Pintoja ja viimeistelyä

Kääk ja ääk, miten paljon voikaan tappaa aikaa tähän loppujen viilailuihin. Ovia sinne, saranoita tonne, vetimiä tuonne, piuhaa minne, sekoan kohta. Välillä pillahtelee itkuun, välillä tulee maanisia tekemisenpuuskia, välillä vallitsee mukava tiimihenki, välillä pohtii miten yksin onkaan. Loppuisi jo, saisipa muuttaa, voisipa asettua ja lopettaa tämän kahden paikan välillä elämisen...

Tulihan taas viikonlopun mittaan tehtyä. Minä jonkinverran, Rakentaja paljon, Sähkömiehet ahkerasti, Rakentajan sisko upeasti, Muurari tyylillä. Hieno porukka meillä kyllä viikonloppuna oli hommissa, jos muussa onkin välillä toivottomat fiilikset, niin tsemppihenkeä ja taitoa meidän ihmisillä riittää.

Sauna valmistui kuin valmistuikin Äitienpäiväksi. Allekirjoittaneella vaan loppui siivousinto ennenkuin ehti alkaakaan, joten emme sitten saunoneet. En usko, että se sahanpuru ja pöly yhdistyneenä veteen (joka olisi pitänyt hakea teknisestä tilasta) olisi ollut kovin terveellinen yhdistelmä lauteille. Mutta sauna on upea, ei sitä näin kuvissa voi esittää... tervetuloa vaan saunomaan kanssamme ja pihatalkoisiin jossain vaiheessa. Kaikki voivat tuoda monivuotisia pihakukkia tuparilahjana :-)


Saunatiloihin liittyy olennaisesti Amme, joka oli muuttanut oikeaan ympäristöönsä. Se on kyllä ihana. Tahdon uimaan sinne (vauhtia putkihemmo!).


Eikä sovi väheksyä kohtalaisen oleellista elementtiä: saunatilojen väliovia. Ne tuovat kummasti valmiimpaa ilmettä komeudelle. Vähän nuo törröttävät sähköpiuhat ahdistavat, mutta aika hyvin niitäkin viikonlopun aikana muuttui rasioiksi ja katkaisijoiksi. Kattoihin voisi jo laittaa lamppujakin moneen kohtaan ja ne jopa toimisivat. Vaikka eipä sitä valoisina kesäöinä lamppuja tarvitse, näkee lempiä ilmankin, ainakin jos lähipiirissä ja lähipiirin lähipiirissä olevasta vauvabuumista mitään voi päätellä...


Saunan ohella valmistui ulkoseinien muuraus. Aika eriltä näyttää kuin se kipsilevyilmestys. Ihan Oikealta Talolta jopa. Tuohon enää parveke, ja pinkki rappaus, niin Ihanaa. Rappaukseen tosin on varmasti varaa joskus vuonna 2020 tms... yhden rappaustarjouksen nähneenä. Haukon vieläkin henkeä summan aiheuttamasta järkytyksestä.


Upeinta varmasti, mitä tapahtui viikonloppuna, oli Rakentajan siskon taideteoksen ilmestyminen seinälle. Eikös olekin Ihanuus?????? Minusta se on Täydellinen. Mielettömän suuret kiitokset Siskolle *haleja*


Ja kiitos myös apujoukoille: Talon toistaiseksi nuorimmalle vierailijalle. Tyytyväisenä köllötti pölyn ja sotkun keskellä, kun äiti taiteili hevosta.


Keittiö on edennyt: tasot ovat paikoillaan, samoin melkein kaikki kodinkoneet (jopa sähköistettynä), laatikot odottavat valmiina, että putkimies kävisi laittamassa vedet ja siinäpä se alkaa ollakin. Jääkaapin otimmekin jo käyttöön viikonloppuna. Aah, kylmä juotava on parempaa kuin auringossaolleenlämmin... muutama lampunpaikka tuosta kuvasta vielä puuttuu, en tiedä mikä on tarkka tämänpäivän saldo.


Lavuaariin olen erityisen Rakastunut. Se on tyylikäs ja kubinen ja ylellinen. En malta odottaa tuohon Ihanaa Kubihanaani.


Putkihommat ja portaat ovat nyt oikeastaan ne, mistä muutto on kiinni (ja siivous juu). Pöntöt odottelevat makuuhuoneessa vielä (hienot paketit) ja yhtään hanaahan meillä ei ole. Portaista en tiedä, tai siis huomennahan niiden pitäisi tulla ja asennus tiistaina. En tosin usko tähän, tuo firma on pettänyt niin monta lupausta ja ollut malliesimerkki Äärimmäisen Surkeasta Asiakaspalvelusta.


Jaa mitäkö minä tein sitten... maalasin räystäsalulautoja, kokosin laatikoita, laitoin saranoita, pitelin kaappeja kun Rakentaja kiinnitti, sellaista pientä. Rakentaja teki kauhean paljon kaikkea, en edes jaksa luetella. Pitkää päivää ja paljon hommaa...