Hyvästi betonilattia, hyvästi laatat

Tänään lähtivät viimeiset laatat kotimme portaitten alta säilöstä odottamaan pääsyä uuteen sijoituspaikkaansa: olohuoneen, eteisen, keittiön ja ruokatilan lattiaan. Niinpäniin, viimeiset ja viimeiset, vaatimattomat 30 pakettia, mikä tekee suurinpiirtein 600 kiloa. Sen roudattuamme Rakentajan kanssa tunsi taas kantaneensa. Mutta mikä parasta, seuraavan kerran kun minä menen raksalle, ei betonilattiasta ole enää tietoakaan yllä mainituissa tiloissa. Ihana harmaa laatta peittää lattian ja antaa tiloille modernin tyylikkään ilmeen.

Uskokaa tai älkää, raksalla on nyt Sangen Siistiä. Onhan kaikki lojuva irtoroina pitänyt varastoida pois tieltä ja lika+pöly+silppu+muu epämääräinen on impattu pois kuljeksimasta. Alkakaahan latoa laattaa, Timpurithyvät. Alla kuva muuten hienosta uusista jalkalistoistamme. Ei siinä mitään, juuri saimme sen kipsilevy-ilmeen pois näkyvistä, niin johan piti virittää teipillä uudet systeemit. Niin tosiaan, maalarinalut olivat saaneet suurimman osan alakerrasta pohjamaaliin ja näytti kyllä Todella Hyvältä.


Tässä kuva Rakentajasta imppaamassa olohuonetta. Olisi minulla ollut parempiakin lähikuvia tästä ihmetapahtumasta, mutta Rakentaja on niin häveliäs, ettei halua pärstäänsä julkiseen levitykseen. Noin söötillä naamalla en voi kuin ihmetellä moista.

Rakentaja muuten jo hetki sitten pääsi natisemaan, että "kyllä imuroidessa huomaa, että on neliöitä". Niin, kauankohan kestää, että meille tulee siivooja, jos teen totaali-imurointilakon uudessa talossa? Miehet *iso huokaus*... kyllä ne imuroitavat neliöt tuntuvat pienemmässäkin, jos sitä tekee esim. viikottain.


Meillä kittijuhlat ovat jatkuneet koko viikonlopun. Kodinhoitohuoneen kittaus ei ollut vinojen kulmien ansiosta mikään läpihuutojuttu. Tämä siis tiedoksi kaikille, jotka vielä ovat suunnitteluasteella talojensa kanssa. Tarkoitus oli tänään päästä maalaamaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Minä menetin hermoni ja jätin Rakentajan kittaamaan kodinhoitohuonetta. Jatkoin sentään itse teknisen tilan parissa.

Alla kuva rumasta vinosta kulmasta, johon on mätetty kukkuroittain kittiä. En ymmärrä, miten siitä koskaan saadaan ihmismäisen näköinen, mutta Rakentajalla oli kuulemma joku visiontapainen.


Itse jatkamisesta tuli muuten mieleen seuraava Yhteiskunnallinen Vääryys, johon olen törmännyt rakentamassa. Missä ovat kaikki muut Rakennuslesket, -kumppanit yms.? Miespuolisiin kanssarakentajiin törmää jatkuvasti, vaan onko paremmat puoliskot jätetty koteihin? Itse olen melkein kaiken vapaa-aikani viettänyt vuoroin Rakentajan tukena, vuoroin taas harmina, mutta yhtä kaikki ollut läsnä. En käsitä tätä, taidan avautua tästä uuden blogipostauksen verran lähitulevaisuudessa.

Alla vielä joitain kuvia todisteeksi siitä, että sattuu ja tapahtuu. Ensiksi alakerran kylpyhuoneen isoa seinälaattaa. Tuo vihreä takaseinä tulee aikanaan tummanharmaalla samankokoisella laatalla (jota emme enää odottaneet sieltä saksalaiselta rautakauppaketjulta, vaan haimme toisaalta).


Sitten kylppärin, saunan, kodinhoitohuoneen ja alakerran WC:n lattialaatta.


Yläkerran WC:n kattopaneeli.


Ja sokerina pohjalla: Ruma Kuraritilä.


