Kymppitonnin kunniaksi, väripilkkuja ankeudessa

Niin se vaan blogikin on sitten saavuttanut maagiset kymmenentuhatta lukijaa, vau, vaikka allekirjoittanut onkin pettänyt blogia kasvatustieteiden esseiden kanssa. Niinpäniin, faneille kuitenkin kiitokset aktiivisesta vierailutahdista. Lupaan yrittää parantaa tapani taas.

Kymppitonnin kunniaksi ajattelin tarjota teille vaihteeksi jotain positiivistakin. Nimittäin niitä pieniä asioita, jotka tekevät jopa minunkaltaiseni kriisipakkauksen onnelliseksi. Asiaanhan ei vaikuta viime viikolla tullut uusi kamera. Voisinpa sanoa pihan olevan täydessä kukkaloistossaan, ja kaiken kauniisti paikoillaan. Päätelkää kuvista itse asioiden tila, ja tosiasioita tietävät voivat tietysti ihastella hyvinrajattuja kuvakulmia.

Vielä alkukesästä ruusupensaat kituivat täynnä kirvoja, mustina ja surullisina törröttäen. Nyt ne ovat täynnä isoja nuppuja ja yksi kukka jo täydessä loistossaankin. Pinkkiä tietysti.


Ruusuja kasvaa myös leikkimökin seinää vasten. Nämä ruusut sain muistaakseni äitienpäivänä tai vastaavaa. Siellä ne kohta kukkivat kilpaa muiden ihanuuksien kanssa. Tässähän ei tarvitse mainita ollenkaan sitä, että kukkapenkit puskevat inhottavaa rikkaruohoa nopeammin kuin allekirjoittanut edes ajattelee kitkemistä.


Leikkimökin seinää vasten kasvavat myös oudot pallokukat. En tiedä mitä ne ovat olevinaan, mutta värimaailmaltaan ovat lumoavia :-)


Leikkimökin takaa löysin heinien seasta isoja mansikoita piilosta. Ihana pieni mansikkapaikka. Eilen herkuttelin muutaman salaa lapsilta... ihana hetki ja herkullisia olivat.


Herkkuja meillä on muitakin, maissit odottavat kypsymistä ja herneet ovat hirmuisen hyviä. Herneet muuten Puuha Pete oli istuttanut äitienpäivälahjaksi vanhassa päiväkodissaan. Maissit olisimme syöneet eilen, mutta raakojahan ne vielä olivat.


Chilejä meillä kasvaa niin ruukussa kuin kasvimaassakin. Kasvimaan versiot ovat kukkineet ja tekevät jo pikkuchilejä. Nämä ovat vielä vähän vaiheessa... taustalla lasten uima-allas, missä on tullut pulikoitua paljon, vaikka onkin ollut kylmä. Sen huomaa myös savisina pikkutassun jälkinä pitkin kämppää.


Tulevaisuuden viiniviljelmämme tässä kuvassa. Tuolle pitäisi rakentaa hieno tukirakenne, nyt se vähän rönsyää ja karkailee. Tiedättehän, pian se varjostaa pergolaamme notkuen herkullisia rypäleitä, joista teemme ihanaa vuosikertaviiniä.


Tältä kukkaveijarilta odotan vielä paljon... se leviää ja rönsyää ja pian pihamme lainehtii pinkkiä unelmaa. Pinkkejä ruusuja, pinkkejä muita kukkia, pinkki unelma pinkistä elämästä.


Pinkkiä sarjaa tämäkin punahattu. Tuon ohi kulkiessa meinaa sydän sulaa joka kerta. Tiedättekö te rakkaat fanit asioita, jotka ovat niin kauniita, että tuntuu kuin pakahtuisi siihen paikkaan...


Tällaisia ruukkujakin olen viljennyt sinne tänne pitkin pihaa. Väripilkkuja keskelle savea, piikkikasveja ja laikukasta ruohikkoa.


Kuten vaikkapa terassin kulmaan...
Rakentaja on kyllä ollut ahkera terassinsa kanssa, kohta se on valmis ja ihana onkin. Ensi kesän auringonottoilmoja odotellessa. Tarjoilen kuvakollaasin siitä joskus erikseen. Tribuutti Rakentajalle.


Tässä hieman yleismaisemampaa. Ruoho kasvaa paikkapaikoin ihan hienonakin, ja sitten paikkapaikoin taas ei. On se tyhjää parempi. Kun tuo ruohikko ei vaan puskisi sitä penteleen voikukkaa, piikkikasvia ja muuta ihmekasvillisuutta *huokaus*. Tosin nyt taustalla halkopinon vierellä näkyvä komposti saa paljon ruokaa, kun allekirjoittanut hulluna repii ruohon seasta outokasveja.


Lähikuva halkopinosta. Rakentaja on hirmuisen pollea sirkkelinsä kera. Sillä on jämälautaa ja kuormalavoja silpottu polttopuuksi. Kuvassa ehkä öööööö, kymmenesosa kaikesta. Rakentaja myös muistaa mainostaa aina kaikille sirkkelin erinomaisuutta. Jos tulette meille juttelemaan ja allekirjoittanut sattuu olemaan paikalla, pyydän, älkää aloittako keskustelua, joka voi johtaa sirkkeliin.


Yksi asia on vielä ylitse muiden onnellisuustekijöissä. Vaikka teen erillisen sisustusartikkelin jossain vaiheessa, tämä on kympin kunniaksi pakko jakaa teillekin. Kuvitelkaa itse, kaatosade hakkaa ikkunaan, kädessä punaviinilasi, pehmeä sohvankulma ja hyvä kirja. Siinä tietää elämän olevan sittenkin aika ihanaa.


Näissä tunnelmissa, odotellaan kahdenkympin rajaa seuraavaksi.