Vauhtia hommiin

Kääk, tätä vauhdin hurmaa. Ne aikovat huomenna alkaa kasata meidän talopeliä. Onkohan meillä viikonlopuksi katto päällä? ;-))

Siellä tontilla lojuu nyt kuutisen kilometriä lautoja, erilaisia kattovimpaimia ja ilmeisesti jo jotain oviakin. Pystyyn vaan koko roska, että päästään Jouluksi Kotiin. Laskujakin sataa kiitettävässä tahdissa ja suhde pankin kanssa syvenee päivä päivältä.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita siis tiedossa.

p.s. Rakentaja ei puhu mistään muusta kuin Talosta. Tuleekohan hänen elämäänsä hirvittävä tyhjiö rakentamisen jälkeen? Muistaakseni vielä puolisen vuotta sitten puhuttiin siitä, että Rakentaja vähän siivoilee Raksalla, eikä juuri muuta. Kauhuskenaario: hän alkaa heti rakentaa seuraavaa...

Onteloeläimiä...

Eilen tulivat Onteloeläimet. Tämähän tarkoittaa vain yhtä asiaa: perustukset ovat kohta valmiit *korkkaa pinkkiä skumppaa*.

Tässä teille iloksi muutamat kuvat. Ensimmäisessä kuvassa näkyy hieno Ontelo-Nosse. Arvatkaa, rakkaat fanini, ketkä olivat onnesta soikeina Nossea katsellessaan. Pikkuisella oli villi visio: hän meni makaamaan Ontelorekan lavalle ja huusi Nosselle "Nosta minut, nosta minut..." (toistetaan sata kertaa).


Sinne herrat Timpuri, Pääsuunnittelija ja Joku mättivät Onteloita. Vähän kuin palapeli sellaisilla henkilöauton painoisilla paloilla. Metkaa. Talo näyttää kauhean pieneltä. Hirviöt muuten keksivät, että laattojen alla oli hauska leikkiä piilosta.


Ontelorekan lavalla olivat parhaat katselupaikat. Sydäntä vähän kylmäsi, kun ne siellä riehuivat. Allaolevan kuvan nimi on muuten "Laatta lentää".


Ensi viikolla saamme Talo-Paloja. Perustusten on siis parastakin olla valmiina. Herrat Timpuri ja Pääsuunnittelija-perfektionistitkin vaikuttivat tyytyväisiltä perustuksiimme. Niistä taisi siis oikeasti tulla Erittäin Hyvät ellei Täydelliset. Jopa joku herra Kaupunginvirkamies oli todennut talon olevan oikealla kohdalla. En tiedä, mitä olisin ajatellut, jos hän olisi ilmoittanut virkamiesäänellään: tuota noin, taloa pitäisi siirtää 3 senttiä vasempaan.

Rahareikä ja Leipätyö

Eilen tontille porattiin syvänoloinen Rahareikä. Sen poraamiseen meni paljon rahaa... toivoaksemme se myös joku kaunis päivä säästää meille rahaa. Nyt ei ainakaan sähkön hinnankorotusten pitäisi niin pahasti tuntua, kun lämpö tulee omasta Rahareikäkuilustamme ;-)

Kaikkia muitakin rahareikiä ajatellen (rakentaessahan niitä riittää) olisi kai melko tärkeää myös tehdä oikeaa Leipätyötä. Siksi täällä itsekin bloggaan työpaikalla sen sijaan, että olisin Raksalla raittiissa ulkoilmassa ahkeroimassa. Tätä ajatellen tarjosin Rakentajalle mahdollisuutta viettää työilta Leipätyön parissa. Rakentaja kun on viettänyt aikaa lähinnä Raksan puolella ahkeroiden viime aikoina ja säännöllisesti päivittelee, kuinka joskus pitäisi ehtiä edistää työprojektejakin.

