Kiirettä pitää

Etenkin jos meinaamme vajaan kolmen viikon päästä muuttaa *panikoi*. Mutta kyllä nyt tapahtuukin vauhdilla.

Tänään tulevat kodinkoneet (sähköjä niille odotellessa) ja lämpöpumppu. Lämmitys kytketään ensi viikolla. Myös peilikaappien mittaaja tulee tänään hommiin, kohta meillä on eteisen ja makuuhuoneen kaapit. Rakentaja tilasi alkuviikosta lastenhuoneisiin kaapistot, nekin pitäisi saada ihan lähiaikoina. Hyllyt ovat muuten todella kallista tavaraa. Rakentaja suuressa Viisaudessaan sitten päätti, että tekee hyllyt itse. Hinta on noin 0,3-kertainen.

Kylpyammeen toimitus on joko perjantaina tai alkuviikosta. Paikallisen rautakaupan myyjä kun ei tiennyt, että tarkoittaako toimituspäivä sitä, että tavara lähtee tehtaalta vai sitä kun se saapuu. Keittiön tasoistakin kuulin huhuja, että ne olisivat lähdössä matkaan tänään. Sitten kun on tasot ja lämminvesivaraaja, tulee putkimies tekemään vesihommat kuntoon. Hyvä niin, loput hanatkin ehdimme juuri parahiksi ostaa.

Timpurit olivat eilen väsänneet saunaa eteenpäin. Olettaisin, että tänään sitä paneloidaan. Olisi ihan hyvä, jos osa tiellä lojuvasta puutavarasta saataisiin paikoilleen. Lattioilla alkaa olla aika ahdasta.

Yläkerta alkaa olla yhtä huonetta lukuunottamatta aika pitkälle laminoitu. Sieltä puuttuu enää listat ikkunoista ja jalkalistat ja väliovet. Pitäisi keretä Ikeaan joku päivä hakemaan kylppärin kaapit yläkertaan.

Eli kiirettä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita on aivan tarpeeksi tiedossa.

Ihana, ihana keittiö

Keittiö, se kaunis ihana olento, koki tänään melkoisen harppauksen. Kaikki yläkaapit nimittäin ovitettiin. Ja kylläpä tuli väkerrykselle upea ilme, vetimet ovat taivaalliset ja tunne kun saa avata ja sulkea ovia ja laittaa tavaraa kaappiin (vain työkaluja mutta silti)... on se vaan mahtava fiilis. Ihailkaa itse, tässä muutama kuva.

Ensiksi räpsittiin hyllyt paikoilleen. Huomatkaa, että muista poikkeava hyllyjärjestys on minun tekemäni... muut säntillisesti linjassa olevat Rakentajan. Hyllyjä ajatellessa tulen muuten Hyvin Pahalle Tuulelle. Armoitettu Keittiötäti oli suuressa viisaudessaan nimittäin myynyt meille korkeat kaapit ilman hyllyjä. En tiedä mitä hänen sievässä päässään nyt liikkui, mitä tekee keittiönkaapeilla ilman hyllyjä tai muuta säilytysmekanismia. En keksi mitään järkevää tarkoitusta sellaiselle...


Sitten voi ihanuus, kaappeihin lätkittiin ovet ja kahvat. Nuo vetimet ovat Mielettömän Ihanat. Tiesin kyllä omaavani erehtymättömän tyylitajun, mutta nuo ylittivät jopa suunnattoman itserakkauteni.


Tässä vielä toiselta suunnalta. Apteekkarikaappi tuossa kolmas vasemmalta ja jääkaapin ja pakastimen paikat oikealla. Tähän ihanuuteen kun vielä kuvittelee kivijäljitelmätasot, valoja, kodinkoneet ja pähkinänväriset alakaapit... muutan asumaan keittiöön.


Eikä tässä suinkaan vielä kaikki... ehei. Keittiön vieressä oleva ruokatila on taivaallinen sekin väriloistossaan. Ihailkaa itse. Tuo näyttää niin upealta ja luksukselta... tuli ihan sellainen hotellitunnelma (hotelliaamiaisia odotellessa, terkkuja Rakentajalle).


Itse vietin raksapäivää toipilaana flunssasta (joo, ei tämä ikinä parane, kun aina ryntää raksalle heti kun vähän piristyy). Rakentaja teki minulle paraatipaikan, josta oli hyvä komentaa.