Lopuksi pitkän raksapäivän jälkeen tänään istuttelin vielä pöytäkasvihuoneeseen kukkia, jotka tulevat aikanaan pihallemme. Voi sitä kukka- ja väriloiston määrää. Akileijoja, syyshodekukkia, ruusuja, päivänkakkaroita, orvokkeja (huimilla viherpeukalon taidoilla, heh)... näissä tunnelmissa lienee hyvä aika rentoutua hetki ennen uuden viikon aloittamista.

Yleisön pyynnöstä

Tässä teille parempi kuva krematorio-pontikka-hässäkästä. Savukin nousee...



Eilen raahauduin muuten katsomaan edistymistä talolla. Siellä olikin tapahtunut. Kodinhoitohuoneeseen oli tullut kuraritilä (aika ruma, sen siitä saa, kun pistää miehet asialle), saunan seinät olivat saaneet laattaa ja samoin kylppärin seinät olivat valmiit niiden laattojen osalta, jotka olemme jo saaneet. Tämä onkin ihan oma tarinansa. En mitenkään haluaisi kyseenalaistaa kenenkään toimintaa, mutta sanottakoot, että ei kannata hankkia isoa melkeinmustaa laattaa isosta saksalaisesta rautakauppaketjusta. Ainakaan jos ei halua tuskailla toimitusaikojen kanssa ja ajella ympäri pääkaupunkiseutua.

Kylpyhuonetilojen lattioiden laattaaminen oli myös aloitettu. Ja voih onnea, yläkerran kylppärin katto oli paneloitu. Se oli kyllä nätti (Rakentaja pihtaa kuvien siirtämisen kanssa tietokoneelle, saatte kuvia myöhemmin). Tosin Rakentaja tiesi kertoa, että paneeli ei ollut Timpurien mielestä kovin huippulaatuista ja sitä pitäisi ehkä vielä maalailla. Samaten tuo ilonpilaaja kertoi, että paneloidessa joku seinälaatta oli murtunut, itse en tätä huomannut, mutta menen kyllä suurennuslasin kanssa tutkimaan.

Siinäpä ne isoimmat etenemiset. Kittaus-maalaus-operaatiokin oli jonkinmoisessa mallissa. Tasaisilta ja näteiltä näyttivät seinät alakerrassa.

Kittausta ja laattaa ja ehkä jopa paneeleita

On se sisustamisen katselu vaan mukavaa touhua. Vaikkakin toivottoman hidasta näpräämistä. Laattoja ilmestyy kylppäriin ja saunaan kovalla tahdilla (vaan ei riittävän nopeasti minun makuuni). Kylppäristä tulee upea isoine laattoineen... tyylikäs ja ylellinen, vaikka onkin lopulta aika pieni. Ja yläkerran kylpyhuone on kuulemma saumailtukin valmiiksi. Se pitäisi nähdä, se on varmasti Käsittämättömän Kaunis.

Mutta voih, mitä huhuja kantautuukaan tietoisuuteeni. Timpurinketkaus oli mennyt hutimaan saunan seinään laattaa kohtaan, mikä piti paneloida. Olen vielä tiedosta ällikällä lyöty, sillä nyt Saunavisioni on romutettu täysin. Voinkohan koskaan saunoa tuossa tilassa vai onko elämä lopullisesti pilalla?

Saunasta tulikin mieleen maanantaiset Rakentajan touhut, nimittäin kiukaan paistaminen pihalla. Joku viisaampi oli vinkannut Rakentajalle, että kiukaasta kannattaa pihalla polttaa pahimmat käryt, suojarasvat yms. pois ja siksi Rakentaja kyhäsi pihamaalle mielenkiintoisen hökötyksen. En ole varma tuleeko siitä ensimmäisenä mieleen sauna... tiedättehän, yleensä saunoissa on seinät ja katto ja lauteet. Oma ensimmäinen mielikuvani oli pieni krematorio, tosin naapurimme vihjaili jotain pontikkapannustakin. Arvioikaa itse (niin siis tuo kaatunut putkenpätkä toimi piippuna).


Ihan hyvä ajatus muuten oli tuo kiukaan korkkaaminen ulkotiloissa. Haju nimittäin kantautui varmaan kolmetoista korttelia joka ilmansuuntaan. Yyyyyh.

Maanantain toinen teema olivat kittaukset. Eläessäni ennen tätä en ollut koskenutkaan kittiin, mutta nyt tuli harjoittelua kertaheitolla pari huoneellista. Onneksi oli paljon saumoja, jotka jäävät kaappien taa piiloon...

