maanantai 28. tammikuuta 2008

Maalari maalasi taloa

valkoista ja pinkkiä (mutta ei sinistä)...

Olen kehittänyt stressin maaleista. Ja Talon värimaailmasta. Syykin stressiin on selvä: eilen meillä kävi oikein fiksunoloinen maalarinalku ja puhui hepreaa maalarinvalkoisesta, koristemaalauksista, kittauksesta ja niin edelleen. Jos nyt vielä yhdestä kapulakielestä selviänkin, niin totuus siitä, että maalaus on jo ihan lähitulevaisuudessa... no, paitsi stressaa, myös pistää jännitystä ilmaan.

Eli selkokielellä... koska minä olen ainoa edes puolittaista värisilmää omaava yksilö meidän taloudessamme, nyt minun pitäisi siis osata sanoa kaikkien huoneiden kaikki värit. Tuosta noin vaan, luetella kuin liukuhihnalta. Ainoa mitä osaan sanoa on, että meille ei tule mitään edes etäisesti sinistä muistuttavaa. Pahoitteluni kaikille sinisen ystäville, tiedän että teitä on paljon, mutta minun värimaailmaani ei kuulu sininen missään muodossa.

Mistä sitten lähtisin liikkeelle. No, lattialaatat ovat harmaat. Sellaiset keskiharmaat, vähän epätasaisella kuvioinnilla. Ne on jo ostettu, hienoa, edes jotain lyöty lukkoon. Keittiönkin värit on jo päätetty, pähkinää ja valkoista ja graniitinharmaata ja rosteria. Eihän tässä enää paljoa jäänytkään.

Jos vähän lisää haarukoisi alustavia ajatuksiaan, auttaisiko se? Olohuoneeseen tulee yksi hempeänpinkki seinä. Tuottaakohan television katselu pinkkiä seinää vasten pinkkejä ajatuksia? Loogisesti samoissa värimaailmoissa pysytellen, makuuhuoneeseemme tulee tehosteväriksi joku lilan tai viininpunaisen sävy. Myös keittiössä käytetään punaista, ehkäpä jopa samaa hieman tummempana kuin makuuhuoneessa. Punainen on myös kylppärin tehosteväri, jossain varaston perukoilla meillä on jo punainen kaappikin sinne.

Kylppäristä herää heti kysymys märkätilojen laatoista. Lattia jatkaa uskollisesti harmaana, laatta vain on pienempää kuin muissa tiloissa. Kylppärin seinät tulevat valkoisella laatalla, alakerran WC:n märkäseinä taas varmasti harmaalla. WC-tiloihin tulee allaolevan kuvan väriset tasot, jos nyt saamme ne tilattua (toimitusaika noin 12-16 viikkoa, plääh). Tilausta hankaloittaa, että alakaappien leveydet ovat hieman ongelmallisia, tyhmästi kun on talo suunniteltu. Tai sitten luovumme ajatuksesta ja tyydymme täälläkin harmaaseen. Ainahan voi värittää räväkän koristeseinän.


Ne olivat ne helpot. Mitä sanoisin ruokatilasta? Näen painajaisia siitä. Okei, lievästi liioiteltua oli tuo edellinen, mutta silti. En kuolemaksenikaan keksi siihen mitään. Koko roska on niin hankalan muotoinenkin. Tavallaanhan siinä on yksi pitkä seinä, mutta samainen seinä jatkuu sitten kauas eteiseen. En tiedä... ruokatilan osalta voin vain lohduttautua sillä, että eteinen on sitäkin vaikeampi.

Unohdinko mainita kirjaston? En vielä tiedä sen väristä, mutta en usko sen olevan ylitsepääsemättömän hankala valinta muiden rinnalla. Lattia ainakin on vaahteraa tai muuta hyvin vaaleaa laminaattia, kuten myös makuuhuone.

Yläkerta... siinäpä pulma. Paitsi että yläkerrassa on vääntö siitä, kuka lapsista saa minkäkin huoneen, niin myös värit pistävät pohtimaan. Niiden kun pitäisi olla mahdollisimman sukupuolineutraaleja ja kuitenkin sellaisia, että miellyttäisivät lapsia. Liikutaan siis akselilla vihreä-keltainen. Yläkerran välitila on sen verran pimeä itsessään, että sinne pitää tehdä valoa tuottavia ratkaisuja - keltaista, kultaa, valkoista.

En tiedä, kuinka ratkaisisin huonekiistan yläkerrassa myöskään. Sekin vaikuttaa värivalintoihin, eli se pitää tehdä mahdollisimman pian. Olen kuitenkin ajatellut valita muutamia värejä, mistä lapset sitten saavat itse päättää. Ensiksi lapset tappelivat parvekehuoneesta. Nyt ainakin isommat ilmeisesti haluavatkin sen toisen päädyn ja tiedättehän, kun yhdet haluavat jotain, niin toiset haluavat samaa. Luulen, että paras ratkaisu on kertakaikkiaan heittää kolikolla huoneet. Aikansa ne itkevät, että menivät väärinpäin, mutta lopulta ei sitten kumpikaan pari voi sanoa, että olisi tehty epäreilu ratkaisu.

1 kommentti:

Rva M kirjoitti...

Uah. Me yksi yö istuttiin värikartan ympärillä ja tuijotettiin. Jotain oli päätetty, siihen rimmaten siten etsittiin muita. Tässä rumbassa yksi seinä vaihtoi kokonaan väriä, muissa sävyt täsmentyivät ennakko-ajatuksista. Ja yhteen huoneeseen ei tulekaan tehosteseinää, vaikka piti.

Kun oli värit ruksittu hämärissä, sytytettiin kirkasvalolamppu ja todettiin, että paria väriä on vielä fiksattava - punaisuus kun ei näkynyt hämärässä laisinkaan. Ja sitten annettiin kiireesti ruksittu värikartta eteenpäin, enää ei voi vaihtaa. Huh, se siitä päänsärystä.

Onneksi seinämaali on sellainen otus, että se on helpoimmasta päästä muutettavissa jälkeenpäin, jos huomaa, että pieleen meni. *uskoo ja luottaa*