Vanha tyhmä koti

Vaikka rakentaminen ei ole vielä kunnolla käynnissäkään, niin se hallitsee elämää totaalisesti. Joskus mietin, että mitä rakentamisen jälkeen... tipahtaako sitä tyhjiöön, kun ei olekaan enää mitään Suurta ja Mahtavaa projektia.

Paitsi että kaikki viikonloput menevät rautakaupoissa, ja suunnitelmien parissa, niin myös arki-illat tuntuvat olevan rakentamisen valloittamia. Eilenkin illalla Rakentaja kävi ostamassa meille peräkärryn... siihen meni käytännössä koko ilta. Päivisin Rakentaja roikkuu (työajalla) puhelimessa erilaisia rakennusasioita sopimassa. Tänään aamulla olimme jo tontilla pällistelemässä talon kulmia. Joku rakennusviranomainen kun oli käynyt ne sinne merkkaamassa. Siinä sitten seisoskelin tulevassa makuuhuonessa katsellen pihaa ja haaveilin ajasta, kun piikkikasvit eivät enää sitä hallitse.

Se ei sinänsä vielä haittaa, että elämässä on nyt yhteinen projekti, oma koti, mutta entä sitten, kun nykyinen kotimme alkaa muistuttaa jotain sikolätistä paria astetta pahempaa? Pitääkö vaan kiristää rakentamisen tahtia, että pääsee sieltä mahdollisimman pian pois, vai kannattaisiko asennoitua niin, että nykyisestä kodistakin voisi pitää huolta yleisen viihtyvyyden kannalta????

Vaikkei aina huvitakaan puunata vanhoja tyhmiä nurkkia, niin ehkä kuitenkin parempi on edes yrittää. Sekopäisenä ja onnettomana yleisestä sotkusta ja sekamelskasta ei ehkä ole viksuin aika tehdä uutta kivaa kotiakaan. Ehkäpä onnellisella mielellä se onnistuu hieman paremmassa hengessä... Siinäpä vinkkiä myös Rakentajalle ;-)