Aluksi jälki oli kauhean rumaa... nauha kupruilee, kittiä on liikaa tai liian vähän vuorotellen ja niin edelleen. Onneksi kuvasta tuo jäljen rumuus ei paljastu ihan niin karuna.


Sen sijaan muutama sauma myöhemmin näytti jo paljon paremmalta. Tuosta saa jo hiomalla ja korjailemalla hyvän, uskon. Ensi viikonloppuna jatkuu samat kittibileet. Ehkä sunnuntaina pääsee osittain jo pohjamaaleihin.


Rakentaja kävi muuten tänään irtisanomassa asuntomme. Nyt on sitten motivaatio saada Talo asuttavaan kuntoon kesäkuun loppuun mennessä. Tosin, jos muutto venyy kesäkuun puolelle saatan olla jo itkenyt itseni hengiltä, tai jotain. Voi vauhtia nyt Timpurit, tahdon nähdä paneloitua pintaa ja valmiita huoneita seuraavalla kerralla talolle singahtaessani. Pitäisikö mennä ratsupiiskan kanssa komentamaan? Juu, nehän voisivat saada siitä jopa kiksejä.

Alla vielä kuvaa yleismaisemasta tällä hetkellä.

Ihme on tapahtunut

Me nimittäin vietämme, uskokaa tai älkää, kolmen päivän loman rakentamisesta. Minä en ainakaan meinaa uskoa.

Toki olemme tänään käyneet kantamassa saunan seinälaattoja ja juoruilemassa naapurien kanssa. Ei huominenkaan mene ilman raksaamista, täytyyhän nyt tilanne aina käydä tutkaamassa. Sunnuntai... no, luulen että siitä selviämme täysin ilman taloa. Maanantaina taas viettänemme aikaa maalailleen kodinhoitohuonetta ja teknistä tilaa. Söpö Timpurikin on kuulemma tulossa. Ehkäpä jätän Rakentajan lapsenvahdiksi kotiin ja menen itsekseni maalaamaan.

Tänään sain ensimmäistä kertaa ihailla laattojen peittämää pintaa. Alla teillekin vähän ihailtavaa. Kuvat eivät kyllä tee oikeutta lattian kauneudelle, tulkaa paikanpäälle katsomaan tarkemmin, ja rakastumaan.


Seinäkin näyttää vähän mitättömältä tässä. Tosiasiassa siinä on ihana elävä kuvio, joka muuttuu valojen mukaan.


Myös saunassa oli vähän tapahtunut, vesieristys oli valmis ja kiukaan suojamuuri oli hiukan kohonnut. Alla kuvassa seinäpaneelit. Myös laatat ja kiuas löytyvät jostain talon syövereistä, kun oikein kaivelee sotkun seasta. Ihana, ihana puukiuas. Taidamme joutua maanantaina korkkaamaan sen pihalla.


Olohuone myös edistyy. Ensi viikolla se maalataan ja voin viimein alkaa visioida sisustusta ilman rumaa mikro-kahvinkeitin-roska-pöytää. Eipä sillä, ei meillä varmaan ikinä paljon tuon siistimpää ole tulevaisuudessakaan.

Olettehan huomanneet Mediajulkisuuden?

Jollette, niin kipipipi hankkimaan jostain viime perjantain Markkinointi&Mainonta lehti näppeihinne. Siellä on monen sivun juttu talostamme, ja Rakennuslesken blogikin paistattelee maineen ja kunnian auringossa.

Ihan asiallinen stoori, mutta voi kauhistus, kun siinä on niitä ulkona otettuja kuvia. Aurinkoon päin katseleminen tekee kyllä kauheita ilmeitä siristyksineen ja silmien väkisin pingoittamisineen. Etenkin lasten ilmeet ovat ihan tyhmiä, eikä voi väittää omankaan ilmeen olevan luonnollinen ja rento. Ja pääsi kuvaaja yllättämään, kun en ollut täydessä meikissä ja pinkeissä korkkareissa (niinkuin tapana raksalla on).

Tilannekatsaus tämänpäiväiseen: keittiönkaapit ovat kasassa, mutta voi tuskaa. Joka paikkaan sattuu niin, ettei liikkumaan meinaa päästä. Laattojen kantaminen, kaappien kanssa kyykistely ja ylipitkät päivät raksalla ilman lepotaukoa tekevät kyllä pahaa. Loppuisipa tämä joskus...

