelleenkään mitään rumaa pyöreää. Tästä tuli mieleen, todella aiheeseen liittyen, että löysin kerrassaan ihanat neliönmalliset spottilamput keittiöön...

Saisimmepa lämmityksen, Rakentaja puhuu ihan hurjia, kun kertoo sähkölaskujen summia. Takkakin tulee vasta kolmen viikon päästä. Voi onnea sitten, en poistu sen edestä köllöttämästä viikkoon.

Hmmmm, mitäs muuta. Ainiin, herra Vastaava on kadonnut jonnekin. Huhu kertoo jostain "lomailusta". Ei siinä muuta, mutta pankki itkee valmiusastetodistusta ja velkojat itkevät rahojaan. Tämä on juuri niin tätä.

Jokanaisen pikakurssi talonsa sähköistämiseen

Tervetuloa Rakennuslesken "Talon sähköistämisen tärkeimmät pointit, jotka jokaisen naisen tulisi ymmärtää"-pikakurssille. Sisäistettyänne nämä opit, olette jo askeleen lähempänä omaa kivaa sähköin varustettua taloa.

Ensimmäinen ja tärkein opetus: Hanki sähkömies tai -nainen, joka tekee kaikki hankinnat, kaapeloinnit, mittaukset yms. tärkeän. Istu itse kotona ja lue vaikkapa hyvää kirjaa viiniä siemaillen ja tule ihailemaan kauniisti suoraan asennettuja katkaisijoitasi. En voi painottaa liikaa, että tämä säästää niin hermoja kuin perhesuhteitakin, vaikka maksaakin ratkaisuna enemmän euroja.

Jos et kuitenkaan ole niin onnellisessa asemassa, että ensimmäinen kohta olisi mahdollinen, siirry toiseen opetukseen. Saatat kenties olla allekirjoittaneen kohtalotoveri, omistaa rakentamiseen täysin hurahtaneen sekopäisen miehen sekä huojua velkavankeuden partaalla. Ei se mitään, meitä on paljon tässä maassa. Olen muuten miettinyt "Rakentajien hullun vimman uhrit" tukiryhmän perustamista. Olkaa yhteydessä allekirjoittaneeseen, jos tunnette moiselle tarvetta.

Toinen opetus: Perehdy etukäteen Rakentajasi aikeisiin. Esitä tyhmiä täsmäkysymyksiä tyyliin "Miks toi on tossa" tai "Mistä muru aiot aloittaa" tai "Voisko tohon laittaa valolipan". Tässä vaiheessa melko todennäköisesti huomaat, että Rakentajallasi ei ole hajuakaan siitä, kuinka hän aikoo homman hoitaa. Ei pienintäkään Työsuunnitelman tapaista. Vie Rakentajasi paikalliseen pikaruokalaan sähkökuvien kanssa, syökää ja vaadi häneltä suunnitelma kuinka edetään. Saatte takuuvarmasti nopeammin näkyvää tulosta aikaiseksi. Bonuksena tulee lounaskin hoidettua, ja voit jopa elää illuusiossa päässeesi romanttisesti ravintolaan.

Kolmas opetus: Sähköistyshomma ei oikeastaan ole kauhean vaikeaa. Jopa allekirjoittaneen taidoilla pystyy askartelemaan oman A-hirviön, pujottamaan piuhaa muoviputkesta tai tulostamaan numerolappuja sähköjohtoihin. Menkää mukaan auttamaan Rakentajianne, jos haluatte heidät joskus kotiinkin, sillä kaikkeen tuohon pieneen menee tuskallisen paljon aikaa. Toki yksinolon kaipuu jos vaivaa, pysytelkää kotona ;-)))

Neljäs opetus: Ota omat työkalut. Jos tulet vahingossa kerran lainanneeksi Rakentajasi kynää, olet luonnollisesti vastuussa seuraavat neljä tuntia joka ikinen kerta silloin, kun Rakentajasi ei löydä sitä taskustaan. Viis siitä, ettet muka tiedä koskeneesi kapistukseen kuin kerran. Kokemusta on...

Viides opetus: Älkää hetkeäkään uskoko, jos Rakentajanne toteaa, että "Ihan sama, mitkä reijät avaat siitä rasiasta". Vaatikaa selkeästi nimetyt kolot ennenkuin ryhdytte hommaan. Säästytte monelta "Äh, tässä on just väärinpäin tehty nämä kolot"-valitukselta.

Onneksi olkoon, olette juuri suorittaneet Jokanaisen pikakurssin talon sähköistämisestä. Ja eikun sähköistämään sitten vaan. Pitkää pinnaa ja työn iloa kaikille.

Jatkoa seuraa osassa "Jokanaisen jatkokurssi edistyneille sähköistäjille".