Tässä vielä kuvia muista ihmetyksistä... talon ulkopintaa on muurattu nyt viikon verran. Suunnilleen viikon työt vielä edessä.


Räystäsalulautojen maalaaminen on melkoinen homma. Lautaa on aika paljon, tässä ehkä kolmasosa valmiina odottamassa asennusta.


Ja jotain, mikä saa oikeasti tuntemaan olon kodiksi. Postilaatikko pihan kulmalla. Sinne tuli jo ensimmäiset postitkin: Vantaan sanomat ja kasa muita mainoksia.

Miehet eivät tajua yhtään mitään

*iso huokaus*

Taas piti aamusella tänään käydä ihmevääntö herrojen Rakentaja, söpö Timpuri sekä Laminaatinasentajakaveri kanssa. Tai ei se nyt varsinainen vääntö edes ollut, mutta olivatpa herrat keskenään onnistuneet kehittämään ongelman. Nimittäin tuleeko lastenhuoneiden ja leikkiaulan väliin kynnyksiä. Aaaaargh.

Kynnykset ovat tappolistallani aika korkealla, inhoan niitä. Rakentajan pitäisi tämä nyt tässä vaiheessa jo ymmärtää. Niitä ei tule kuin paikkoihin, missä on Aivan Pakko. Mutta koska söpö Timpuri oli kynnykset syystä tai toisesta (joku meluhomma muka, EVVK) halunnut, piti tästä taas muistuttaa. Söpö Timpuri ei sisusta saati asu meillä. Pitäisi nyt nokkansa erossa asioista, jotka eivät hänelle kuulu. Paistan jokaisen ylimääräisen kynnyksen takassamme.

Noh, siellä ne nyt väsäävät laminaattia. Toivottavasti siitä tulee hieno. En malta odottaa, miltä yläkerta näyttää. Pitkä avara tila kauniine väreineen ja ilman yhtään rumaa kynnystä. Voi sitä valon ja avaruuden tunnetta.

Tänään muuten pitäisi kaikkien laattahommien valmistua, näin väitti herra Timpuri. Aika hurjaa, enää listoitushommat jäljellä ja sitten talo tosiaan alkaa olla muuttovalmis (no mitä nyt sähkö ja vesi puuttuu... pikkuseikkoja).

Aurinko, aurinko lämmittää

korvaa ja nenää se virkistää...

Yläkerta pintautuu kovaa vauhtia, nimittäin aurinkoseinäksikin kutsuttu ihmetys on ilmestynyt paikoilleen. Ihana keltaisen, oranssin ja punaisen sekamelska. Aurinkoisia ajatuksia valon lapsille. Aivan ihanalta näyttää, olen rakastunut siihen jo ennenkuin olen edes sitä livenä nähnyt. Jos yläkerta kylpi auringossa viime viikonloppuna, niin nyt se suorastaan loistaa. Ihailkaa itse.


Rakentaja oli väitteidensä mukaan ilmoittanut herra Vastaavalle, että me muutamme reilun kolmen viikon päästä viikonloppuna. Vastaava oli tapansa mukaan ollut sympaattinen ja ymmärtäväinen ja kannustava (sellainen isällinen tyyli, siinähän nuo lapset intoilevat).

Apua, paniikki, pakkaamaan.

Väsyttää ja rasittaa

on meidän perheen nykyinen olotila, missä asioissa milloinkin. Väsyttää tehdä kotitöitä, rasittaa lastenhoito, väsyttää sosiaalinen elämä, rasittaa päättää asioista koskien taloa, väsyttää ylipäätään mikään. Kaikkia väsyttää ja rasittaa tavallaan. Sekin on väsyttävää ja rasittavaa, kestää muiden väsymyksiä ja rasituksia.

En jaksa enää miettiä minkäpaksuinen taso laitetaan keittiöön tai minkä värinen on kodinhoitohuoneen seinä tai mistä saisi lasihyllyjä. En jaksa ajella kodin ja talon väliä väsyneet ja kiukkuiset lapset kyydissä. En jaksa olla ymmärtäväinen tai empaattinen tai kannustava yhdellekään lapselle tai aikuiselle. En jaksa tehdä yhtä aikaa töitä ja taloa ja miettiä muuttoa ja stressata rahaa.

