Viimeisiä viikkoja

kai viedään tässä tuskassa ja piinassa. Soisi ainakin näin olevan. Pahinta on, kun ei tiedä. Ja kärsivällisyys on niin lopussa ettei muusta väliksikään. Pitääkin sen suloisen Timpurinretaleen olla juuri nyt lomilla, sietäisi olla naputtelemassa viimeisiä laattoja ja jalkalistoja paikoilleen.

Maalaus on edennyt mukavasti, yläkertakin saatiin pohjamaaleihin ja kenties kohta saadaan värit pintaan. Viikolla on tuskaa, kun muksut eivät jaksa käydä tarhapäivien päätteeksi taloa pällistelemässä... joudun luottamaan Rakentajan raportteihin. Plääh.

Ensi maanantaista lähtien aletaan muurata ulkopintoja, pian meidän talo näyttää ihan erilaiselta. Arvioivat, että puolisentoista viikkoa menisi talon pintojen muuraamiseen. Ei se nyt mahdottomalta kuullosta. Sitten eikun valitsemaan väriä rappaukselle. Mikäköhän olisi kiva.... hmmmm.... kenties joku pinkki ;-))))) Mitäs siinä rakennusluvassa nyt lukikaan, olikos se punertava vaaleanruskea (kuulostaa siltä meidän hiekanruskealta eteisenseinältämme).

Maanantaina myös meidän koululaiset käyvät tutustumassa uuteen kouluunsa. Päätimme, että saavat aloittaa siellä jo tänä keväänä, kahdeksi viikoksi kerkeävät uuteen kouluun mennä. Turhaa koko kesää sitten jännittää, että millainen se uusi koulu oikeasti onkaan. Ja tutustuvatpa samalla alueen lapsitarjontaan edes hieman. Helpottaa kesän tuskaa vieraassa paikassa.

Tilasimme myös kaapistoja... ihania isoja peililiukuovia. Turhamainen minäni jo visioi tuntikausien keekoilut peilin edessä. Tuolla nykyisessä läävässämme peilitarjontakin on aivan onneton, kaapistoista nyt puhumattakaan. Peililiukuovissa on vain yksi iso miinus. Ne ovat Järkyttävän hintaisia.

Seuraavaksi pitäisi valita kylpyamme. Mistä löytää neliskulmainen amme, joka mahtuu 170cm-tilaan, joka on halpa mutta tyylikäs ja johon kaksi aikuista mahtuu mukavasti yhtä aikaa? Ei siinä turhia kriteereitä ollutkaan.

Rakennuslesken inhokkilista, pienet konkreettiset asiat

Taas yhden rakentamisentäyteisen viikonlopun jäljiltä koen nyt tarvetta avautua mieltäni ärsyttävistä asioista. Pitäydyn nyt tällaisissa pienissä ja konkreettisissa asioissa, sillä jos aloitan avautumisen Rakentajan persoonan ärsyttävyydestä, perheriita on valmis. Tässä ne ovat, ärsyttävyysjärjestyksessä

1. Voiton korjaa ylivoimaisesti Märkä Vuorivilla (kuivakin on kamalaa). Yyh, se on jotain niin kammottavaa tököttiä, sitä on joka paikassa ja se ei lopu koskaan. Joka siivouksella löytyy sitä inhaa villasilppua jostain puupinon alta tai laatikoiden takaa. Laittaisivat nyt ikkunoihin ja oviin listat, niin ettei sitä tursuaisi joka paikasta (Koin muuten järkytyksen eilen, kun kävin pitkästä aikaa saunan puolella. Siellähän eivät ole seinät vielä ummessa ja sitä villaa tosiaan on joka puolella.)
2. Puhallusvillan silpuke on melkein yhtä hirveää. Onneksi sitä on vähemmän, mutta onnistuin eilen törmäämään siihenkin niinkin loogisessa paikassa kuin sähkötarvikelaatikossa (kirottu Rakentaja, kun jemmaa noita ansoja).
3. Kipsilevy. Kaikissa olomuodoissaan (paitsi pinkiksi maalattuna). Sitä on silppuna, sitä on märkänä silppuna, sitä on isoina levyinä, sitä on seinissä ja katoissa ja lattioissa ja pitkin pihaa.
   