Seiniä ja muureja

Vasta kaksi avausta sitten pääsin kehumasta, kuinka mukavan siistiltä meidän lukaalimme näyttääkään. Ihan tuli hyvä ja toiveikas mieli, kyllä tästä vielä asunto saadaan. Todellisuus on kuitenkin jotain Aivan Muuta.

Päästä nyt sitten miehet melskaamaan reviirillesi... ei hyvä ajatus. Viikon mittaa söpö Timpuri kaverinsa kera (en tiedä onko kaverikin söpö) ovat riehuneet ja meuhkanneet meille väliseinät pystyyn - ja lattia-alan täyteen silppua, työkaluja, johtoja, sahanpurua, nauloja... luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Tilannetta ei yhtään paranna Herra Muurari, jonka ämpärit, lastat ja laastipöly tuntuivat jotenkin viimeiseltä niitiltä. Onneksi Leipätyö on pitänyt sen verran kiireisenä, etten ole ehtinyt Raksalle murehtimaan Hävityksen Kauhistusta.

Ensi viikolla Piippi pellitetään, ja samalla saamme tarjoukset kouruista ja ikkunapelleistä. Tässä täytyy sanoa, että Pelti-ihminen on jättänyt itsestään loistavan asiakaspalvelun tunteen. Puoli tuntia tarjouspyynnöstä saimme jo tarjouksen, ja kauppa syntyi alle 12 tunnin päästä. Kertooko tämä nyt siitä, että me olemme hänen ainoat asiakkaansa?

Joku IV-ihmekin on pyörinyt muutaman päivää Talon kimpussa. Lopulta saimme varsin kohtuuhintaisen urakan, vaikka aluksi meinasi itku tulla. Hinnat kun olivat luokkaa tuplat siitä, mitä tämä tyyppi velottaa. Hurjahan se summa on toki vieläkin.

Hmmmm... tuleva viikonloppu menee perinteisesti romanttisissa merkeissä, odottakaas, eikun rakentaessa. Kaikki sähköt pitäisi mahdollisuuksien mukaan pistää paikoilleen. Olen vielä autuaassa epätietoisuudessa siitä, mikä minun roolini siinä on. Paitsi nariseminen.

Kaippa se siitä. Matkahuolto sai toimitettua meille hanat ja suihkut ja kylppärin kaapiston, mutta kubialtaat ovat jossain Hukassa. Hanat ovat taivaallisen kuutiomaiset, ei mitään rumaa ja pyöreää pilaamassa. Olen kerrassaan rakastunut <3 . Odottelemme muuten tarjouksia keittiön altaasta ja hanasta. Niistäkin on tulossa aika vinkeän oloiset. Ihan eriä kuin mitä alkuperäinen visio oli. Mikäköhän muuten on, kun yksi keittiötyyppi ei tahdo antaa meille mittakuvia ennenkuin olemme tehneet kaupat? Ei kai hän kuvittele, että käyttäisimme niitä jotenkin väärin, kuten vaikka menisimme niiden kanssa kilpailijan puheille? Kerrassaan outo on, jos niin ajattelee... *kiillottaa sädekehää viattomana*

Rakentaja tahtoo

mahdottomia. Sehän on tietysti normaalia, aina pitäisi saada enemmän ja parempaa ja vielä lisää. Nyt hän tahtoo, että kirjoittaisin taas tänne jonkun nasevan tekstin, ottaen kantaa Talomme nykytilaan ja lähitulevaisuuden näkymiin. Sitten hän voisi ylpeänä esitellä Talomme etenemistä, omaa reippauttaan ja vieläpä jossain sivulauseessa tuntea itsensä Hyväksi Ihmiseksi, kun on onnistunut hankkimaan sujuvasanaisen kumppanin. Kaikki sinänsä ihan aiheellisia ylpeydenaiheita. Niinpäniin. Rakentaja tosiaan haaveilee utopioita.

Rakentajasta huomaa, että hän on mitä suurimmissa määrin käytännönihminen. Hyvä niin, että edes toinen meistä on. Käytännönihmisenä hän uskoo, että tekemällä hommia asioiden eteen löytyy useimpiin asioihin tyydyttävä ratkaisu. Nerous ei kuitenkaan kulje käsi kädessä Talon valmiusasteen kanssa. Luomisen tuska tulee, jos on tullakseen. Ei siihen yksi lattiavalu tai muutama välisenä vaikuta. Söpöstä Timpuristakaan ei loputtomiin irtoa inspiraatiota. Siksi Rakentaja tosiaan on utopistisilla vesillä silloin, kun yrittää houkutella minua päivittämään blogia.