Keittiö saapui

Eilen me saimme Keittiön. Pitkän, loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen tosiaan puolenpäivän aikoihin keittiöfirman rekka kurvasi pihaan odotettu lasti mukanaan. Pari reippaan oloista sälliä vieläpä kantoi ne sisään, eivätkä jättäneet räntäsateeseen lojumaan. Toinen oli jo muuten iloisessa maistissa lauantain kunniaksi, onneksi ei kuski kuitenkaan. Toistaiseksi täytyy sanoa, että vaikka keittiömme oli moneen muuhun verrattuna ylihalpa (kyllä se silti ihan tarpeeksi maksoi), palvelu ei ole kärsinyt hinnan laskiessa, niinkuin nyt helposti kuvittelisi.

Nyt meillä on sitten Koti, kun on kerta keittiökin... voisi helposti luulla, että olisin innoissani tai onnellinen tästä. Totuus on kuitenkin kohtalaisen karu. Voitte todeta sen alla olevasta kuvasta, jossa keittiö lepäilee ruokatilan lattialla. Tiesinhän minä, että se tulee osina, mutta tuo näyttää niin lohduttoman ankealta, että tekisi mieli pillittää.


Keittiön paikka odottelee jo valmiiksi pohjamaalattuna. Vielä kun Maalarinalut ensi viikolla sivelevät siihen tason päälle pinkiksi sävytettyä Lujaa, niin sittenhän sen keittiön voi siihen räiskiä (värihän siis oikeasti on hattaranvalkoinen, mutta kyllä se purkissa näyttää tasantarkkaan pinkiltä).

Huoneen ilme on muuten kummasti muuttunut siitä alustavasti kittaillusta versiosta pari viikkoa takaperin. Jopa kuvista sen huomaa, mutta paikanpäällä erityisesti.


Viikon teemaa söpön Timpurinlurjuksen osalta ovat olleet vesieristämiset. Vihreät kylpyhuoneet ovat aika vinkeän näköiset. Voisin melkein harkita niiden jättämistä tuon värisiksi. Ensi viikolla niihin aletaan laittamaan laattoja (en tiedä, onko se laatottaa vai laatoittaa, kertokaa kielinerot). Laatoista tulikin mieleen, että eilen kävimme ostamassa loputkin laatat. Tai ainakin tilaamassa ja ensi viikolla niitä voi sitten noutaa. Kivoja saimme, eikä enää harmita se pieleenmennyt kallis laattasuunnitelmakaan.


Eilen shoppailimme myös paneelit saunaan ja molempiin kylppäreihin. Ei siinä mitään, mutta samalla kun Rakentaja väänsi paikallisen rautakauppiaan kanssa määristä ja hinnoista ja kuljetuksista, sain loistavan Saunavision (kiitos paikallisen rautakaupan esittelyläpyskälle tästä). Olen aivan onneni kukkuloilla, saunasta tulee kerrassaan Ihanuus.

Viimeisessä kuvassa teille vielä karua kertomaa tonttimme siisteysasteesta. Varsinaista ekoterrorismia kyllä tämä rakentaminen. Lohdullista meille kuitenkin, muutamassa naapurissa pihamaa näyttää Paljon Pahemmalta (terkkuja vaan, ja tsemppiä).

Laatat valtaavat mielen (ja talon)

Rakentaja-parka on ihan hermona laattojen kanssa. Ne pitäisi saada nyt ja heti ja ne pitäisi vertailla tuhannessa eri kaupassa ja minulla perheemme sisustusvastuullisena pitäisi olla tulenpalava ehdoton mielipide valmiina joka asiaan. Mutta eipä vaan ole.

Osa laatoista on jo onnellisesti hankittu, halleluja niille, mutta ne loput. Meillä oli jo loistava laattasuunnitelma, jonka sitten romutti tolkuttoman kallis tarjous ja tolkuttoman nihkeä palvelu. Niinpäniin, kaikki meni uusiksi. Nyt sitten muistellaan, että mitä kaikkia laattoja meidän piti siltä tyhmältä laattatoimittajalta haalia ja etsiskellään halvemmista paikoista jotain sinnepäin. Kypsää hommaa.