4. Kittipöly on niin ihanaa, kun se tunkeutuu silmien kautta aivoihin ja sumentaa kaiken järjellisen ajattelun.
5. Pihamme pintamateriaali, Märkä Upottava Savilieju, on myös todella hehkeää. Etenkin lasten kanssa. Sitä löytyy sisältä, sitä löytyy auton seinistä ja penkeistä (lattiasta puhumattakaan). Sitä löytyy kotoamme joka puolelta. Vaatteet on kuorrutettu sillä. Mahtavaa, ei voi muuta sanoa.

Jatkoa seuraa inhokkilistan osassa kaksi: isot ja abstraktit asiat (varokaa nahkojanne) ;-)

Rahanmenoa ei voi estää

Mutta voi autuus, nyt meillä on uusi sohva, sänky ja ruokahuoneen kalusto. Hyvästi vanhat, rumat ja epämukavat. Sohva on ihana, leveä ja pehmeä, kuin tehty vierekkäin köllöttelylle takkatulen loimussa. Siinä vaiheessa, kun ei huvita enää maata taljalla siis... jännitän vielä onko se liian massiivinen olohuoneeseen niinkuin järjestyksen olen tähän asti ajatellut. Jos on, niin pitää muuttaa järjestys. Kai se niinkin käy.

Sänky on myös ihana, ja kallis. Uskoisin, että unen pitäisi siinä maistua. Tällaisen usein selkäkipuisen kyllä pitää vähän olla valmis panostamaan hyvään sänkyyn *perustelee itselleen kalliita valintojaan*.

Ruokapöydästä olen myös onnellinen, se on melkein sitä mitä pitikin. Ja kaupan päälle järkyttävän halpa oli. Jos Rakentaja vielä suostuisi siihen, että sitä vähän maalattaisiin, niin se olisi täydellinen. Okei, se ei ole niin iso kuin mitä ajattelimme alunperin, mutta äkkiäkös näppärä Rakentaja tekee siihen jatkopalan suuria sukujuhliamme varten (heh).

Neljän viikon päästä on koko tämän autuuden toimitus, siihen mennessä pitäisi siis saada paikat sille mallille, että ne voidaan tuoda. Pistää taas motivaatiota kehiin tehdä paikat valmiiksi kipinpipin.

Eilen kävimme myös tilaamassa kodinhoitohuoneen ja alakerran WC:n kaapit. Ja pyytämässä tarjoukset liukuovista makuuhuoneeseen ja eteiseen. Ne ovat kyllä varmaan kalliita otuksia :-( . Nyt pitäisi alkaa vakavalla mielellä ideoimaan myös vaatehuoneiden sisältöjä. Koreja vai hyllyjä, naulakoita vai tankoja? Kenkätelineitä, urheiluvälineiden paikkoja vaiko mitä? Käääääk.

Ja sitten eikun maalaamaan ja siivoamaan raksalle. Työniloa minulle!

p.s. Piti muuten tähän lisätä vielä kuvaus rakentamiselämän raadollisuudesta. Meillä oli siis eilen serkkuni häät klo 14 alkaen ja aikataulu oli niin, että viimeistään 20 vaille olisimme kirkolla. Tästä siis seuraa, että

• klo 9.50 olimme raapimassa huonekaluliikkeen ovea, kymmeneltä pääsimme sisään.
• 10.45 meillä piti olla treffit WC-kalustemyyjän kanssa, olimme siellä tasan 11.
• kotona piti olla ehdottomasti viimeistään 12, että ehtisin rauhassa siistiä itseni. Olimme 12.10 kotona.
• mekon olkaimet aiheuttivat päänvaivaa, samaten tukka, mutta tuskan ja paniikin jälkeen pääsimme liikkeelle 13.01.
• ja eikun suoraan rautakauppaan hakemaan maaliteloja ja maaleja. Selvisimme rautakaupasta ulos 13.15.
• ja olimme kuin olimmekin kirkon pihassa 13.39.