Rakentaja kuitenkin mieluummin halusi viettää Perheiltaa. Ok, onhan se ymmärrettävää, ettei Raksapäivän jälkeen välttämättä jaksa enää Leipätyöiltaa. Toivottavasti jostain kuitenkin löytyy sitten se aika tehdä rahaa tuottavaakin työtä... muuten taitaa jäädä lyhytaikaiseksi ilo uudesta talosta ja saavat jotkut muut nauttia sähkön kustannussäästöistä Rahareikämme kanssa.

Ahkera Rakentaja

Rakentaja taas tänään mättää tontille styroja yhdessä Kaivurikuskin kanssa. Reippaita ovat <3

Kuulemma maalämpökin saapuu tänään.

Minä sain Rakennuskehuja

Minutkin on huomattu, eläköön ;-)

Herra Timpuri oli tässä taannoin puheliaalla tuulella talomme perustuksia tasoitellessaan. Norkoilin siinä Puuhiksen kanssa, ja Puuhis kyseli tapansa mukaan kaikkea pikkupoikia kiinnostavaa. Yllättäen herra Timpuri innostui jopa juttelemaan. Ehkäpä aurinkoinen hieno ilma vaikutti tähän, tai säkenöivä olemukseni, tiedä sitten.

Herra Timpuri siinä tosiaan tasoitti, ja yhtäkkiä vaan pääs toteamasta: kyllä on kerrankin hyvin tehdyt pohjatyöt. Minä siinä vähän ihmettelin, että mistäs nyt tuulee. Mutta tosiaan, itsehän olin sunnuntaina sitä betonia käsin rakkaudella sinne seinään mättänyt, ja hienon tasaiseksi tehnyt saumat. Kaikki aina ylistävät ja kehuvat Rakentajan uutteruutta (kehunsa on kyllä ansainnut, ei siinä mitään) vaan nyt kerrankin sain itse loistaa. Muussakin kuin kodinhoidossa (inhoan sitä).

Taidan vaihtaa alaa!

Tässä kuvassa näkyy, miten talo sieltä pikkuhiljaa kohoilee.


Herra Timpuri levittelee tasoituslaastia ja Puuhis seuraa tarkkana. Puuhis ei muuten halunnut päästä muuraamaan, vaikka herra Timpuri mahdollisuutta tarjosikin. Mutta oli Puuhis kovasti mielissään, kun oli pyydetty.

Kuraleikkejä Raksalla

Tänään on sisäinen vauvani saanut toteuttaa itseään sydämensä kyllyydestä. Herra Timpuri nimittäin laittoi "emännän" (äääh, inhoan sitä sanaa...) tasoittamaan muuraussaumoja. Siinä sai pikku näpeillä mättää seinään niin paljon betonia kuin vain jaksoi, ja tasoitella sitä sitten "hellin pyörivin liikkein". En tiedä johtuuko perverssistä mielenlaadustani vaiko vain levottomasta yleisväsymyksestä, että äsken kirjoittamani kuullostaa vähän kyseenalaiselta? ;-)

Näppärästi herra Timpuri apulaisensa kanssa kyllä muurasi pohjia. Sitä oli ihan ilo katsella... aurinkoinen ilmakaan ei yhtään haitannut hyvää leppoisaa mieltä ja tunnelmaa. Eikä se, että Rakentajalla on ihan mahtava Perhe ja Kaverit. Iso kiitos avusta kaikille! Rakentaja itsekin oli kyllä hirmu reipas <3

Odottelen tässä edelleen, että Rakentaja laittaisi kuvia koneelle, että voisin julkaista niitä. No, jossain vaihteessa sitten.

Ensi viikolla tapahtuukin kaikenlaista suurta. Kaivurikuski tulee täyttämään talonreunoja ja pihaa, Maalämpöporaaja tulee tekemään kuilun ja Onteloeläimet tulevat lätkimään laattojaan perustusten jatkoksi. Jännittäviä hetkiä ja isoja laskuja siis tiedossa. Joku hemmo kävi tänään kytkemässä putkia ja viemäreitä myös... ehkä me saamme jopa vettäkin?

