Päivän sulateltuani

tuota Timpurien naurettavaa lapsellisuutta, täytyy vaan sanoa, että hyvä kun niistä päästiin näinkin kivuttomasti. Mitäpä ne muuta ovat tässä lomilta palattuaan olleet kuin pohjaton rahareikä (omasta mielestään varmasti jonkin jumaluuden lahja ja siunaus)? Eivät ole ottaneet kuuleviin korviinsa toiveita töiden prioriteeteista, tahti on ollut surkean hidasta (oikeasti, paikkapaikoin olisin itse opetellut homman nopeammin ja tehnyt sen) eivätkä he varsinaisesti luoneet hyvää tiimihenkeä narisemalla kaikkien muiden Talomme parissa työskentelevien työjäljestä ja tahdista ja vaikka mistä.

En vieläkään tajua tuollaista. Ei edes tekstiviestillä viitsi ilmoittaa, että aikoo lopettaa työt. Ei vastaa puhelimeen, kun koittaa soitella perään (itse harrastin tuota siinä 14-16 vuotiaana, kun oli joku säätö päällä). No, kertoo näiden henkisestä tasosta aika paljon.

Onhan se jo jonkin aikaa näkynyt, että motivaatio on ollut syystä tai toisesta ihan nollassa. Ja ilman motivaatiota, no tietää sen itse kukin, ei synny tulosta. Se vaan vinkiksi, että kannattaa se oma motivaationsa hoidattaa kuntoon muuten kuin laiskottemalla asiakkaan työmaalla. Puhuminen ja perusteltu keskustelukin auttaa, jos tahtoo vaikuttaa työnsä sisältöön, kiukuttelu ja jurmutus ei. Laatukin on ollut aika vaihtelevaa: tahtoessa oikein hienoa, mutta juuri viimeksi viime viikonloppuna tuli korjailtua herrojen mokia kodinhoitohuoneessa. Niinpäniin. Söpöä naamaa kyllä katselee mieluusti, mutta ei se kauheasti auta, jos se on ainoa kohdillaan oleva ominaisuus.

Rakentaja on tuhat kertaa etevämpi kuin nuo kaksi tomppelia yhteensä (ja söpömpikin ja hurjan fiksu vielä kaupan päälle). Räystäsalulaudat menivät heittämällä eilen paikoilleen ilmankin "Ammattilaisia", ja oli muuten diilannut alkuperäisen luottotimpurimme viimeistelemään muutamat keskeneräiset kohdat. Tervetuloa asiallinen jälki ja reipas työtahti. Niin niillä asioilla on tapana järjestyä, ja yleensä parhainpäin. Rakentajalla on ihmekyky luimia asiat kohdilleen <3