Ja minäkun ennen juhlia tykkään vaikka ottaa lasin-pari skumppaa, kylpeä ja meikkailla ja pukea hitaasti ja nautiskellen ja lähteä virkeänä ja raikkaana juhlimaan. Nyt tuntui, että savu nousi korvista ja olin ihan valmis polttamaan koko tyhmän talon. Onneksi juhlat olivat kuitenkin kivat ja tuska unohtui pikkuhiljaa... normaalia elämää odotellessa *huokaus*

Pinkkiä olohuoneessa, pinkkiä eteisessä

Rakentaja tiesi tänään raportoida aamun kuulumiset työmaalta: olohuoneen seinä on muuttunut pinkiksi. Samoin eteisen seinä, vähän vain tummemmaksi. Kyseessä on vasta ensimmäinen pintamaalikerros, mutta silti. Alla teille kuvia pinkistä autuudesta. Värit eivät ihan pääse kännykameran kuvissa oikeuksiinsa, mutta kai niistä vähän suuntaa näkee.

Tässä ensin olohuoneen seinä. Tuohon kun kuvittelee uuden hienon taulutelkkarimme, niin kaunista on. Huomatkaa myös upea pahvilattia.


Tässä sitten taas eteisen seinä. Rakentajan sisko on luvannut suunnitella tuohon vaalealla maalattavan viivapiirroksen laukkaavasta/hyppäävästä hevosesta. Siitä tulee pakosta Upea.


Eteisen osalta mielenkiintoiseksi asian tekee, että ostimme värin hiekanruskeana. En ole varma, onko joku sotkenut värikoodit, vai olenko tulkinnut värikarttaa jotenkin puolipökerryksissä. Toisaalta en minä valita, pinkki on aina loistava värivalinta ;-)

Pinkkejä ajatuksia vaan kaikille!

Hemmetin lätkä!

Hitsit, että voi ihmistä ärsyttää, kun tahtoisi nauttia punaviinistä ja katsella Despiksiä, mutta hiton telkkari näyttää vain tyhmää ääliölätkää. Ei se kai auta kuin alkaa puuhastella jotain ihan muuta, vaikkapa blogia, josko tuo jääkiekko tuosta sitten ratkeaisi... (ja nauttia punaviinistä)

Me kävimme tässä muutama päivä sitten maalikaupoilla. Nyt maalari voi maalata taloa, valkoista ja pinkkiä, vihreää ja keltaista, oranssia, lilaa ja hiekanruskeaa. Ja punaista, kaunista syvää viininpunaista. Alla kuva maalivalikoimasta olohuoneen lattialla. Olohuoneen, joka sitä tekevän Maalarinalun mukaan on torstaina valmis, vaikka hän joutuisi hinkkaamaan sitä yötkin. Oikein, pidän tuollaisesta asenteesta, etenkin kun se kerrankin koituu omaksi iloksi (eikä vaan niin, että Rakentaja vaikka nysvää Ekseli-taulukoitaan yömyöhään, kun häntä tarvittaisiin sängyssä).


Maalikonsulttina meillä oli mukana pikkuinen Väriexperttimme neiti Näppärä. Alla neiti Näppärä selaa väriesitettä... uskokaa pois, neiti Näppärällä oli varsin tietoinen valinta oman huoneensa seinien väriksi.


Ja tässä kuvassa neiti Näppärä onkin saanut omat maalinsa omaan kärryyn. Onnellinen tyttö oli, ja kävimme valikoimassa myös seinäväreihin sopivan lampun neidille. Jotain hyvääkin, neiti tyytyi allekirjoittaneen ehdotukseen, jonka hinnaksi tuli kokonaiset 14,90, heh.