Kuulemma muuten joku Talotehtaan Edustaja oli hiippaillut aamuhämärissä katselemassa paikkoja. Näin väittivät herrat Timpuri sekä Rakentaja. Samaten joku "punapukuinen keski-ikäinen missi viinihöyryissään". Kaikesta sitä jää paitsi, kun nukkuu aamulla eikä ole pyörittämässä betonimyllyä muiden kanssa.

Halit ja pusut kaikille!

Rakentaja valittaa...

Rakentaja ihme-natisee, etten muka plokita tarpeeksi usein. Taitaa parka olla ihan koukussa blogiini (ei sinänsä mikään ihmekään, kun fanipostin määrää katselee)

Eipä sillä, tyyppi on niin sydänverellään kiinni nyt touhussa... pari päivää on mennyt raittiissa ulkoilmassa raksaten ja jos meillä ennen puhuttiin vain talosta, niin nyt ei puhuta sen vertaakaan muusta. Parissa päivässä urhea Rakentaja on ollut kyllä mahdottoman reipas: valumuotit on purettu, sähköojia kaivettu, viemäriputkia laiteltu, maadoituspiuhoja jemmattu jne. Samalla on hallittu oikein briljantisti koko Projektia: neuvoteltu eri suunnittelijoiden kanssa, hallittu rahallista menoa (se on hallitsematonta kyllä) ja luotu naapurisopua. Iso kiitos myös Rakentajan Kaverille Erittäin Isosta Avusta (terkkuja!).

Tässä teille kaikille Puuha Peten aluille ihailtavaksi iso ihmeellinen Betoniauto. Se kävi tontilla kyllä jo tiistaina, mutta kun en ole aikaisemmin kuvaa kerennyt laittaa (lukekaa: jaksanut/viitsinyt).


Tältä näytti autotalli betonin ruiskimisen jälkeen. Jos Rakentaja jossain vaihteessa ottaa talteen kuvia koneelle kännystäni (ihan kuin en itse osaisi, heh, mutta antaa Rakentajan tuntea itsensä meidän perheen sankariksi bittiasioissa), niin laitan teille lisää kuvia, missä valumuotit on jo purettu.


Rakentamiseniloa kaikille, ja toivottavasti muitakin iloja.

Ainiin, herra Timpuri ymmärsi vihjeen ja aloittaakin muuraukset vasta huomenna klo 7. Sain sittenkin Rakentajan itselleni yhdeksi aamuksi. Luksusta... ja tätäkin harvinaisuutta tuhlaan istumalla koneella.

Rakentaja purkaa

Nyt on kyllä viimeinen pisara nähty. Ne hienot päheät muotit, joita herra Timpuri väsäsi rakkaudella (ja kalliilla euroilla) ja joihin kuljetettiin lautoja peräkärry väärällään... ne sydänverellä ja tuskalla aikaansaadut muotit...

Rakentaja aikoo tänään kaverinsa kanssa purkaa ne!

Mikä Rakentaja se sellainen on, joka purkaa vasta valmistunutta? On tämä rakentaminen outoa. Puretaan vaivalla tehdyt jutut. Ihan tyhmää.

Rakentajalla viiraa

Rakentaja-parka on ilmeisesti haistellut liikaa betonihuuruja tai jotain... kuulin nimittäin hälyttäviä Tosiseikkoja. Rakentaja on mennyt lupailemaan jotain, että me tai hän tai joku on lauantaiaamuna tontilla kello 7 pyörittämässä betonimyllyä.

En tiedä onko Rakentajalla nyt ihan kaikki kohdallaan. Itselläni nimittäin lauantaiaamuna klo 7 on vielä ainakin neljä tuntia Ruususenunia edessäpäin (Lapsivapaa!!!!). Tämän jälkeen haluan ruhtinaallisen aamupalan rauhallisissa tunnelmissa ja mielellään jotain muutakin aamuaktiviteettia. Kertokaa rakkaat fanit, mitä minä oikein teen tuon kanssa?????

