Epärealistisia odotuksia

Tämän vuoden rakentamiset alkavat pikkuhiljaa olla loppusuoralla. Itse kullakin, jopa meillä. Meidän talonräppänämme on siinä mallissa, että tervetuloa lattialämmitys sekä valut. Ahkera Rakentaja on vetänyt lattiasähköt paikoilleen ja ahkeran Tiiminsä kera (kiitos ja terkkuja) levittänyt teräsverkon koko komeuden päälle.

Mitä tästä on nyt sitten jäänyt mieleen... pitkiä tunteja kiukuttelevien lasten kanssa, tunnetta siitä, että kaikki kaatuu päälle. Mietteitä rahojen riittämisestä ja siitä seuraavia valintoja: vedämmekö iv-kanavat paikoilleen itse säästäen sillä 7000 euroa vai menemmekö ihailemaan valmista kaunista kanavistoa? Siitä voi jokainen mielessään miettiä, mikä olisi oma valinta. Asiaa tuntemattomille tiedoksi, että se on päiväkaupalla työtä, putkien vetämistä hankaliin ja ahtaisiin paikkoihin ja vielä eristämistä kaupan päälle.

Ehkä päällimmäisenä mielessä ovat toteutumattomat odotukset. Viimeksi nyt odotus siitä, että joululomalla meidän perheellämme on hyvin aikaa olla ja tehdä yhdessä. Rakentaja totesi ihan aiheellisesti, että "Kuka sitä taloa sitten rakentaa, jos en minä", kun puhuimme asiasta. Ei kukaan tosiaankaan. Ei meillä ole varaa vain hiukan vahtia päältä ja tulla valmiiseen taloon. Se että Rakentaja on piinallisen oikeassa ei kuitenkaan vähennä meidän muiden pettymystä sekä turhautumista. Mielellänihän minä auttaisin kaiken mitä ikinä osaisin, muttakun jonkun pitää hoitaa, että koti pysyy suunnilleen pystyssä. Lapsetkaan eivät viihdy tuntia-paria pidempään tontilla.

Pettymykset kuitenkin yleensä unohtuvat nopeasti, onneksi näin. Vaan kuinkakohan käy, jos talon valmistuminen aikanaan ei vastaakaan sille asetettuihin odotuksiin. Koti on aina kuin paremmastakin sisustuslehdestä repäisty, lapset ovat rauhallisia ja kilttejä ja kaikki tavarat ovat aina paikoillaan. Pleikkari, lasten leffat, Nintendo sekä tietokone eivät huuda kilpaa olohuoneessa ja aina löytyy rauhallinen paikka, minne rojahtaa vaikka lukemaan kirjaa tai vain haaveilemaan. Piha on vihreä keidas, missä viiniköynnöksen alla voi siemailla omista hedelmistä tehtyä viiniä mukavien naapurien kera. Sohvan takana ei ole lattialaattoja (paitsi lattiassa).

Toivon kovasti, ettei näiden osittain epärealististen haaveiden romahtaminen saa aikaan mitään peruuttamatonta. Talo kun itsessään ei mitään nykyisiä ongelmia ratkaise (paitsi ne lattialaatat). Ehkä kuitenkin antaa sen verran hyvää mieltä, että asioille jaksaa taas tehdä jotain. Tämä lienee hyvä toivomus alkavalle vuodelle.

Hyvää Uutta Vuotta 2008 kaikille!