Voinhan toki perin keskinkertaisesti todeta teille, että meillä on lattiavalut tehty ja niistä tuli kovasti hienot. Samoin muutama väliseinä on noussut alakertaan. Sähköhommat häämöttävät lähitulevaisuudessa ja joku iv-ihminen tulee ensi viikolla. Tuskailemme keittiön ja lavuaarien kanssa, pähkäilemme hanoja ja odottelemme Matkahuollosta pakettia, missä olisivat kubihanat ja kubialtaat kylppäreihin. Rakentaja väittää, että ne olisivat päätyneet jonnekin Helsinki-nimiseen syrjäkylään :-O

Tällaista meillä... luomisen tuskaa odotellessa.

Mahdottoman siistiä

Tiedättekö, että tontti saattaa näyttää suuremmalta ja avarammalta, kun kerää sieltä lavallisen roskaa pois? Rakentajalle tämä, kuten mikä tahansa siisteysasia, tuntuu olevan täyttä hepreaa. Tyyppi nimittäin pällisteli ihan äimistyneen näköisenä ympäriinsä tontilla, ihmetellen kuinka siellä näytti paljon mukavammalta. Toivon, että hän tästä viisastuneena alkaa siivota kotonakin paljon useammin ;-)

Viikonloppu siis vierähti siivoillessa tonttia ja taloa. Rakentaja eilen ahkeroi yksikseen ja tänään sitten pääsin itsekin vauhtiin. Kiitos naapureille jätelavan lainasta.

Sisustuksemme sai oikeastaan sellaisen huipentumantapaisen. Muovitimme nimittäin ikkunat ja ovet suojaan betonimiesten pärskimiseltä. Nyt en usko enää, että on mitään millä voisi enää tehdä upeammaksi sisätilojamme. Tästä ei voi mennä kuin alaspäin...

Vietimme muuten tänään iltapäivää tilaillen kylppärikamoja. Sain kuin sainkin kubismialtaat ja yhden kubihanan sekä kaksi kubisuihkua. En tiedä, miksi olen mieltynyt suoriin ja kulmikkaisiin muotoihin. Joku outo perversio taas, sanoisi Rakentaja. Poikkeus vahvistaa säännön, sillä keittiöön on ehdottomasti Saatava korkea kaareva hana. Muu ei tule kysymykseenkään.

(Ennenkuin Rakentaja ärähtää ja pahoittaa mielensä, että häntä on taas arvosteltu, niin todettakoon, että tänään hän kyllä imuroi kotona)

Valtakunta keittiöstä

Pitkästä aikaa meidän perheemme aikuisväki on pohtinut vähän näkyvämpiäkin asioita Talon osalta, keittiötä nimittäin. Mehän toki olimme varhaisviisaina jo Talon suunnitteluvaiheessa pyytelemässä keittiötarjouksia, mutta siihen se sitten aikanaan jäi. Silloin saaduista tarjouksista on kuitenkin se hyöty, että tässä vaiheessa tiedämme koko lailla tarkasti, mitä haluamme ja mitä emme ja miksi. Samoin alkaa olla selkeä kuva siitä, missä liikkeissä ollaan palveluhaluisia sekä rahanahneita ja missä taas pelkästään rahanahneita.

Keittiötarjousten pyytäminen on tavallaan mukavaa, hyvin konkreettista ainakin. Toisaalta, olen laulanut saman tarinan suunnilleen viidelle eri myyjälle. Alkaa olla sellainen tuntu, että tämä ei ole enää mitään uutta ja jännittävää. Viimeisimmässä paikassa tuli enää nopeasti lueteltua faktat, värit, materiaalit ja se oli siinä. Ei mitään pohdintoja haluaako kaappeja vai laatikoita ja millaiset vetimet miellyttäisivät silmää. Niin sitä turtuu pieni ihminen...

Yhden konkreettisen hyvän idean keittiöön liittyen nappasin matkaan, tai oikeastaan kaksi. Tähän asti on ollut vahvasti hakusessa mitä taustat voisivat olla... laattaa, rosteria, kiveä vaiko mitä. Mikään ei ole kolahtanut lopullisesti, on ollut vähän sellainen "Ihan sama kaikki käy"-fiilis. Nyt kuitenkin näin oikein kauniisti maalatun taustan ja se oli siinä. Raikas ja simppeli. Rakkautta ensi silmäyksellä <3 <3

Toinen hyvä ideanpoikanen liittyy ruokatilan seinään ja siihen tehtäviin hyllyihin. Jätän sen idean kuitenkin vielä jalostumaan.

Ensi viikolla alkaa sitten keittiötarjouksia sataa, jos myyjien lupauksiin on luottaminen. Jännää nähdä kuinka käy. Vihdoinkin jotain Ihan Oikeaa ja Näkyvää, eikä aina jotain abstrakteja styroja ja rälläköintiä.

