Rahanmenoa ei voi estää

Mutta voi autuus, nyt meillä on uusi sohva, sänky ja ruokahuoneen kalusto. Hyvästi vanhat, rumat ja epämukavat. Sohva on ihana, leveä ja pehmeä, kuin tehty vierekkäin köllöttelylle takkatulen loimussa. Siinä vaiheessa, kun ei huvita enää maata taljalla siis... jännitän vielä onko se liian massiivinen olohuoneeseen niinkuin järjestyksen olen tähän asti ajatellut. Jos on, niin pitää muuttaa järjestys. Kai se niinkin käy.

Sänky on myös ihana, ja kallis. Uskoisin, että unen pitäisi siinä maistua. Tällaisen usein selkäkipuisen kyllä pitää vähän olla valmis panostamaan hyvään sänkyyn *perustelee itselleen kalliita valintojaan*.

Ruokapöydästä olen myös onnellinen, se on melkein sitä mitä pitikin. Ja kaupan päälle järkyttävän halpa oli. Jos Rakentaja vielä suostuisi siihen, että sitä vähän maalattaisiin, niin se olisi täydellinen. Okei, se ei ole niin iso kuin mitä ajattelimme alunperin, mutta äkkiäkös näppärä Rakentaja tekee siihen jatkopalan suuria sukujuhliamme varten (heh).

Neljän viikon päästä on koko tämän autuuden toimitus, siihen mennessä pitäisi siis saada paikat sille mallille, että ne voidaan tuoda. Pistää taas motivaatiota kehiin tehdä paikat valmiiksi kipinpipin.

Eilen kävimme myös tilaamassa kodinhoitohuoneen ja alakerran WC:n kaapit. Ja pyytämässä tarjoukset liukuovista makuuhuoneeseen ja eteiseen. Ne ovat kyllä varmaan kalliita otuksia :-( . Nyt pitäisi alkaa vakavalla mielellä ideoimaan myös vaatehuoneiden sisältöjä. Koreja vai hyllyjä, naulakoita vai tankoja? Kenkätelineitä, urheiluvälineiden paikkoja vaiko mitä? Käääääk.

Ja sitten eikun maalaamaan ja siivoamaan raksalle. Työniloa minulle!

p.s. Piti muuten tähän lisätä vielä kuvaus rakentamiselämän raadollisuudesta. Meillä oli siis eilen serkkuni häät klo 14 alkaen ja aikataulu oli niin, että viimeistään 20 vaille olisimme kirkolla. Tästä siis seuraa, että

• klo 9.50 olimme raapimassa huonekaluliikkeen ovea, kymmeneltä pääsimme sisään.
• 10.45 meillä piti olla treffit WC-kalustemyyjän kanssa, olimme siellä tasan 11.
• kotona piti olla ehdottomasti viimeistään 12, että ehtisin rauhassa siistiä itseni. Olimme 12.10 kotona.
• mekon olkaimet aiheuttivat päänvaivaa, samaten tukka, mutta tuskan ja paniikin jälkeen pääsimme liikkeelle 13.01.
• ja eikun suoraan rautakauppaan hakemaan maaliteloja ja maaleja. Selvisimme rautakaupasta ulos 13.15.
• ja olimme kuin olimmekin kirkon pihassa 13.39.

Ja minäkun ennen juhlia tykkään vaikka ottaa lasin-pari skumppaa, kylpeä ja meikkailla ja pukea hitaasti ja nautiskellen ja lähteä virkeänä ja raikkaana juhlimaan. Nyt tuntui, että savu nousi korvista ja olin ihan valmis polttamaan koko tyhmän talon. Onneksi juhlat olivat kuitenkin kivat ja tuska unohtui pikkuhiljaa... normaalia elämää odotellessa *huokaus*