Hyvä käytännön vinkki kaikille

Tiedoksi kaikille, jotka ette ole vielä talokauppoja tehneet: älkää tehkökään. Tarkemmin sanottuna, älkää tehkö niitä niin, ettette sovi mitään takarajaa, milloin pystytyksen tulisi olla valmis. Ja uhkasakkoa päälle.

Me olemme nyt mielenkiintoisessa tilassa: asennus on venynyt huomattavasti ohi suullisen sopimuksen ja jatkuu edelleen hamaan tulevaisuuteen. Sopimuksessa ei puhuta mitään aikatauluista, joten emme voi vaatia mitään, vaikka Projektin kokonaisaikataulu nyt venyy ja paukkuu ties minne. Silti talotehtaan mielestä on ihan oikein laskuttaa: onhan tavara toimitettu. Paljonpas sitä tekee tontilla makaavalla tavaralla, kun herra Timpurilla on milloin varvas kipeä, milloin auto rikki ja milloin muuten vaan viiraa.

Herra Timpuri sinänsä on oikein mukava, ja halutessaan tehokaskin. On nyt vaan sattunut kaikkea, ja pitäisi pienen ihmisen jaksaa olla Ymmärtäväinen. Ei paljoa naurata, kun lainan korot pitäisi maksaa ja muutto pois nykyisestä läävästämme toisi vähän enemmän rahaa käytettäväksi. Onneksi Rakentaja keksi jostain pari lisätimpuria tekemään sisähommia ensi viikolle.

Tässä vielä muutamat kuvat todisteeksi, että jotain sentään tapahtuu. Pihanpuoleinen seinä näytti eilen vähän valmiimmalta. Enää kaksi seinää jäljellä ja talo alkaa pidellä säätä... vain ovista ja ikkunoista enää tuulee sisään *huokaus*


Olohuone näyttää nyt näin upealta. Kieltämättä siisteysasteeltaan se on paremmassa kuosissa kuin se läävä, missä asumme...

Valtakunta nosturista

Kääk sentään, kun pitäisi Savupiippi saada pystyyn. Nyt hyvät rakkaat kiltit ihanat suloiset naapurimme, tulevan naapurisovun nimissä on enemmän kuin tarpeen, että lainaatte meille sopivaa Nossea.

Eli joskunvaan joku ikinä on tekemässä jotain Nossella, viestiä meillepäin ja huiskaistaan Piippi ylös.

Katto ja seinä

Vielä tuulee sisään, ja talossa on aika kylmä... mutta ilouutisia: talossa on aluskate paikoillaan ja melkein kokonainen seinäkin. Ehkäpä se jouluna jo pitää pahimmat säät ulkona, kun poltan kynttilöitä ja haaveilen takkatulen lämmöstä ja auon yksin lasten paketteja... (inhoan joulua, olen yrittänyt epätoivoisesti saada työvuoroa jouluaatoksi) Mitäköhän muuten, jos sitten palellun sinne talonräppänään yksin ja kynttilät polttavat paikan raunioksi?

Tältä se nyt näyttää. Värissä on vähän toivomisen varaa, muttamutta... ehkä se kohti kevättä vielä muuttuu taivaallisen pinkeäksi ;-))))


Sisältä näytti tältä. Puuhiksen mielestä villa oli Ihanan Lämmintä. Pohdimme, että parempi ollakin, jotta talokin olisi ihanan lämmin. Tuo on muuten kodinhoitohuoneen ovi, missä norkoilevat. Ja katselevat naapurin paalutustouhuja.


Sieltä ne pällistelevät sitten. Voi herra Timpuri, pistä talo pystyyn pian...

Inhoan koko taloa

Se ei valmistu koskaan. Sen piti jo olla rungon pystytyksen osalta valmis. Tai siis huomenna pitäisi. Viimeksi olen nähnyt sen niin, että katossa oli pikkuisen aluskatetta. Tämä tapahtui tiistaina.

Kait siihen rungon laittoon vielä ainakin pari viikkoa menee, jos yhtään osaan arvioida. Pari viikkoa kauempana on siis se päivä, kun sinne vihdoin pääsee asumaan. Kun vihdoin on tilaa asua ja elää ja ylipäätään hengittää. Nykyinen ahtautemme saa minut aika ajoin toivomaan, että voisin vaan lähteä menemään ja olla tulematta takaisin ikinä.