Olisi se vaan ollut helppoa ottaa ne kaikki yhdestä paikasta. Kaikki oli mallattu yhteen, kiiltoasteet olivat oikeat ja valaistuksetkin oli huomioitu. Nyt kun hakee lastillisen laattaa rautakaupasta A, niin miten sitä voi enää muistaa rautakauppaan B tai C mennessä muistaa, miltä se jo ostettu laatta näyttikään. Mallilaatan mukanapitäminen voisi tietysti helpottaa asiaa, mutta mallilaatat makaavat onnellisesti keittiönpöydällämme. Eivät ne halua kulkea matkassa.

No niin tai näin, laattaa alkaa pikkuhiljaa kertyä nurkkiin. Ensi viikolla alkaakin laatoitus ainakin joiltain osin. Nyt jo osa vesieristeistä onkin tehty ja herra Vastaava tulee ne tänään tarkistamaan.

Rakentaja muuten kertoi huhuja työmaalta, että keittiö alkaisi olla pohjamaaleissa ja samaten pian makuuhuone. Ihan hyvä sikäli, että keittiökalusteet tulevat... öööö... sovittu toimitus oli 15.3, että tulevatko ne sitten huomenna vai maanantaina.

Talomme on Mediajulkkis

Ystävämme herra Toimittaja oli tänään soitellut Rakentajalle pyyntö mielessään: saisiko hän meiltä materiaalia talopaketteja koskevaan artikkeliin. Kriittisiä faktoja talotehtaiden epäluotettavuudesta, likaisia yksityiskohtia, meheviä skandaalinpoikasia. Niitähän jokaiselta itseään kunnioittavalta rakennusihmiseltä löytyy...

Herää vaan kysymys siitä, miksi herra Toimittaja soitti Rakentajalle eikä minulle. Olisin varmasti osannut draamailla paljon skandaalinkäryisempiä sepustuksia, kenties Totuuden rajamailla liikkuen, mutta kuitenkin.

Oli syy tai artikkelin aihe mikä tahansa, nyt Rakentaja pääsee haastateltavaksi, Talo pääsee poseeraamaan kuviin ja blogikin on Median Edustajien valvovien silmien alla. Varokaa vaan, te meille vääryyttä tekevät koirat, pian komeilette Seiskan otsikoissa varsin epämairittelevassa valossa.

Viiniä ja takkatulta

mitä sitä muuta pieni ihminen kaipaisikaan elämältä? En ihan heti kyllä keksi. Tämä on muuten blogini sadas kirjoitus. Ihanaa, että sen voi kirjoittaa hyvällä mielellä positiivisin ajatuksin (ja pahasti viinipäissään).

Joskus rakentaminen on ihan mukavaakin. Vaikkapa silloin, kun takkatuli roihuaa, oma Rakentaja pyörii katseluetäisyydellä mahdottoman haluttavana työssä ja edessä on lasi viiniä. Silloin tietää, että se kaikki on ollut sen arvoista. On niin kuuma, että tuskaa tekee ja hetkeksi kuvittelee itsensä ihan toisiin todellisuuksiin...

Tänään tosiaan meillä on korkattu ensimmäiset punaviinit takkatulen äärellä. Kyllä se vaan jotenkin antaa fiiliksen kodista, pieni hetki, jolloin saa vain nauttia olostaan. Alla teillekin kuva ihasteltavaksi (ja kadehdittavaksi niille, joilla ei vielä ole sisällä mukavaa ja lämmintä). Lasi on muuten melkein tyhjä, hyvin kuvaavaa.



Talo on viime viikolla toki edistynytkin. Maalarinalut ovat kittailleet seiniä, noin jotain mainitaakseni. Myös alakerran katot ovat valmiit ja yläkerrassakin alkaa muoto hahmottua. Kuvassa alla keittiö... ensi viikonloppuna kuulemma SähKari tulee kytkemään meille sähköjä. Mukavaa, sitten voimme alkaa viritellä ihan Oikeita Valoja.


Alla kuvassa Rakentaja-parka, joka oli autokuskina ja joutui tekemään Ihan Oikeita Hommia, eikä voinut vaan hörppiä viiniä. Tuossa Rakentaja virittää kodinhoitohuoneen Hämyhäkkiä. Siellä on niin paljon piuhoja, että pahaa tekee. Mutta Rakentaja on kyllä aika namu :-)


Eipä tässä muuta. Tänään kävimme valkkailemassa laattoja laattakaupoilla, ja nyt jatkan blogini sadannen kirjoituksen juhlimista punaviinin ja Rakentajan kera. Ties mitä ilta vielä eteen tuokaan...

