Sattuu, auh

Ja syykin on harvinaisen yksiselitteinen, tuo kirottu kova savimaa. Kas kun Rakentajalla on perversio, että meidän pihalla pitäisi olla nurmikko (golf-harrastus mielessä??). Tosin opin juuri puutarha-alan keskustelupalstoilta, että on olemassa Nurmikkoja ja ns. nurmikkoja. Nurmikot ovat kauniita ja samettisen tasaisia ja niissä perustamistoimet on tehty oikein. Ns. nurmikoita ei ole perustettu oikein. Ne sisältävät jotain kasveja, sillä kyllähän maassa kuin maassa jokin kasvi elää, ehkä jopa joku sitkeä ruohotupsukin. Meille tulee takuuvarmasti tuota jälkimmäistä.

Eli meillä siis eilen jyrsittiin maata, haravoitiin ja tasoiteltiin kauniita multakerrostumia, kalkittiin, hemmoteltiin, juteltiin, suostuteltiin, kostutettiin, manattiin jne. Kokonainen muutamankymmenen neliön kaistale jopa, enempää ei vaan sillä käsivoimin työnneltävällä jyrsimellä allekirjoittanut jaksanut. Rakentaja toki muisti vähätellen huomautella naurettavan pienestä alueesta... meinaatko tosiaan Tuohon kylvää. Ääääääh, joskus tekisi kyllä mieli huitaista jyrsimellä herra Kaikkitietävää.

Mutta nyt siis sattuu käsiin. Ja sattuu jalkoihin. Ja hartioihin. Ja sympatian vuoksi vielä päähän, mutta se johtuu kyllä valkoviinistä ja siideristä, uskon. Motivaatio tänään lähteä tyhjentämään vanhasta kodista viimeisiä roinaesiintymiä on katossa.

Pihanhoidosta tuli mieleen naapuruston valmiit talot, siis ne vanhat upeat pihat, joita lähimaastosta löytyy *sinivihertävänpinkin kateellinen*. Tietääkö kukaan mikä upea korkea kirkkaanoranssi iso kukka kukkii nyt? Rakentaja väittää, että kukinto olisi vähän kellomainen... haluaisin niitä pihalleni, upeita ovat.