Loppuuko tämä väsyttäminen ja rasittaminen ikinä? Tuleeko joskus aika, kun elämä taas normalisoituu, iltaisin ei tarvitse kaatua sänkyyn joka paikkaan sattuen ja aamulla voi herätä ilman sekuntikelloa, koska ei ole pakko sumplia rautakauppaa, ruokailuja, päiväunia, maalaamista, siivoamista, leikittämistä ja talon suunnittelua yhteen aamupäivään?

Tässä vielä pari kuvaa eiliseltä keittiöstä. Siellä tuo kohoaa.


Järjen jättiläiset timpurit vaan olivat ruuvanneet juuri maalattuihin seiniin tukilaudat kiinni. Hienoa, sitähän tässä kaivattiinkin, että maalataan taas uusiksi.

Melkoinen hässäkkä

on Talolla meneillään, jos Rakentajaa on uskominen. Herra Muurari aloitti aamulla ulkoseinien muurauksen. Söpö Timpuri kavereineen palasi lomilta. Maalarinalkuja on paikalla useampi kappale. Huomenna kuulemma tulee herra Takanrappaaja viimeistelemään takan. En tiedä, onko Rakentaja saanut aikaiseksi tilattua herrat Lattialämmityksenkytkijät jo paikalle, mutta lähiaikoina heidänkin pitäisi tulla. Kääk, siellä ne kaikki sotkevat ihania pinkkejä seiniäni.

Lisää hässäkkää tietää se, että tänään pitäisi sitten Rakentajan hölinöiden mukaan käydä imppaamassa olohuone puhtaaksi herra Takanrappaajaa varten. Eihän tässä ole taas vietetty elämästä kuin noin 90% valveillaoloajasta Talon kimpussa, ääääääh. Iloista tässä kuitenkin on, että jos tällä vauhdilla väkerretään, muutto saattaa tulla nopeasti eteen.

Tänään tai lähipäivinä pitäisi ehkä käydä sutimassa toinen kerros maaliakin teknisen tilan lattiaan. Eilisen maalailuni jälkeen se näytti näinkin epätasaiselta. Huomatkaa upea väri, tuosta ei enää paljon kauniimmaksi voi mennä ;-)


Edelleen muuten jos Rakentajaa uskotaan, niin Timpurinretaleet alkoivat virittää keittiötä pystyyn. Voin jo kuvitella herkulliset kurmee-ateriat, joita nautimme rauhallisesti keskustellen uuden ruokapöytämme ääressä. Kaikki ovat iloisia ja rauhallisia ja syövät hyvällä ruokahalulla ja perheen yhteiset kokoontumiset tuovat kaikille hyvää mieltä. Kukaan ei vingu eikä vongu eikä närpi ruokaansa eikä mökötä eikä kiemurtele tuolillaan eikä sotke eikä mitään muutakaan, mitä vielä nykyisessä kodissamme tapahtuu. Eikös uusi talo ratkaisekin kaikki murheet ja ongelmat?

Pientä pintamaalia

Tiedättekö armaat lukijani, mikä tekee elämästä elämisen arvoista? Ei liity mitenkään tämänpäivän otsikkoon tosin, vaikka toki maalillakin saa ihmetä aikaan. Itse kullekin.

Erityisen elämisen arvoiseksi tänään elämän tekee ihana lämmin kevätaurinko, ja se tosiasia, että ensimmäistä kertaa voin kirjoittaa blogia terassilla. En uudella valitettavasti, mutta tämän vanhan läävämme ehdottomasti parasta antia on tuskallisen kuuma terassi. Todellinen nautinto, vain siideri puuttuu.

Mutta siis aiheeseen. Tänään oli ensimmäistä kertaa niin ihana aurinko tänä keväänä, että sain maalattua vähän ulkopintoja. Tarkemmin sanottuna pääoven lipan tukilaudat, ja osittain myös otsalautoja. Kummasti systeemi sai ammattimaisemman luukin, kun se ruma likainen puu peittyi kauniin harmaan alle. Ihailkaa itse, vaikka aurinko ja varjo tekevätkin kuvasta vähän vaikeasti tulkittavan...