*haleja*

Pian 5000 lukijaa

Rakennuslesken blogi elää mielenkiintoisia hetkiä. Pian meillä on 5000 lukijaa ja lisäksi seuraava julkaistava teksti on ihanan blogini sadas tuotos.

Jos 5000 lukijaa tulee täyteen lauantaihin mennessä, voivat kaikki halukkaat tulla illalla lasilliselle punaviiniä Talollemme. Jollei, niin seuraavaksi palkitaan 10 000 lukijan kohdalla ;-)

Tuli takassa leimuaa

Vihdoin, se kauankaivattu ensiliekki on syttynyt Takkaamme. Oliko se sitten odottelun arvoista? En osaa sanoa, ainakin sopivasti olimme valinneet vuoden toistaiseksi aurinkoisimman päivän polttamiselle. Tunnelma ei ehkä siten ollut paras mahdollinen "Kylmä myrskyävä talvi, ja lämmin takkatuli".

Aluksi Takassa poltettiin kynttilöitä. Hirmu hyvin kyllä Piipistä meni veto, ei savuttanut sisälle yhtään.


Vähän myöhemmin pistimme sitten vähän lautaa palamaan. Kivastihan se roihusi, vaikka lauta ei ihan täysin kuivaa ollutkaan. Huomatkaa Rakentajan varjo takan kyljessä ;-)


Tässä hienot polttopuukasamme. Pihalla on aika paljon lautapätkää polteltavaksi... ehkä noin kymmeneksi vuodeksi tai jotain. Rakentaja osti itselleen upean kirveen. Uskon, että kirveenosto teki varsin hyvää Rakentajan herkälle egolle.


Oli aivan ihana kevätpäivä muuten. Ja Raksa näytti kuraiselta, likaiselta ja masentavalta. Roskaa joka puolella, yyyh. Ei sitä pihaa ikinä saada vihreäksi keitaaksi... ja ensi vuonna rakennetaan kummallakin naapuritontilla *huokaus*


Näin maisema on muuttunut, taloja alkaa kohoilla muillekin.


Eilen muuten kärräsimme melkoisen määrän pölyä pihalle. Puhallusvillasta tuli aika... jos sanoisin paljon, se olisi karkeaa alimitoittamista... megavaltavasti pölyä ja villanripettä. Tukehtuminen ei ollut kovin kaukana, kun sitä harjalla ja imurilla puhdisti. Mutta lopputulos oli kyllä puhdas ja siisti, nyt on söpön Timpurin hyvä palata lomaltaan mellastamaan vuorivillan kanssa. Luulen muuten, että ensi viikonloppuna menen Talolle nukkumaan ensimmäistä kertaa. Rakentaja kyllä hannailee, mutta eiköhän se sieltä perässä tule, kun ei yksinkään osaa uinua Ruususenuniaan.

Meillä on portaat!

Taas olemme köyhtyneet huomattavan summan. Tänä aamuna nimittäin teimme porraskaupat. Kierointa tässä on, että toimitus on vasta kymmenen viikon päästä. Siis, ainakaan kymmeneen viikkoon me emme vielä asu uudessa ihanassa kodissamme. Sehän on yli 2 kk, en kestä.

Portaat ovat, luonnollisestikin, tosi kivat. Tammenväriset askelmat, kaiteet ja reisilankut. Rosteria pinnat. Siis ei pinnatpinnat, kuten pöydän tai lattian pinta vaan ne pinnasänkytyyppiset pinnat. Ei mitään kuviointia tai kaiverruksia missään kohdassa. Tuleekohan niistä kalterifiilis? Kummasti se maku taas muuttui matkan varrella metallirunkoisista lasikaideportaista vähän enemmän simppeliin muottiin. Hinnallahan ei tietenkään ollut mitään vaikutusta asiaan, heh. Portaat ovat Hurjan Hintaisia Otuksia. Parin kuukauden nettopalkkani verran ne suunnilleen olivat.

Noh, ehkä ne sitten kuitenkin voittavat sen alkuperäisen suunnitelman kivoista ja halvoista valmisportaista. Kas kun rautakaupassa ilmeni, että ne ovat Suomessa laittomat. Jännittävää, että niitä silti ihan iloisesti myydään Suomessa toimivassa rautakaupassa.

