Tiedättekö mitä, rakkaat lukijani ja tukijani? Mielialani rakentamista kohtaan on pikkuhiljaa hyvässä nousussa. Ei se toki samaa tahtia nouse kuin nostetun lainan määrä, mutta hiljalleen sieltä pohjalta kömmitään.
Syykin on kovasti ilmeinen, olemme vihdoin viimeisessä viidenneksessä rakentamisen osalta ja sehän tietää pitkiä iltoja ja unettomia öitä sisustuslehtien, sisustussivujen, verkkokauppojen ja piirustusten parissa. Siis sitä mikä on ominta minulle, ulkonäön tuunaaminen sisäisestä kauneudesta piittaamatta ;-)
Eilinen ilta kului lastenhuoneita suunnitellessa. Voi, saimme niin loistavan vision niistä. En malta odottaa, että näen ne valmiina. Iloista tässä oli paitsi erittäin järkevä, tehokas ja kaunis tilankäyttö, myös rahansäästö, joka on aivan huikea. Miten en tätä aikaisemmin tajunnut? Lisäksi uskon, että ratkaisu on lapsille tosi mieluinen. On omaa ja yhteistä tilaa, rauhaa ja yhteisöllisyyttä samassa. Ihan mahtavaa. Ja superkiitos maalarinalullemme, joka lainasi hyviä sisustusoppaita.
Maalaus, voi, siitä minulla on kymmenittäin ideoita. Kun vaan pysyisi maltti matkassa. Meille on nyt tulossa ilmeisesti kolmin kappalein innokkaita maalariopiskelijoita toteuttamaan mielihalujani. Reilun viikon päästä he pääsevät jo temmeltämään, heti kun katot vaan ovat paikoillaan. Ja sehän tietää viikonloppureissua maalikaupoille.
Keittiön lavuaari ja hana+kodinhoitohuoneen hana tulivat muistaakseni keskiviikkona. Hanat ovat I-H-A-N-A-T. Lavuaarista on vaikea visioida irrallisena, mutta hienolta sekin näytti. Ja suurelta, melkein kuin kylpyamme. Mistä päästäänkin lempiaiheeseeni... kuuma kylpy, siitä voisin jauhaa loputtomiin. Pian voi tilata jo ammeenkin.
Tylsiäkin hommia toki on vielä tekeillä. Söpö Timpuri väsää yläkertaan lattiaa, eilen siellä oli kauhea määrä betonia kuivattelemassa. Lisäksi hän oli tasoitellut märkätilojen seiniä. Niihinkin kai pitäisi laatat käydä valitsemassa.
Ja sähköjä... no niitten parissa joudumme jatkamaan varmaan koko viikonlopun. Ja lukkojen juu. Rakentaja oli tilannut meille oviin kahvat ja lukot. Taisi meillä jopa kaksi ulko-ovea olla, missä oli samanlaiset kahvat. Varsin riemunkirjavaa, mutta sitä muuta voi miehiltä odottaakaan *huoks*
Lehdistö tiedote Julkaisu vapaa heti
5 vuotta sitten
1 kommentti:
Jossain määrin "lupaava" lukkosepän alku voi nyt kaksi ovea käsiteltyään todeta, että kyllä tuossa asennushommassa tuntipalkalle pääsee, mutta ei sitä päivätyökseen ottaisi. Sen verran epämääräistä näpertämistä toi lukkojen asentaminen on ainakin talvipakkasessa räntäsateessa. Hanskojen käyttäminen pienten nippeleiden kanssa oli varsin mahdotonta eikä otsalampun valokaan ihan hurjasti edistänyt työtä vaikka ilman sitä olisi ollut vieläkin hurjempaa.
Lähetä kommentti