Myös lastenhuoneet yläkerrassa ovat saaneet pientä pintamaalia, ja loistavat kaunista vihreää valoa nyt. Oikeasti näin aurinkoisena päivänä sen huomasi - talo kylpee valossa. Kenties uudessa talossa on helpompi ajatella valoisia ajatuksia. Lastenhuoneet ovat kyllä Todella Kauniit, olen enemmän kuin tyytyväinen valittuihin väreihin. Puuhis kyllä tiesi ilmoittaa närkästyneenä, että eihän tuo ole punainen (valittuaan ensin väriksi vihreän, sitten punaisen, sitten sinisen ja lopulta oranssin - ei ole helppoa päättää Elämän Suurista Kysymyksistä).


Maalaamiseen liittyy läheisesti vielä se, että Rakentajan sisko on suunnitellut meille kerrassaan upean hevospiirroksen eteisen hiekanväriseen pinkkiin seinään. En malta odottaa, miltä se näyttää valmistuttuaan. Ainakin jo A4-kokoinen versio oli niin hieno, että mykistyä meinasin. Kyllä meille vaan tulee Upea Talo.

Kohta pitääkin lähteä jatkamaan maaliurakkaa, tällä kertaa aluslautojen sekä teknisen tilan lattian merkeissä. Maalaaminen on kivaa (ja kiltti maalarinalku on korjannut ne kohdat, jotka olin kitannut kaikkein rumiten - iso Kiitos).

Sähköpostin saldoa

Toimin nyt kaikkien kirjesalaisuuksien vastaisesti ja julkaisen tässä Rakentajan kanssa käymäni sähköpostikeskustelun liittyen kylpyammeisiin (ennenkuin Hymy tai Seiska kerkeää). Mielestäni se kuvaa taas loistavasti ajatusmaailmojemme täysin eri planeetoilta tulemista. Taustatietona vielä, että 5 minuuttia ennen tätä olin päässyt väittämästä, että kulma-ammeita ei myydä kulmikkaina.

Aihe: Perun äskeisen lausunnon kubeista

Minä:

haluan tämän =)
(linkki hyvin kulmikkaaseen kulma-ammeeseen)

Rakentaja:

Oho.. se on aika kubi.. ja listahinta 1600e eli ei ihan mahdoton edes, jos sen vaan jostain löytää. Soitin XX:ään (paikallinen rautakauppa) ja siellä on tällä viikolla esittelijä paikalla ja kaikki YY:n ammeet -20% ja esillä olevat näytekappaleet -40%
(linkki valmistajan sivulle)

Minä:

Haluan ton (viittaus tuohon ekaan ammeeseen).
XX ja ZZ ja ÅÅ on kaikki noitten jälleenmyyjiä, et luulis sen jostain saavan.

Rakentaja:

Pitää ottaa mitat tosta talteen ja käydä työmaalla katsomassa miten hana osuu tohon eli luultavasti ainakaan nykyinen hana ei tule sopimaan ellei sitten käy tosi hyvä tuuri.

Minä:

Mitenniineimukasovi?

Rakentaja:

Hana taitaa olla just tossa ammeessa olevan tasanteen päällä ja siinä on lyhyt putki eli vesi lirisee ammeen reunalle eikä ammeeseen, mutta tossa on mitat eli sen voi käydä mittaamassa. Toinen mahis on, että vesi tulee täsmälleen toisen ammeessa olijan hartialle.

Minä:

Sä oot kyllä nipo :-P

Viimeisiä viikkoja

kai viedään tässä tuskassa ja piinassa. Soisi ainakin näin olevan. Pahinta on, kun ei tiedä. Ja kärsivällisyys on niin lopussa ettei muusta väliksikään. Pitääkin sen suloisen Timpurinretaleen olla juuri nyt lomilla, sietäisi olla naputtelemassa viimeisiä laattoja ja jalkalistoja paikoilleen.

Maalaus on edennyt mukavasti, yläkertakin saatiin pohjamaaleihin ja kenties kohta saadaan värit pintaan. Viikolla on tuskaa, kun muksut eivät jaksa käydä tarhapäivien päätteeksi taloa pällistelemässä... joudun luottamaan Rakentajan raportteihin. Plääh.