Allekirjoittanutkin pääsi vihdoin kaiken kittailun jälkeen maalaamaan kodinhoitohuoneen ensimmäisiin pohjamaaleihin. Vielä se vaatii kitillä korjaamista, mutta voiton puolella aletaan olla. Mahtava fiilis oli maalitelalla levittää kaunista puhdasta valkoista ja nähdä kipsilevyn katoavan silmistä. Nautinto suorastaan...

Talolla on mahdottoman fiiniä

Uskottehan, että ruskean pahvin peittämä lattia on todella taiteellisen hieno. Kun vielä lisää saumausaineen, maalarinteipin, niin vaikutelma on kerrassaan täydellinen.

Mutta vakavasti ottaen, nyt on ensimmäistä kertaa sellainen olo, että ehkä tuo kuitenkin valmiiksi saadaan. Isot lattiat on peitetty laatoin, seinät alkavat olla hyvin pohjamaaleissa ja ensi viikoksi pitäisi tuoda pintamaalit maalareille. Ei sen jälkeen enää kauheasti puutu... no tietysti kaikki kaapit ja muut sellaiset, listat oviin ja ikkunoihin ja lattioihin ja osa koneistuksesta. Mutta keskeneräisten juttujen määrä selvästi vähenee.

Samalla toki vähenee kärsivällisyys. Haluan jo muuttaa!

Kolmen viikon päästä meillä muuten aletaan muurata ulkopintoja. Hyvästi kipsilevyluukki! Myös idolini Kaivurikuski lupasi tulla lähiaikoina tasoittamaan pihat, eli pääsen suunnittelemaan tulevaa kukkaloistoamme ihan vakavalla asenteella. Omenapuita, kirsikoita, viiniköynnöstä, mansikoita, tuhansittain kukkia... tai kenties nokkosta, ohdaketta ja mutaa. Nähtäväksi jää ;-)

Hyvästi betonilattia, hyvästi laatat

Tänään lähtivät viimeiset laatat kotimme portaitten alta säilöstä odottamaan pääsyä uuteen sijoituspaikkaansa: olohuoneen, eteisen, keittiön ja ruokatilan lattiaan. Niinpäniin, viimeiset ja viimeiset, vaatimattomat 30 pakettia, mikä tekee suurinpiirtein 600 kiloa. Sen roudattuamme Rakentajan kanssa tunsi taas kantaneensa. Mutta mikä parasta, seuraavan kerran kun minä menen raksalle, ei betonilattiasta ole enää tietoakaan yllä mainituissa tiloissa. Ihana harmaa laatta peittää lattian ja antaa tiloille modernin tyylikkään ilmeen.

Uskokaa tai älkää, raksalla on nyt Sangen Siistiä. Onhan kaikki lojuva irtoroina pitänyt varastoida pois tieltä ja lika+pöly+silppu+muu epämääräinen on impattu pois kuljeksimasta. Alkakaahan latoa laattaa, Timpurithyvät. Alla kuva muuten hienosta uusista jalkalistoistamme. Ei siinä mitään, juuri saimme sen kipsilevy-ilmeen pois näkyvistä, niin johan piti virittää teipillä uudet systeemit. Niin tosiaan, maalarinalut olivat saaneet suurimman osan alakerrasta pohjamaaliin ja näytti kyllä Todella Hyvältä.


Tässä kuva Rakentajasta imppaamassa olohuonetta. Olisi minulla ollut parempiakin lähikuvia tästä ihmetapahtumasta, mutta Rakentaja on niin häveliäs, ettei halua pärstäänsä julkiseen levitykseen. Noin söötillä naamalla en voi kuin ihmetellä moista.

Rakentaja muuten jo hetki sitten pääsi natisemaan, että "kyllä imuroidessa huomaa, että on neliöitä". Niin, kauankohan kestää, että meille tulee siivooja, jos teen totaali-imurointilakon uudessa talossa? Miehet *iso huokaus*... kyllä ne imuroitavat neliöt tuntuvat pienemmässäkin, jos sitä tekee esim. viikottain.