Pitäisikö varastaa vähän betonia Raksalta ja kiinnittää sillä herra Rakentaja nyrkin ja patjan väliin, jotta ymmärtäisi, missä häntä lauantaiaamuna saatetaan tarvita eniten?

Huomenna valetaan...

Nii-in, yksi kauan kaivattu etappi on käsillä, sillä huomenna meillä tosiaan suihkitaan betonia kantaviin rakenteisiin. Perustukset siis etenevät kovaa vauhtia. Jännintä tässäkin ovat tietysti Betoniautot.

Saimme muuten kirjeen talotehtaalta... Herra Kauppias Talotehtaan Edustaja on taas päässyt loistamaan tyhjillä puheillaan. Muistaakseni hän kun pyhästi vannoi, että jos lunta tule asennuksen aikaan, niin kyllä Asennusporukka sen hoitaa helposti. Toimitussisältö vaan kertoi toista, joten parempi olisi, kun lunta ei asennuksen aikana hirveästi näkyisi.

Voi muuten olla, että Herra Kauppias pääsee itse lapioimaan. Sille ruumiinrakenteelle se muuten tekisi varsin hyvääkin.

p.s. Talopalojen toimitus on muuten 29.10. Kääk, kahden viikon päästä.

Vesisopimus tehty

Joskus hamassa tulevaisuudessa meille saattaa tulla vettäkin. Siis ihan oikeaa Puhdasta Vettä. Tänään kävimme nimittäin Rakentajan kanssa myymässä sielumme paikalliselle Vesiyhtiölle. Täysi vastakohta muuten paikalliselle Sähköyhtiölle noin niinkuin palvelualttiudessa mitattuna.

Reissun kohokohta oli, kun pääsi autoon syömään (semi)roskaruokaa. Mihinkäs sitä vettä tarvitaan niin kauan kun saa kokalimpparia?

Luovuttamisfiilis

Miksi mekään mitään kivaa taloa teemme? Ei se ole uusi ja kiva ja puhdas kuin ehkä viikon ja sitten se on jo samannäköinen kuin nykyinen läävä, missä asumme.

Turhaa hukata aikaa tällaiseen.

Raksalla tapahtuu

Eilen illan jo hämärtyessä hurautimme käymään työmaalla. Iloinen yllätys oli, että valumuotit olivat hieman edenneet. Niin projektin Isotalon kuin projekti Autotallinkin osalta. Timpuri on näköjään ollut ahkerana. Veikeä kaveri se Timpuri. Ei puhu paljoa, vaan tekee hommia. Harvinainen piirre näin rakennusympyröissä.

Puuhis ja Pikkuinen olivat onnesta sinivihreinä, kun saivat hyppiä eepeeäs-kasan päällä. Siinä ne jahtasivat toisiaan ja iloinen nauru kaikui naapuruston ylitse. Hieman katselin kyllä kateellisena naapureiden jo kohonneita taloja tien toisella puolella. Valot tuikkivat ikkunoista pimeässä. Tuli sellainen olo, että eihän tässä tehdä taloja vaan koteja...

Naapurien maauimalassa hääräsi kaivinkone. Puuhis sanoi, että ei hän tahdo uimaan noin likaiseen veteen. ;-))))

Haleja kaikille.

Onko kuvassa kaunis valkoinen hanki...

Eikun... hitonmoinen eepeeäs-palapeli. Oikein kokoamalla voit voittaa kivan autotallin ilman kylmävaurioita.



Tätä me eilen iloksemme näpersimme tuntitolkulla. Eepeeässää muuten kun sahaa, niin sitä lumisateen oloista silppua löytää tukastaan vielä seuraavanakin päivänä. Ja mikä pahinta, kesken hienon samppanja-illallisen...

