maanantai 1. lokakuuta 2007

Viikonlopun Saldo

Mikä oli tämän syyskuun viimeisen Rakennusviikonlopun Lopputulema?

Aloitetaan loogisesti vaikkapa alusta. Eräästä lämpimästä lauantaiaamusta.

(Tästä voisimme tietysti väitellä, alkoiko kaikki tuona lauantaiaamuna, vaiko kenties alkuräjähdyksestä tai jonkun jumaluuden hetken mielijohteesta, mutta...).

Tuona samaisena aamuna tontille kerääntyi sekalainen seurue: inspiraatiota (ja liikuntaa) etsivä Kirjailija, hetken rauhaa lapsiperheen kiireiltä etsivä Mikäliesekatietotyöläinen (sorry, täsmentäkööt itse Tittelinsä) sekä meidän oma Rakentajamme. Jossain vaiheessa myös itse Pääsuunnittelija. Oikein Reipas ja Ahkera Tiimi.

Sekalainen seurue Ahkeroikin koko päivän. Allekirjoittanut kokee syyllisyydentuskaa, sillä herra-titteli-epäselvän kumppani kyllä leikki Hyvää Raksanhengetärtä tuomalla herkkuja raatajille samalla kun itse yritin etsiä uusia Päheitä Saappaita. Uskon kuitenkin, että Rakentajalle on enemmän iloa siitä, että sipsuttelen kauniissa Saappaissa kuin että nurkuan tontinkulmalla, että pakkoko teitä on passata ja paapoa. Tarina ei kuitenkaan pääty tähän, sillä Saappaita ei löytynyt *kiukku*. Rakentajan iloksi kuitenkin jotain pientä ja sievää ja pinkkiä.

Seurue tasoittikin talonpohjat ansiokkaasti, lapioi kilokaupalla soraa, hukkasi soraan muutamia kaivoja ja putkia ja mitälie, sekä asetteli autotallin paikalle häikäisevän valkoista eepeeässää. Laitan teille siitä kuvan jossain vaiheessa. Iso kiitos Seurueen Reippaille Ihmisille *pusuja*

Näin kului lauantai...

Mitä sitten sunnuntaista jäi mieleen. Näin jälkeenpäin ajateltuna ei paljoakaan. Olin Rakentajan ja Puuhiksen ja Pikkuisen kanssa tontilla, sahailin eepeeässästä paloja Rakentajalle, lapioimme taas soraa (minä vähän, Rakentaja paljon), Rakentaja leikki Täryttämiskoneella... Eepeeässää kun sahaa muuten, tulee mielenkiintoista lumisateen näköistä valkoista mömmöä. Pikkuisen kaikki vaatteet pikkareita myöten olivat täynnä sitä. Aika ajoin myös suu (nam?).

Enemmän jäi mieleen, että ruoka oli jo selkeästi jäähtynyttä, kun pääsimme syömään. Että maailma tuntui loppuvan kaiken rakentamisen, arjen, töiden, ihmisten sekä oman ajan ja rauhan puutteen takia. Milloin me olemme viimeksi tehneet mitään Normaalia Ajan Kanssa? Milloin olemme vaikka viimeksi laittaneet oikein hyvää ruokaa ja syöneet pitkän kaavan mukaan? Ei kai näistä kauaa ole, sitten loppujen lopuksi. Ensi syksynä ehkä tähän aikaan siihen on taas mahdollisuus.

p.s. Tiesittekös muuten, että syksyisin kaikenlaisiin kuoppiin kertyy Paljon Vettä?

5 kommenttia:

Sami kirjoitti...

Kävin tänään palauttamassa tärykoneen ja ajoin töihin tontin kautta ja siellä todellakin oli paljon vettä kuopassa. Ehkä tätä on saattanut edesauttaa viimeöinen ukkonen ja kaatosade. Onneksi tuli hankittua uppopumppu jo jokunen viikko sitten ja nyt tuhlataan sähköä veden siirtämiseen pari metriä ylöspäin, jotta sen voi sitten lorottaa kaupungin viemäriin. Kätevämmin homma hoituisi, jos saisi avata kaupungin viemäristä tulpan, joka majailee tällä hetkellä noin metrin syvyydessä veden alla meidän kuopan kulmassa. Mutta kaupungin sähkölaitoksen byrokratia tuntuu lievältä ja selkeältä verrattuna vesilaitoksen vastaavaan..

Anonyymi kirjoitti...

Toki niitä uusia päheitä saappaitakin olisi ollut kiva katsella, mutta hengenravintoa tärkeämpänä pidän pakintäytettä joka tällä kertaa oli pasteijaa ja pullaa :D Namnam.

Heidi kirjoitti...

Nii-in... tiedostan juu, että olisin Paljon Hyödyllisempi Raksahengettärenä. Nyt olen vaan tällainen itseätäynnäoleva Pinnallinen Turhake.

Anonyymi kirjoitti...

Jos ei apu kelpaa niin olkoon.

Heidi kirjoitti...

Kuka nyt kokee, ettei apu kelvannut? Tietysti kaikki apu oli enemmän kuin hieno homma.