Sähköjä, takkoja, ahkeria ihmeitä ja toivottomuutta

Taas on takana rakentamisentäyteinen viikonloppu. Tätä nämä nykyisin ovat... lauantaisin rautakauppareissua ja sunnuntaisin aamusta iltamyöhään rakentamista, rakentamista ja niin edelleen. Mitäköhän me teimme viikonloppuisin ennen taloprojektia? En muista muuta kuin välittömän ajan ennen tontinostoa, silloin me juoksimme asuntoesittelyissä. Jos olisi ostanut vaikkapa sen kivan omakotitalon Kalajärveltä, voisi elämä olla nyt ihan erilaista.

Olikohan elo ennen asuntovimmaa enemmän sellaista, että nautittiin, löhöiltiin, syötiin hyvin ja käytiin ehkä kavereilla tai sukulaisilla? Tiedättehän, se sosiaalinen elämä... terkkuja kaikille meitä kaipaaville, kyllä me vielä joskus ehkä.

Onneksi kuitenkin uurastaminen tuottaa tuloksentapaistakin joskus. Eilen me saimme takan, mutta voi pettymyksien itku sentään. Sitä saa polttaa vasta ensi viikonloppuna. Olen epätoivoisen onneton tästä ihme nipottamisesta. Takkamuurari väitti, että takuu ei sitten korvaisi takan rikkoutumista, jos polttelen sitä etuajassa. Ihan törkeää. Olin jo suunnitellut sunnuntain ohjelmaksi köllöttämistä jääkarhuntaljalla takan edessä punaviinilasi vierellä. Ehkä jopa Rakentajakin, jos nyt sähköilyltään malttaa (ihan utopiaa, juu).

Alla kuvassa se takkaihanuus lepää. On se vaan mahdottoman kaunis. Olen takan nähtyäni entistäkin vakuuttuneempi siitä, että omistan erehtymättömän sisustusvaiston.


Sähköily oli hyvin pitkälti tämän päivän teema (valittamisen ja möksöttämisen lisäksi). Saimme yläkerran sähköt melkein valmiiksi. Onneksi piuha ja valkoiset nysät loppuivat kesken, muuten me sähköittäisimme siellä vieläkin. Rakentaja olisi kuitenkin hurmioissaan yrittänyt tehdä hommat ihan finaaliin asti. Alla olevassa kuvassa huippu-upea sähköviritykseni mikrolle ja kahvinkeittimelle. Jotain hyvääkin: meillä saa nykyisin lämmintä ruokaa rakentaessa.


Tässä kuvassa on surullista kertomaa siitä, että katot eivät ole ummessa vaikka niiden pitäisi olla. Seinässä näkyy huipputyylikkäitä sähköviritelmiä.


Eilisen saldo Maalarinaluille oli pohja- ja kattomaaleja, kittausmateriaaleja ja nauhoja. Ja teknisen tilan lattiaan keltaista. Jos kerran on niinkin turha koppi kuin tekninen tila, niin tehdään sinne edes mieltäavartava väritys: turkoosit seinät ja keltsi lattia. Mielestäni teknisen tilan olisi aivan hyvin voinut tehdä allekirjoittaneen pukeutumis- ja peilailuhuoneeksi. Näin muuten kerran sellaisen yhdessä asuntoesittelyssä. Aivan mahtava idea, jokaisella turhamaisella prinsessalla pitäisi olla sellainen.


Haleja kaikille toivottaa Rakennusleski sormet sähköjohtojen pujottelusta aivan totaalisen kipeinä ja rikki. Jos joku osaa suositella hyvää käsihoitoa, niin ottakoot välittömästi yhteyttä ;-)

Takkatulen lämmin loimu

olisi todellakin tervetullutta näin talvipakkasella. Hyi, kuinka Talon luona olikaan kylmä.

Takkamuuraaja tulee kuitenkin vasta huomenna aamulla muuraamaan. En ole varma ymmärsinkö oikein, Rakentaja houruili jotain aamuseiskasta. No, mukavia aamuhetkiä vaan heille takanpalojen kimpussa.

Aamulla katsastimme paikkoja Maalarinalkujen ohjaajien kanssa. Maalarinalut pääsevät työn tohinaan viikon 9 alussa. Käymme viikonloppuna ostamassa heille kittaustarvikkeita, ettei siitä jää homma kiinni. Minulla on muuten mahtava ja värikäs pintasuunnitelma Talostamme. Kyllä siitä tulee ihana ja iloinen värimaailmoiltaan. Toivottavasti kuitenkin tyylikkäällä tavalla.