Tänään on taas tällainen päivä, että kaikki ärsyttää.

Uusia vimpaimia

Ihanuus sentään, mitä löytyi taas paikallisesta halpahallista. Katsokaa nyt, miten lutuisia. Voin jo sieluni silmillä nähdä itseni mittailemassa, onko herra Timpuri rakentanut seinät suoraan.


Rakentajakin tietysti halusi uusia leluja, kun minäkin sain: hän osti itselleen muurauslastan. Kaikki kunnia Rakentajan etevyydelle, mutta mietin kyllä muutaman kerran ennenkuin muutan hänen muuraamaansa taloon...

Rakentaja urheasti kiipesi tänään kiikkeriä tikkaita parvekkeelle ja kuvasi pihamaiseman. Lelumökki-parka näyttää ylhäältä aika pieneltä.


Itse en uskaltautunut parvekkeelle.


Näin vinkeältä raatomme nyt näyttää. Kuka ei kuulu joukkoon kadun taloista?


Siinä vielä kuvaa Rakentajasta dallaamassa pitkin Kotikatua. Vielä tuossa saa jotain tapahtua ennenkuin Maisema-arkkitehdin visio on valmis.


Oletteko naapurit hyvät muuten huomanneet, että tien päässä on inhottava leveä ja syvä oja, jonka yli pääsee vain kiikkerää lankkua pitkin? Ehdottaisin, että kaikki alkavat pommittaa jotain kuntatahoa, että siihen rakennettaisiin joku pikkuinen silta. Muuten ovat kyllä lapset siellä uimassa, halusivat tai eivät.

Taistelutanner

Tiedättekö rakkaat fanini, mikä on vielä aavistuksen kamalampaa kuin isot märät savikasat pihamaalla? Oikea vastaus on: ne samat savikasat levitettyinä pitkin pihaa (oikeinvastanneet voivat lunastaa pillimehun allekirjoittaneelta)

Se mikä aikaisemmin oli iso likainen kasa yhdessä tontinkulmassa on nyt siis tasainen märkä mutaällökerros joka puolella. Vaikken yleensä turvaudu Korkeampiin Voimiin elämäni Suurissa (tai pienissäkään) asioissa, niin nyt olen lähettänyt oraakkelilleni Pinkille Pakkasukolle vienon pyynnön pitää lämpöiset kelit poissa, jotta tontillaolo olisi edes semisiedettävää.

Allaolevasta kuvasta sen tuhon ja hävityksen voi hyvin todeta... olen epätoivoinen, sillä en mitenkään pysty uskomaan, että tuossa joku päivä kasvaisi kaunis hyvinhoidettu ruoho-apila-kenttä (tai edes ruma ja rehottava sellainen).


Tässä toinen kuva, mistä voi hävitystä kauhistella. Ilahduttavaa on, että talokin sieltä kohoilee tasaisen varmasti. Vasemmalla ylhäällä on muuten parveke.


Talosta tulikin mieleen Herra Kauppias Talotehtaan Edustajan pyhät lupaukset, että Talotehtaan osuus pystytyksestä kestää kolme viikkoa. Nyt on mennyt kaksi ja tuohon nyt pitäisi vielä saada katto tiilineen sekä ulkoseinät villoineen... ikkunat ja ovet ja jotain väliseinäjuttujakin. En nyt muista, oliko tämä ihan kirjallisesti jossain, mutta Herra Kauppias kyllä vielä kuulee meistä...

Talo kohoaa

Monta on mutkaa ollut matkassa. Mikään ei ikinä rakentamisessa tapahdu ajallaan ja aina lisätään päivä tai muutama pystytykseen, tai milloin mihinkin. Mutta silti se talonraato sieltä nousee tasaisen varmasti. Eilen saivat nosturilla nostettua yläkerran paikoilleen... vinkeän näköisiä ne yläkerran palat, jotka lentävät halki syksyisen taivaan ja napsahtelevat kiinni taloon. Ihan kuin palapeli, oikeasti.

Alla vauvaosasto katselee lentävää Talopalaa. Hyvät katselupaikat siinä Savupiipin päällä. Saivat Savupiipinkin pois keskeltä tietä, joten nyt me emme taas ole ne pahimmat tieterroristit. Muutama tontti kohti pohjoista oli mielenkiintoinen kivikasa keskellä ajoväylää.


