Pientä pintamaalia

Tiedättekö armaat lukijani, mikä tekee elämästä elämisen arvoista? Ei liity mitenkään tämänpäivän otsikkoon tosin, vaikka toki maalillakin saa ihmetä aikaan. Itse kullekin.

Erityisen elämisen arvoiseksi tänään elämän tekee ihana lämmin kevätaurinko, ja se tosiasia, että ensimmäistä kertaa voin kirjoittaa blogia terassilla. En uudella valitettavasti, mutta tämän vanhan läävämme ehdottomasti parasta antia on tuskallisen kuuma terassi. Todellinen nautinto, vain siideri puuttuu.

Mutta siis aiheeseen. Tänään oli ensimmäistä kertaa niin ihana aurinko tänä keväänä, että sain maalattua vähän ulkopintoja. Tarkemmin sanottuna pääoven lipan tukilaudat, ja osittain myös otsalautoja. Kummasti systeemi sai ammattimaisemman luukin, kun se ruma likainen puu peittyi kauniin harmaan alle. Ihailkaa itse, vaikka aurinko ja varjo tekevätkin kuvasta vähän vaikeasti tulkittavan...


Myös lastenhuoneet yläkerrassa ovat saaneet pientä pintamaalia, ja loistavat kaunista vihreää valoa nyt. Oikeasti näin aurinkoisena päivänä sen huomasi - talo kylpee valossa. Kenties uudessa talossa on helpompi ajatella valoisia ajatuksia. Lastenhuoneet ovat kyllä Todella Kauniit, olen enemmän kuin tyytyväinen valittuihin väreihin. Puuhis kyllä tiesi ilmoittaa närkästyneenä, että eihän tuo ole punainen (valittuaan ensin väriksi vihreän, sitten punaisen, sitten sinisen ja lopulta oranssin - ei ole helppoa päättää Elämän Suurista Kysymyksistä).


Maalaamiseen liittyy läheisesti vielä se, että Rakentajan sisko on suunnitellut meille kerrassaan upean hevospiirroksen eteisen hiekanväriseen pinkkiin seinään. En malta odottaa, miltä se näyttää valmistuttuaan. Ainakin jo A4-kokoinen versio oli niin hieno, että mykistyä meinasin. Kyllä meille vaan tulee Upea Talo.

Kohta pitääkin lähteä jatkamaan maaliurakkaa, tällä kertaa aluslautojen sekä teknisen tilan lattian merkeissä. Maalaaminen on kivaa (ja kiltti maalarinalku on korjannut ne kohdat, jotka olin kitannut kaikkein rumiten - iso Kiitos).