Muutama pieni putkenpätkä

Järkytykseni oli suuri, kun eilen törmäsin iltahämärissä Taloa kuikuilemaan. Olimme saaneet uuden sisustuselementin: Vihreän Putkihirviön. Se luikerteli pitkin lattiaamme muodostaen kauniita spiraalikuvioita ja näyttäen Hyvin Vaaralliselta. Eikä siinä kaikki. Olohuoneen ja kuraeteis-vaatehuoneen toistaiseksi olemattomaan väliseinään oli ilmestynyt villin näköinen laite nimeltä Jakotukki. Jotenkin sain perverssin vision tuostakin termistä... tästä tuli mieleen, että Rakentajan mielestä minulla on outo mielenlaatu, kun minusta nykyisen lavuaarimme alla oleva putki näyttää kauhean pervolta.

Tämä kaikki putkihärvellys on tuolla nyt siksi, että saisimme ihanan lämpimän lattian, missä köllöttää. Tiedättehän, ei tässä paljoa ole varaa huonekaluja enää miettiä. Olisin halunnut heti testata lämmitystä. Onhan meillä jo vesi ja maalämpökaivo valmiina ja nyt myös tuo putkitus. Ilon pilasi se tosiasia, että yhä puuttuu tavaraa, jotta lämmitys toimisi. En tajua, olemme tuohonkin systeemiin upottaneet tuhansia ja tuhansia rahaa, ja siltikään sitä ei saada toimimaan. Säälittävää piiperrystä.

Tässä teille vielä ihailtavaksi kuvaa Vihreästä Putkihirviöstä sekä Jakopukista ;-)


p.s. Ensi keskiviikkona valetaan lattiat. Sitten eivät enää näy kauniit lattiaratkaisumme. Myönnettäköön tosin, että tuo on hiukan epämukava käveltävä (etenkin korkeakorkoisilla saappailla).

p.s. 2. Kun tunnustusten linjalle lähdettiin, rehellisyyden nimissä sitten myös myönnettäköön, että tiesin tämän olevan tulossa. En siis oikeasti ollut kovin järkyttynyt. Se vain kuulosti kirjoitettuna mukavan dramaattiselta.

Tummanpunaiset väliseinät

En vielä ole miettinyt valmiiksi asti kaikkia sisustusvärejämme, vaan yksi mielenkiintoinen visio on talomme tämänhetkinen väritys. Mitä jos eläisimmekin nykyisen värimaailman kanssa.

Seinämateriaalina on käytetty kauniisti kupruilevaa kiiltävää sinistä tapettia. Joku voisi kutsua sitä muovimaisen loisteliaaksi. Tapetin alta kuultaa läpi villamainen seinämateriaali, joka paikoitellen myös pursuilee ulos ikkunoiden ja ovien kohdalta. Samat materiaalit peittävät myös kattoa, mikä tuo yhtenäistä vaikutelmaa koko tilalle. Tyylikkään kokonaisuuden viimeistelevät seinästä viitisen senttiä ulostörröttävät poikkilaudat, jotka tuovat seinille ilmettä ja ryhtiä. Lapsiperhe voi myös käyttää niitä kivoina pikkuhyllyinä erilaisille koriste- ja käyttöesineille.

Lattiaratkaisu on mielenkiintoinen ja rohkea. Tilaa avartaa valkoinen lattiapinnoite. Ratkaisu on todella erinomainen lapsiperheelle, sillä se on jo valmiiksi likainen ja reikäinen. Valkoiset lattialevyt on saumattu vaaleankeltaisella saumausaineella. Kokonaisuus antaa aavistuksen palapelimaisen vaikutelman.

Lattiapinnoitetta peittää teräksenvärinen verkkokoristelevy, joka sekin on koottu erikokoisista paloista. Palat on saumattu yhteen rautalanganpätkillä. Nämä sieltätäältä törröttävät terävät pätkät toimivat loistavasti riehumisenestäjinä ollen siten jokaisen perheenäidin- ja isän käytännöllinen ratkaisu lasten rauhoittamiselle sisätiloissa. Rautalankojen lisäksi lattiasta nousee putkia, johtoja sekä metallitankoja. Lattiakokonaisuuden kruunaavat vaaleansiniset jalkalistat, jotka nekin on päällystetty samalla tapetilla seinien kanssa.


Oikeastaan lattiaan maalatut väliseinät ja kodinkoneet ovat ne, jotka tuovat ihan oikeasti sitä sisustamisen tuntua. Huoneet alkavat oikeasti elää, niihin voi jo visioida kalusteita, voi kuvitella kulkevansa tilasta toiseen. Kahden viikon päästä söpö Timpuri on tulossa jatkamaan sisätöitä, siihen mennessä olemme taas aavistuksen pidemmällä näiden turhien hommien, kuten lattiavalujen ja sähköjen kanssa.

Seinävärit - myös tummanpunainen - ovat siis oikeasti hieman ajankohtaisempia taas.