Tänään talo näyttikin sitten tältä. Melkein jo talolta.


Olemme myös törmänneet ikuisuuskysymykseen, kuka vastaa mistäkin. Perustustemme päältä herra Timpuri 1 oli jättänyt pois jonkun lautasysteemin ja herra Timpuri 2 ei myöskään sitä laittanut. Kumpikin ilmeisesti kuvitteli sen kuuluvan toisen hommiin. Nyt siellä ei sitten ole lautasysteemiä, mutta herra Pääsuunnittelija väitti tietävänsä miten ongelma ratkaistaan: kalliimmilla pohjaeristeillä ja joillain muilla väsäyksillä.

Piipittää

Tässä teille kuva kyljellään uinuvasta Savupiipistä. Kauniisti se siinä keskellä ajoväylää odottelee Nossea paikalle. Rakentaja tiesi kertoa Nossen tulevan perjantaina nostamaan Piipin - ja kattotuolit - paikoilleen.



Arvon naapurit, jos teitä ärsyttää, että meidän Piippimme makaa siinä ajoradalla, niin ollos hyvä ja siirtäkää pois tieltä ;-)

Joka ikkunassa kaksi...

...poikkilautaa.

Talomme sai tänään ikkunat. Korjaan, talomme seiniin ilmestyivät ikkunoiden paikat kahden poikkilaudan merkkaamana. Herra Asentaja niitä näppärästi jollain naulanampumiskoneella sinne näpsytteli.

Alla kuva ikkunasta.


Tässä kuvassa vähän yleismaisemaa välillä toisestakin suunnasta. Siinä se talo nököttää, toistaiseksi vielä keskellä melko tyhjää peltoa. Ei vielä tietoakaan siitä jenkki-idyllistä vierekkäisine taloineen. Mietinkin, että kun tuossa on niin mukavan avaraa ja vehreää, pitäisikö minun ryhtyä jotenkin sabotoimaan naapureiden rakentamishankkeita. Pohtikaahan sitä, arvon tulevat naapurit, jos talonne rakenteet yö toisensa jälkeen käydään "nollaamassa".

(Tähän täytyy tosin vielä mainita, että herra Rakennusviranhaltija on omalta osaltaan toiminut hyvänä sabotaasinaiheuttajana myös naapureille, kuten aiemmin meillekin... ainakin jos huhuihin on uskomista.)


Puuhis kurkkaa pääovesta. Onkohan kyseessä laadunvalvontakatselmus vai työmaalla pelleily?


Tänään piti ainakin tontille ilmestyä myös Savupiippi. En tiedä, onko näin onnellisesti päässyt tapahtumaan. Aamulla ainakin tontti ja reunukset näyttivät kohtalaisen täyteenahdetuilta. Kuulemma iltapäivä oli tuonut tullessaan ainakin kipsilevyjä, jotka eivät enää mahtuneet minnekään... tiedä sitten, minne Savupiippi on päätynyt.

Talossa on seinät! (ja maassa on lunta)

Eilen meidän talomme sai Ihan Oikeat Seinät. Sopivasti juuri ennen ensilunta. Vähän ne tosin vielä huonosti pitävät säätä kieltämättä.

Alla kuva komeista seinistämme. Siihen se talo alkaa hahmottua (jos oikein villin mielikuvituksen omistaa)


Talo kadultapäin katsottuna. Tuossa erkkerissä eli Maisema-arkkitehdin toisessa lempilapsessa (toinen on Mongoloidivaahtera) aikanaan sijaitsee kaunis pähkinäpuinen ruokapyötämme. Siis se, jota emme ole vielä hankkineet ja joka ei oikeasti ole pähkinäpuuta vaan pähkinän väristä puuta. Rakentaja vielä kinaa vastaan, ettemmekö muka ostaisi siihen moderneja pirttipenkkejä ympärille. Epäilen, että kun pöydän hankinta tulee ajankohtaiseksi, me olemme niin konkurssissa, että ihan ilomielin laitamme siihen vanhan pöytämme. Oikeassa laidassa muuten Yläkerran Talopalat.


Tänään maisema näyttikin sitten lumiselta. Lumi oli mukavasti haudannut kaiken mudan ja saven ja näytti oikein kotoisalta.


Saanko esitellä... olohuoneemme. Sisustuksessa ehkä on vielä hieman hiomista.