Ensi maanantaista lähtien aletaan muurata ulkopintoja, pian meidän talo näyttää ihan erilaiselta. Arvioivat, että puolisentoista viikkoa menisi talon pintojen muuraamiseen. Ei se nyt mahdottomalta kuullosta. Sitten eikun valitsemaan väriä rappaukselle. Mikäköhän olisi kiva.... hmmmm.... kenties joku pinkki ;-))))) Mitäs siinä rakennusluvassa nyt lukikaan, olikos se punertava vaaleanruskea (kuulostaa siltä meidän hiekanruskealta eteisenseinältämme).

Maanantaina myös meidän koululaiset käyvät tutustumassa uuteen kouluunsa. Päätimme, että saavat aloittaa siellä jo tänä keväänä, kahdeksi viikoksi kerkeävät uuteen kouluun mennä. Turhaa koko kesää sitten jännittää, että millainen se uusi koulu oikeasti onkaan. Ja tutustuvatpa samalla alueen lapsitarjontaan edes hieman. Helpottaa kesän tuskaa vieraassa paikassa.

Tilasimme myös kaapistoja... ihania isoja peililiukuovia. Turhamainen minäni jo visioi tuntikausien keekoilut peilin edessä. Tuolla nykyisessä läävässämme peilitarjontakin on aivan onneton, kaapistoista nyt puhumattakaan. Peililiukuovissa on vain yksi iso miinus. Ne ovat Järkyttävän hintaisia.

Seuraavaksi pitäisi valita kylpyamme. Mistä löytää neliskulmainen amme, joka mahtuu 170cm-tilaan, joka on halpa mutta tyylikäs ja johon kaksi aikuista mahtuu mukavasti yhtä aikaa? Ei siinä turhia kriteereitä ollutkaan.

Rakennuslesken inhokkilista, pienet konkreettiset asiat

Taas yhden rakentamisentäyteisen viikonlopun jäljiltä koen nyt tarvetta avautua mieltäni ärsyttävistä asioista. Pitäydyn nyt tällaisissa pienissä ja konkreettisissa asioissa, sillä jos aloitan avautumisen Rakentajan persoonan ärsyttävyydestä, perheriita on valmis. Tässä ne ovat, ärsyttävyysjärjestyksessä

1. Voiton korjaa ylivoimaisesti Märkä Vuorivilla (kuivakin on kamalaa). Yyh, se on jotain niin kammottavaa tököttiä, sitä on joka paikassa ja se ei lopu koskaan. Joka siivouksella löytyy sitä inhaa villasilppua jostain puupinon alta tai laatikoiden takaa. Laittaisivat nyt ikkunoihin ja oviin listat, niin ettei sitä tursuaisi joka paikasta (Koin muuten järkytyksen eilen, kun kävin pitkästä aikaa saunan puolella. Siellähän eivät ole seinät vielä ummessa ja sitä villaa tosiaan on joka puolella.)
2. Puhallusvillan silpuke on melkein yhtä hirveää. Onneksi sitä on vähemmän, mutta onnistuin eilen törmäämään siihenkin niinkin loogisessa paikassa kuin sähkötarvikelaatikossa (kirottu Rakentaja, kun jemmaa noita ansoja).
3. Kipsilevy. Kaikissa olomuodoissaan (paitsi pinkiksi maalattuna). Sitä on silppuna, sitä on märkänä silppuna, sitä on isoina levyinä, sitä on seinissä ja katoissa ja lattioissa ja pitkin pihaa.
   
4. Kittipöly on niin ihanaa, kun se tunkeutuu silmien kautta aivoihin ja sumentaa kaiken järjellisen ajattelun.
5. Pihamme pintamateriaali, Märkä Upottava Savilieju, on myös todella hehkeää. Etenkin lasten kanssa. Sitä löytyy sisältä, sitä löytyy auton seinistä ja penkeistä (lattiasta puhumattakaan). Sitä löytyy kotoamme joka puolelta. Vaatteet on kuorrutettu sillä. Mahtavaa, ei voi muuta sanoa.

