keskiviikko 16. heinäkuuta 2008

Taas heräsin kilkutukseen

(tai oliko se sirkkeli). Illan viimeisiä ääniä ovat rälläkän sulosoinnut tai yötä myöten rehkivä kaivinkone tai joku muu rakentamisen ääni.

Plääh, tiesinhän minä, että asumme keskellä suurta rakennustyömaata seuraavat 5 vuotta ainakin, kun tähän ryhdyimme. Mutta silti, ollappa edes joskus aamulla seitsemän aikaan hiljaista. Jos nyt muksut sattuvat nukkumaan sinne asti.

Ei kommentteja: