Yksin kotona...

Taas on sellainen leskiolo. Rakentaja vääntää sähköjä talon luona ja minä täällä sitten pienten hirviöiden kanssa pärjäilen miten parhaaksi kykenen. Se on sitä, että vastailee loputtomasti älyttömiin kysymyksiin, ja yrittää saada aikaa kulumaan.

Aamulla olin kolmen pienimmän monsterin kanssa ihmettelemässä sähköistymistä, uutuuttaan hohtavia väliseiniä, sekä yläkerran putkihirviötä jakopukkeineen. Onhan se talo taas edennyt. Eilen söpö Timpuri oli höylännyt lattian tasaiseksi ja tasaiselta ja puhtaalta se näyttikin. Yritin visioida kauniita harmaita laattojamme, mutta jotenkin vielä törröttävät villat ja sähköjohdot häiritsivät.

Alla olevassa kuvassa näkyy yläkerran kiemurteleva putkihirviö jakopukkinsa kera sekä puuhahirviö myös. Yläkerrassa on muuten Kylmä, hrrrr. Alakerrassa taas oli kuuma.


Tässä näkymä talosta ulkopuolelta. Ei kauheasti uutta alla auringon, mutta Piippiin ovat ilmestyneet pellit sekä hattu. Ne tuovat kieltämättä vähän viimeistellympää ilmettä. Julkisivusta tuli mieleen, että Rakentaja oli diilannut kylppärin seinät muuranneen herra Muurarin kanssa, että hän voisi tulla kelien vähän lämmettyä vääntämään meille ulkoseinät. Oih pinkkiä onnea.


Tarkastaja-monsterit Puuhis ja Anni mittailivat seiniä vatupassien avulla. Seinät olivat kuulemma suorassa, mutta allekirjoittanut ei mittausten mukaan ollut. Ryhtiliike lienee siis tarpeen.


Huomenna muuten tulee Rakentajan siskon kaveri tutkimaan seiniämme. Autamme häntä urallaan eteenpäin. Tyttö kun opiskelee maalariksi ja tarvitsee harjoitustöitä ja näyttöjä osaamisestaan, mm. kattojen ja seinien maalaamisessa. Sattuipas sopivasti, meillä hieman sellaista pinta-alaa onkin tässä pähkäiltävänä, ja pitäähän kaveria hädässä avustaa. Melkeinhän tästä avunannosta voisi ottaa maksun. Terveisiä muuten Rakentajan isille, joka oli ollut pahoillaan, ettei blogissani ole näkynyt kuvia viime aikoina. Yksinäisinä leskihetkinä on aikaa valittaa ja jopa harrastaa kuvankäsittelyä...

Siinä pakollinen sukulaisosuus... melkein unohdin mainita, että eilen illalla vähän kahdeksan jälkeen soi ovikello ja oven takana oli isoja koruja kantava karskinoloinen miesihminen. Hieman pelottavasta ulkomuodostaan huolimatta tyyppi osoittautui oikein mukavan leppoisaksi, ja luovutti allekirjoittaneelle kaksi kappaletta ihania kuution mallisia lavuaareja. Ne ovat taivaalliset ja sijoittuvat ylä- ja alakerran vessoihin sitten aikanaan. Tai kulmikkaitako ne nyt sitten olivat, mitälie, geometria ei koskaan ollut vahvuuksiani.