Mieltä tosin lämmitti hiukan, että naapureilla ei ollut helppoa heilläkään. Paikallinen maauimala valmistui pellon toiselle laidalle: kohtuukokoinen kuoppa, joka täyttyi kivasti vedellä. Siellä saisi hyvät savikylvyt. Ei pääse ainakaan savi loppumaan kesken *huoks*

Vaan enää muutamia viikkoja eteenpäin, ja meilläkin on katto päällä. Sitten voimme siisteistä sisähommista naureskella sade-räntä-savi-mössön keskellä rämpiviä kanssarakentajiamme ja muistella, voih noita aikoja...

Viikonlopun Saldo

Mikä oli tämän syyskuun viimeisen Rakennusviikonlopun Lopputulema?

Aloitetaan loogisesti vaikkapa alusta. Eräästä lämpimästä lauantaiaamusta.

(Tästä voisimme tietysti väitellä, alkoiko kaikki tuona lauantaiaamuna, vaiko kenties alkuräjähdyksestä tai jonkun jumaluuden hetken mielijohteesta, mutta...).

Tuona samaisena aamuna tontille kerääntyi sekalainen seurue: inspiraatiota (ja liikuntaa) etsivä Kirjailija, hetken rauhaa lapsiperheen kiireiltä etsivä Mikäliesekatietotyöläinen (sorry, täsmentäkööt itse Tittelinsä) sekä meidän oma Rakentajamme. Jossain vaiheessa myös itse Pääsuunnittelija. Oikein Reipas ja Ahkera Tiimi.

Sekalainen seurue Ahkeroikin koko päivän. Allekirjoittanut kokee syyllisyydentuskaa, sillä herra-titteli-epäselvän kumppani kyllä leikki Hyvää Raksanhengetärtä tuomalla herkkuja raatajille samalla kun itse yritin etsiä uusia Päheitä Saappaita. Uskon kuitenkin, että Rakentajalle on enemmän iloa siitä, että sipsuttelen kauniissa Saappaissa kuin että nurkuan tontinkulmalla, että pakkoko teitä on passata ja paapoa. Tarina ei kuitenkaan pääty tähän, sillä Saappaita ei löytynyt *kiukku*. Rakentajan iloksi kuitenkin jotain pientä ja sievää ja pinkkiä.

Seurue tasoittikin talonpohjat ansiokkaasti, lapioi kilokaupalla soraa, hukkasi soraan muutamia kaivoja ja putkia ja mitälie, sekä asetteli autotallin paikalle häikäisevän valkoista eepeeässää. Laitan teille siitä kuvan jossain vaiheessa. Iso kiitos Seurueen Reippaille Ihmisille *pusuja*

Näin kului lauantai...

Mitä sitten sunnuntaista jäi mieleen. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei paljoakaan. Olin Rakentajan ja Puuhiksen ja Pikkuisen kanssa tontilla, sahailin eepeeässästä paloja Rakentajalle, lapioimme taas soraa (minä vähän, Rakentaja paljon), Rakentaja leikki Täryttämiskoneella... Eepeeässää kun sahaa muuten, tulee mielenkiintoista lumisateen näköistä valkoista mömmöä. Pikkuisen kaikki vaatteet pikkareita myöten olivat täynnä sitä. Aika ajoin myös suu (nam?).

Enemmän jäi mieleen, että ruoka oli jo selkeästi jäähtynyttä, kun pääsimme syömään. Että maailma tuntui loppuvan kaiken rakentamisen, arjen, töiden, ihmisten sekä oman ajan ja rauhan puutteen takia. Milloin me olemme viimeksi tehneet mitään Normaalia Ajan Kanssa? Milloin olemme vaikka viimeksi laittaneet oikein hyvää ruokaa ja syöneet pitkän kaavan mukaan? Ei kai näistä kauaa ole, sitten loppujen lopuksi. Ensi syksynä ehkä tähän aikaan siihen on taas mahdollisuus.

p.s. Tiesittekös muuten, että syksyisin kaikenlaisiin kuoppiin kertyy Paljon Vettä?