Jatkoa seuraa inhokkilistan osassa kaksi: isot ja abstraktit asiat (varokaa nahkojanne) ;-)

Rahanmenoa ei voi estää

Mutta voi autuus, nyt meillä on uusi sohva, sänky ja ruokahuoneen kalusto. Hyvästi vanhat, rumat ja epämukavat. Sohva on ihana, leveä ja pehmeä, kuin tehty vierekkäin köllöttelylle takkatulen loimussa. Siinä vaiheessa, kun ei huvita enää maata taljalla siis... jännitän vielä onko se liian massiivinen olohuoneeseen niinkuin järjestyksen olen tähän asti ajatellut. Jos on, niin pitää muuttaa järjestys. Kai se niinkin käy.

Sänky on myös ihana, ja kallis. Uskoisin, että unen pitäisi siinä maistua. Tällaisen usein selkäkipuisen kyllä pitää vähän olla valmis panostamaan hyvään sänkyyn *perustelee itselleen kalliita valintojaan*.

Ruokapöydästä olen myös onnellinen, se on melkein sitä mitä pitikin. Ja kaupan päälle järkyttävän halpa oli. Jos Rakentaja vielä suostuisi siihen, että sitä vähän maalattaisiin, niin se olisi täydellinen. Okei, se ei ole niin iso kuin mitä ajattelimme alunperin, mutta äkkiäkös näppärä Rakentaja tekee siihen jatkopalan suuria sukujuhliamme varten (heh).

Neljän viikon päästä on koko tämän autuuden toimitus, siihen mennessä pitäisi siis saada paikat sille mallille, että ne voidaan tuoda. Pistää taas motivaatiota kehiin tehdä paikat valmiiksi kipinpipin.

Eilen kävimme myös tilaamassa kodinhoitohuoneen ja alakerran WC:n kaapit. Ja pyytämässä tarjoukset liukuovista makuuhuoneeseen ja eteiseen. Ne ovat kyllä varmaan kalliita otuksia :-( . Nyt pitäisi alkaa vakavalla mielellä ideoimaan myös vaatehuoneiden sisältöjä. Koreja vai hyllyjä, naulakoita vai tankoja? Kenkätelineitä, urheiluvälineiden paikkoja vaiko mitä? Käääääk.

Ja sitten eikun maalaamaan ja siivoamaan raksalle. Työniloa minulle!

p.s. Piti muuten tähän lisätä vielä kuvaus rakentamiselämän raadollisuudesta. Meillä oli siis eilen serkkuni häät klo 14 alkaen ja aikataulu oli niin, että viimeistään 20 vaille olisimme kirkolla. Tästä siis seuraa, että

• klo 9.50 olimme raapimassa huonekaluliikkeen ovea, kymmeneltä pääsimme sisään.
• 10.45 meillä piti olla treffit WC-kalustemyyjän kanssa, olimme siellä tasan 11.
• kotona piti olla ehdottomasti viimeistään 12, että ehtisin rauhassa siistiä itseni. Olimme 12.10 kotona.
• mekon olkaimet aiheuttivat päänvaivaa, samaten tukka, mutta tuskan ja paniikin jälkeen pääsimme liikkeelle 13.01.
• ja eikun suoraan rautakauppaan hakemaan maaliteloja ja maaleja. Selvisimme rautakaupasta ulos 13.15.
• ja olimme kuin olimmekin kirkon pihassa 13.39.

Ja minäkun ennen juhlia tykkään vaikka ottaa lasin-pari skumppaa, kylpeä ja meikkailla ja pukea hitaasti ja nautiskellen ja lähteä virkeänä ja raikkaana juhlimaan. Nyt tuntui, että savu nousi korvista ja olin ihan valmis polttamaan koko tyhmän talon. Onneksi juhlat olivat kuitenkin kivat ja tuska unohtui pikkuhiljaa... normaalia elämää odotellessa *huokaus*

Pinkkiä olohuoneessa, pinkkiä eteisessä

Rakentaja tiesi tänään raportoida aamun kuulumiset työmaalta: olohuoneen seinä on muuttunut pinkiksi. Samoin eteisen seinä, vähän vain tummemmaksi. Kyseessä on vasta ensimmäinen pintamaalikerros, mutta silti. Alla teille kuvia pinkistä autuudesta. Värit eivät ihan pääse kännykameran kuvissa oikeuksiinsa, mutta kai niistä vähän suuntaa näkee.

Tässä ensin olohuoneen seinä. Tuohon kun kuvittelee uuden hienon taulutelkkarimme, niin kaunista on. Huomatkaa myös upea pahvilattia.