Meillä kittijuhlat ovat jatkuneet koko viikonlopun. Kodinhoitohuoneen kittaus ei ollut vinojen kulmien ansiosta mikään läpihuutojuttu. Tämä siis tiedoksi kaikille, jotka vielä ovat suunnitteluasteella talojensa kanssa. Tarkoitus oli tänään päästä maalaamaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Minä menetin hermoni ja jätin Rakentajan kittaamaan kodinhoitohuonetta. Jatkoin sentään itse teknisen tilan parissa.

Alla kuva rumasta vinosta kulmasta, johon on mätetty kukkuroittain kittiä. En ymmärrä, miten siitä koskaan saadaan ihmismäisen näköinen, mutta Rakentajalla oli kuulemma joku visiontapainen.


Itse jatkamisesta tuli muuten mieleen seuraava Yhteiskunnallinen Vääryys, johon olen törmännyt rakentamassa. Missä ovat kaikki muut Rakennuslesket, -kumppanit yms.? Miespuolisiin kanssarakentajiin törmää jatkuvasti, vaan onko paremmat puoliskot jätetty koteihin? Itse olen melkein kaiken vapaa-aikani viettänyt vuoroin Rakentajan tukena, vuoroin taas harmina, mutta yhtä kaikki ollut läsnä. En käsitä tätä, taidan avautua tästä uuden blogipostauksen verran lähitulevaisuudessa.

Alla vielä joitain kuvia todisteeksi siitä, että sattuu ja tapahtuu. Ensiksi alakerran kylpyhuoneen isoa seinälaattaa. Tuo vihreä takaseinä tulee aikanaan tummanharmaalla samankokoisella laatalla (jota emme enää odottaneet sieltä saksalaiselta rautakauppaketjulta, vaan haimme toisaalta).


Sitten kylppärin, saunan, kodinhoitohuoneen ja alakerran WC:n lattialaatta.


Yläkerran WC:n kattopaneeli.


Ja sokerina pohjalla: Ruma Kuraritilä.


Lopuksi pitkän raksapäivän jälkeen tänään istuttelin vielä pöytäkasvihuoneeseen kukkia, jotka tulevat aikanaan pihallemme. Voi sitä kukka- ja väriloiston määrää. Akileijoja, syyshodekukkia, ruusuja, päivänkakkaroita, orvokkeja (huimilla viherpeukalon taidoilla, heh)... näissä tunnelmissa lienee hyvä aika rentoutua hetki ennen uuden viikon aloittamista.

Yleisön pyynnöstä

Tässä teille parempi kuva krematorio-pontikka-hässäkästä. Savukin nousee...



Eilen raahauduin muuten katsomaan edistymistä talolla. Siellä olikin tapahtunut. Kodinhoitohuoneeseen oli tullut kuraritilä (aika ruma, sen siitä saa, kun pistää miehet asialle), saunan seinät olivat saaneet laattaa ja samoin kylppärin seinät olivat valmiit niiden laattojen osalta, jotka olemme jo saaneet. Tämä onkin ihan oma tarinansa. En mitenkään haluaisi kyseenalaistaa kenenkään toimintaa, mutta sanottakoot, että ei kannata hankkia isoa melkeinmustaa laattaa isosta saksalaisesta rautakauppaketjusta. Ainakaan jos ei halua tuskailla toimitusaikojen kanssa ja ajella ympäri pääkaupunkiseutua.

Kylpyhuonetilojen lattioiden laattaaminen oli myös aloitettu. Ja voih onnea, yläkerran kylppärin katto oli paneloitu. Se oli kyllä nätti (Rakentaja pihtaa kuvien siirtämisen kanssa tietokoneelle, saatte kuvia myöhemmin). Tosin Rakentaja tiesi kertoa, että paneeli ei ollut Timpurien mielestä kovin huippulaatuista ja sitä pitäisi ehkä vielä maalailla. Samaten tuo ilonpilaaja kertoi, että paneloidessa joku seinälaatta oli murtunut, itse en tätä huomannut, mutta menen kyllä suurennuslasin kanssa tutkimaan.

