Syksyn iloja

Minä en ole yhtään syksyihminen, en sitten niin tippaakaan. Pimeät illat ahdistavat, pimeät aamut masentavat, sade tuskastuttaa, lehtiä joka puolella, kylmä.... yyyyyyh. Siksi mikään ei syksyllä huvita, ei bloggaaminen, ei kodinhoito, talviunet olisi ehkä paras vaihtoehto selvitä hengissä seuraavista 8 kuukaudesta.

Joitain pieniä valopilkkuja ehkä kuitenkin löytyy. Rakentaja on nimittäin todistanut, että hän ei sittenkään ole täysin epäromanttinen pässinpää aina. Tässä taannoin eräänä iltana nimittäin, kun nitisin vaihteeksi kylmää, ankeutta ja väsymystä, tämä kehitti jostain kynttilöitä kylpyhuoneeseen, punaviiniä lasiin ja lapset hiljaisiksi jonkun lastenleffan avulla. Olin aivan mykistynyt, rauhallinen kylpy hiljaisuudessa, ja vieläpä romanttisissa puitteissa. Joskus pimeä ilta voi sittenkin olla ihan kodikas.


Rakentaja on muutenkin viime aikoina väläytellyt muutakin kuin rakentamiseen liittyvää tekemistä. Kylpylässä lillumista, shoppailua, ravintolassa syömistä, pitkiä kävelyitä. Onkohan tuo tehnyt salaa jotain pahaa, mitä nyt hyvittelee? Täytyyhän tässä vähän olla perinaisellisen epäluuloinen.

Syksyn toinen ilonaihe on kaunis ruska tietysti. Täällä maalla sen jotenkin huomaa korostetusti, puita ja peltoja kun riittää. Minä valokuvailin tänään paljonkin ruskaa, mutta ne kuvat ovat vielä kamerassa. Tässä lähikuva omenapuun väriloistosta.


Syksyn paniikki taas on pihan väsääminen talvikuntoon. Esimerkiksi maalipurkkeja meillä lojuu kiitettävä läjä pakkasten armoilla. Saadapa tuo autotalli edes kattopäälle. Rakentaja väläytteli siitäkin, että sitä rupeaisimme tässä piakkoin tekemään. Siitä tämä äkillinen romantiikanpuuska tietysti johtuukin... edessä taitaa olla monia pitkiä rakennusviikonloppuja taasen *huoks*.