Tässä sitten taas eteisen seinä. Rakentajan sisko on luvannut suunnitella tuohon vaalealla maalattavan viivapiirroksen laukkaavasta/hyppäävästä hevosesta. Siitä tulee pakosta Upea.


Eteisen osalta mielenkiintoiseksi asian tekee, että ostimme värin hiekanruskeana. En ole varma, onko joku sotkenut värikoodit, vai olenko tulkinnut värikarttaa jotenkin puolipökerryksissä. Toisaalta en minä valita, pinkki on aina loistava värivalinta ;-)

Pinkkejä ajatuksia vaan kaikille!

Hemmetin lätkä!

Hitsit, että voi ihmistä ärsyttää, kun tahtoisi nauttia punaviinistä ja katsella Despiksiä, mutta hiton telkkari näyttää vain tyhmää ääliölätkää. Ei se kai auta kuin alkaa puuhastella jotain ihan muuta, vaikkapa blogia, josko tuo jääkiekko tuosta sitten ratkeaisi... (ja nauttia punaviinistä)

Me kävimme tässä muutama päivä sitten maalikaupoilla. Nyt maalari voi maalata taloa, valkoista ja pinkkiä, vihreää ja keltaista, oranssia, lilaa ja hiekanruskeaa. Ja punaista, kaunista syvää viininpunaista. Alla kuva maalivalikoimasta olohuoneen lattialla. Olohuoneen, joka sitä tekevän Maalarinalun mukaan on torstaina valmis, vaikka hän joutuisi hinkkaamaan sitä yötkin. Oikein, pidän tuollaisesta asenteesta, etenkin kun se kerrankin koituu omaksi iloksi (eikä vaan niin, että Rakentaja vaikka nysvää Ekseli-taulukoitaan yömyöhään, kun häntä tarvittaisiin sängyssä).


Maalikonsulttina meillä oli mukana pikkuinen Väriexperttimme neiti Näppärä. Alla neiti Näppärä selaa väriesitettä... uskokaa pois, neiti Näppärällä oli varsin tietoinen valinta oman huoneensa seinien väriksi.


Ja tässä kuvassa neiti Näppärä onkin saanut omat maalinsa omaan kärryyn. Onnellinen tyttö oli, ja kävimme valikoimassa myös seinäväreihin sopivan lampun neidille. Jotain hyvääkin, neiti tyytyi allekirjoittaneen ehdotukseen, jonka hinnaksi tuli kokonaiset 14,90, heh.


Allekirjoittanutkin pääsi vihdoin kaiken kittailun jälkeen maalaamaan kodinhoitohuoneen ensimmäisiin pohjamaaleihin. Vielä se vaatii kitillä korjaamista, mutta voiton puolella aletaan olla. Mahtava fiilis oli maalitelalla levittää kaunista puhdasta valkoista ja nähdä kipsilevyn katoavan silmistä. Nautinto suorastaan...

Talolla on mahdottoman fiiniä

Uskottehan, että ruskean pahvin peittämä lattia on todella taiteellisen hieno. Kun vielä lisää saumausaineen, maalarinteipin, niin vaikutelma on kerrassaan täydellinen.

Mutta vakavasti ottaen, nyt on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että ehkä tuo kuitenkin valmiiksi saadaan. Isot lattiat on peitetty laatoin, seinät alkavat olla hyvin pohjamaaleissa ja ensi viikoksi pitäisi tuoda pintamaalit maalareille. Ei sen jälkeen enää kauheasti puutu... no tietysti kaikki kaapit ja muut sellaiset, listat oviin ja ikkunoihin ja lattioihin ja osa koneistuksesta. Mutta keskeneräisten juttujen määrä selvästi vähenee.

Samalla toki vähenee kärsivällisyys. Haluan jo muuttaa!

Kolmen viikon päästä meillä muuten aletaan muurata ulkopintoja. Hyvästi kipsilevyluukki! Myös idolini Kaivurikuski lupasi tulla lähiaikoina tasoittamaan pihat, eli pääsen suunnittelemaan tulevaa kukkaloistoamme ihan vakavalla asenteella. Omenapuita, kirsikoita, viiniköynnöstä, mansikoita, tuhansittain kukkia... tai kenties nokkosta, ohdaketta ja mutaa. Nähtäväksi jää ;-)