Siinäpä ne isoimmat etenemiset. Kittaus-maalaus-operaatiokin oli jonkinmoisessa mallissa. Tasaisilta ja näteiltä näyttivät seinät alakerrassa.

Kittausta ja laattaa ja ehkä jopa paneeleita

On se sisustamisen katselu vaan mukavaa touhua. Vaikkakin toivottoman hidasta näpräämistä. Laattoja ilmestyy kylppäriin ja saunaan kovalla tahdilla (vaan ei riittävän nopeasti minun makuuni). Kylppäristä tulee upea isoine laattoineen... tyylikäs ja ylellinen, vaikka onkin lopulta aika pieni. Ja yläkerran kylpyhuone on kuulemma saumailtukin valmiiksi. Se pitäisi nähdä, se on varmasti Käsittämättömän Kaunis.

Mutta voih, mitä huhuja kantautuukaan tietoisuuteeni. Timpurinketkaus oli mennyt hutimaan saunan seinään laattaa kohtaan, mikä piti paneloida. Olen vielä tiedosta ällikällä lyöty, sillä nyt Saunavisioni on romutettu täysin. Voinkohan koskaan saunoa tuossa tilassa vai onko elämä lopullisesti pilalla?

Saunasta tulikin mieleen maanantaiset Rakentajan touhut, nimittäin kiukaan paistaminen pihalla. Joku viisaampi oli vinkannut Rakentajalle, että kiukaasta kannattaa pihalla polttaa pahimmat käryt, suojarasvat yms. pois ja siksi Rakentaja kyhäsi pihamaalle mielenkiintoisen hökötyksen. En ole varma tuleeko siitä ensimmäisenä mieleen sauna... tiedättehän, yleensä saunoissa on seinät ja katto ja lauteet. Oma ensimmäinen mielikuvani oli pieni krematorio, tosin naapurimme vihjaili jotain pontikkapannustakin. Arvioikaa itse (niin siis tuo kaatunut putkenpätkä toimi piippuna).


Ihan hyvä ajatus muuten oli tuo kiukaan korkkaaminen ulkotiloissa. Haju nimittäin kantautui varmaan kolmetoista korttelia joka ilmansuuntaan. Yyyyyh.

Maanantain toinen teema olivat kittaukset. Eläessäni ennen tätä en ollut koskenutkaan kittiin, mutta nyt tuli harjoittelua kertaheitolla pari huoneellista. Onneksi oli paljon saumoja, jotka jäävät kaappien taa piiloon...

Aluksi jälki oli kauhean rumaa... nauha kupruilee, kittiä on liikaa tai liian vähän vuorotellen ja niin edelleen. Onneksi kuvasta tuo jäljen rumuus ei paljastu ihan niin karuna.


Sen sijaan muutama sauma myöhemmin näytti jo paljon paremmalta. Tuosta saa jo hiomalla ja korjailemalla hyvän, uskon. Ensi viikonloppuna jatkuu samat kittibileet. Ehkä sunnuntaina pääsee osittain jo pohjamaaleihin.


Rakentaja kävi muuten tänään irtisanomassa asuntomme. Nyt on sitten motivaatio saada Talo asuttavaan kuntoon kesäkuun loppuun mennessä. Tosin, jos muutto venyy kesäkuun puolelle saatan olla jo itkenyt itseni hengiltä, tai jotain. Voi vauhtia nyt Timpurit, tahdon nähdä paneloitua pintaa ja valmiita huoneita seuraavalla kerralla talolle singahtaessani. Pitäisikö mennä ratsupiiskan kanssa komentamaan? Juu, nehän voisivat saada siitä jopa kiksejä.

Alla vielä kuvaa yleismaisemasta tällä hetkellä.

Ihme on tapahtunut

Me nimittäin vietämme, uskokaa tai älkää, kolmen päivän loman rakentamisesta. Minä en ainakaan meinaa uskoa.