Söpö Timpuri lähti viikoksi lomailemaan, mokoma. Hieman olen epäileväisellä kannalla suhteestamme tällä hetkellä. Viikon aikana vain kahdesta huoneesta ovat katot menneet kiinni, eikä luvattuja yläkerran väliseiniäkään ole näkynyt. Kyllähän hän on tehnyt kaikkea pientä ja varmasti aikaavievää, mutta lupaus kuitenkin oli, että alakerta on maalauskuntoinen ennenkuin hän lähtee lomille. Taasko yksi söpö lurjus on osunut tielleni?

Tällä hetkellä portaat aiheuttavat ylimääräistä päänvaivaa... mistä saada hyvännäköiset portaat, mieluiten halvalla.

Hidasta on... ei millään jaksaisi

Viime viikko tuntui ihan paikalleenjämähtäneeltä. Tiedättehän ilmiön, tehdään muka jotain tärkeitä perusrakenteita, jotka tosiasiassa eivät näy yhtään mihinkään. Mitä himputin väliä sillä muka on, että onko yläkerran kylppärin lattia betonia vai ei ja onko seinissä tai katossa jotain ihme koolauksia (mikä sana sekin nyt on olevinaan???). Kaikista toivottominta on tämä sähköpiuhojen virittely. Aina ne ovat jostain kohtaa väärin ja aina jo "valmiisiin" huoneisiin tuleekin jotain pientä lisäviritystä *huokaus*

Huomenna onneksi alkaa tapahtua. Söpö Timpuri nimittäin väkertelee alakerran katot paikoilleen (kai ne koolaukset on silloin jotenkin hyödyksi). Rakentaja on hommannut jostain vimpaimen nimeltä levyhissi. En tiedä mitä tapahtuisi, jos yliaktiiviset mukulat saisivat temmeltää sen kanssa. Alla olevassa kuvassa on muuten meneillään Piippijahti. Se on: juostaan kovaa kiljuen ympäri Piippiä ja ei ole aavistustakaan kumpi ottaa kiinni ja kumpi menee karkuun, mutta hauskaa on.


Tällaistakin nämä Isänmaan Toivot harrastivat: huudetaan viemäriputkeen ja nauretaan päälle. Toivon, että mukulat eivät kovin paljoa tulevaisuudessa viihdy pää kiinni tuossa putkessa, se on nimittäin yläkerran vessanpönttö.


Tämä on yksi pikkuprojekti viime viikolla. Yläkerran aulan kattoikkunat pääsivät paikoilleen. Ne antavat nyt kummasti valoa, kun niissä on nuo seinämät paikallaan. Kunhan vaan Iv-ihme saa hommansa hoitoon, saamme puhallusvillatkin muuten taloa lämmittämään. Tämä tapahtuu Rakentajan sanomisten mukaan ensi viikolla. Josko tuo sähkönkulutuskin siitä vähän laskisi.


Tämä on yläkerran pikkukylppäri. Vähän siinä on vielä visioimista, mutta lattia on upea. Yläkerran lattiasta oli Rakentajalla ja Talotehtaan edustajalla mielenkiintoinen vääntämys. Söpö Timpuri oli tuhlannut kaiken lattioihin tulevan kipsilevyn, ja alkoivat sitten ihmetellä, mistä moinen. En tänäkään päivänä ole varma mistä liian vähäinen määrä johtui (vaikka Rakentaja on sen kädestä pitäen monta kertaa selittänyt). Jotain tekemistä sillä oli lattialämmitysputkien, piirustusten ja eripaksuisten levyjen kanssa. Sen kuitenkin ymmärsin rivien välistä, että lopulta Talotehtaan edustaja joutui myöntymään ja lähettämään lisää levyä heidän piikkiinsä.


Lähiaikoina taas tapahtuu näkyvämpää onneksi. Perjantaina tulevat Maalari-ihmeet tutustumaan paikkoihin ja tekemään työsuunnitelmaa. Huomenna tulevat takanpalat, pääsisimmekö jo viikonloppuna punaviiniä nauttimaan takkatulen loimuun? Ehkäpä söpö Timpuri ehtii tekemään väliseiniä yläkertaankin?