Viiniä ja takkatulta

mitä sitä muuta pieni ihminen kaipaisikaan elämältä? En ihan heti kyllä keksi. Tämä on muuten blogini sadas kirjoitus. Ihanaa, että sen voi kirjoittaa hyvällä mielellä positiivisin ajatuksin (ja pahasti viinipäissään).

Joskus rakentaminen on ihan mukavaakin. Vaikkapa silloin, kun takkatuli roihuaa, oma Rakentaja pyörii katseluetäisyydellä mahdottoman haluttavana työssä ja edessä on lasi viiniä. Silloin tietää, että se kaikki on ollut sen arvoista. On niin kuuma, että tuskaa tekee ja hetkeksi kuvittelee itsensä ihan toisiin todellisuuksiin...

Tänään tosiaan meillä on korkattu ensimmäiset punaviinit takkatulen äärellä. Kyllä se vaan jotenkin antaa fiiliksen kodista, pieni hetki, jolloin saa vain nauttia olostaan. Alla teillekin kuva ihasteltavaksi (ja kadehdittavaksi niille, joilla ei vielä ole sisällä mukavaa ja lämmintä). Lasi on muuten melkein tyhjä, hyvin kuvaavaa.



Talo on viime viikolla toki edistynytkin. Maalarinalut ovat kittailleet seiniä, noin jotain mainitaakseni. Myös alakerran katot ovat valmiit ja yläkerrassakin alkaa muoto hahmottua. Kuvassa alla keittiö... ensi viikonloppuna kuulemma SähKari tulee kytkemään meille sähköjä. Mukavaa, sitten voimme alkaa viritellä ihan Oikeita Valoja.


Alla kuvassa Rakentaja-parka, joka oli autokuskina ja joutui tekemään Ihan Oikeita Hommia, eikä voinut vaan hörppiä viiniä. Tuossa Rakentaja virittää kodinhoitohuoneen Hämyhäkkiä. Siellä on niin paljon piuhoja, että pahaa tekee. Mutta Rakentaja on kyllä aika namu :-)


Eipä tässä muuta. Tänään kävimme valkkailemassa laattoja laattakaupoilla, ja nyt jatkan blogini sadannen kirjoituksen juhlimista punaviinin ja Rakentajan kera. Ties mitä ilta vielä eteen tuokaan...

*haleja*