Toki olemme tänään käyneet kantamassa saunan seinälaattoja ja juoruilemassa naapurien kanssa. Ei huominenkaan mene ilman raksaamista, täytyyhän nyt tilanne aina käydä tutkaamassa. Sunnuntai... no, luulen että siitä selviämme täysin ilman taloa. Maanantaina taas viettänemme aikaa maalailleen kodinhoitohuonetta ja teknistä tilaa. Söpö Timpurikin on kuulemma tulossa. Ehkäpä jätän Rakentajan lapsenvahdiksi kotiin ja menen itsekseni maalaamaan.

Tänään sain ensimmäistä kertaa ihailla laattojen peittämää pintaa. Alla teillekin vähän ihailtavaa. Kuvat eivät kyllä tee oikeutta lattian kauneudelle, tulkaa paikanpäälle katsomaan tarkemmin, ja rakastumaan.


Seinäkin näyttää vähän mitättömältä tässä. Tosiasiassa siinä on ihana elävä kuvio, joka muuttuu valojen mukaan.


Myös saunassa oli vähän tapahtunut, vesieristys oli valmis ja kiukaan suojamuuri oli hiukan kohonnut. Alla kuvassa seinäpaneelit. Myös laatat ja kiuas löytyvät jostain talon syövereistä, kun oikein kaivelee sotkun seasta. Ihana, ihana puukiuas. Taidamme joutua maanantaina korkkaamaan sen pihalla.


Olohuone myös edistyy. Ensi viikolla se maalataan ja voin viimein alkaa visioida sisustusta ilman rumaa mikro-kahvinkeitin-roska-pöytää. Eipä sillä, ei meillä varmaan ikinä paljon tuon siistimpää ole tulevaisuudessakaan.

Olettehan huomanneet Mediajulkisuuden?

Jollette, niin kipipipi hankkimaan jostain viime perjantain Markkinointi&Mainonta lehti näppeihinne. Siellä on monen sivun juttu talostamme, ja Rakennuslesken blogikin paistattelee maineen ja kunnian auringossa.

Ihan asiallinen stoori, mutta voi kauhistus, kun siinä on niitä ulkona otettuja kuvia. Aurinkoon päin katseleminen tekee kyllä kauheita ilmeitä siristyksineen ja silmien väkisin pingoittamisineen. Etenkin lasten ilmeet ovat ihan tyhmiä, eikä voi väittää omankaan ilmeen olevan luonnollinen ja rento. Ja pääsi kuvaaja yllättämään, kun en ollut täydessä meikissä ja pinkeissä korkkareissa (niinkuin tapana raksalla on).

Tilannekatsaus tämänpäiväiseen: keittiönkaapit ovat kasassa, mutta voi tuskaa. Joka paikkaan sattuu niin, ettei liikkumaan meinaa päästä. Laattojen kantaminen, kaappien kanssa kyykistely ja ylipitkät päivät raksalla ilman lepotaukoa tekevät kyllä pahaa. Loppuisipa tämä joskus...

Keittiö saapui

Eilen me saimme Keittiön. Pitkän, loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen tosiaan puolenpäivän aikoihin keittiöfirman rekka kurvasi pihaan odotettu lasti mukanaan. Pari reippaan oloista sälliä vieläpä kantoi ne sisään, eivätkä jättäneet räntäsateeseen lojumaan. Toinen oli jo muuten iloisessa maistissa lauantain kunniaksi, onneksi ei kuski kuitenkaan. Toistaiseksi täytyy sanoa, että vaikka keittiömme oli moneen muuhun verrattuna ylihalpa (kyllä se silti ihan tarpeeksi maksoi), palvelu ei ole kärsinyt hinnan laskiessa, niinkuin nyt helposti kuvittelisi.

Nyt meillä on sitten Koti, kun on kerta keittiökin... voisi helposti luulla, että olisin innoissani tai onnellinen tästä. Totuus on kuitenkin kohtalaisen karu. Voitte todeta sen alla olevasta kuvasta, jossa keittiö lepäilee ruokatilan lattialla. Tiesinhän minä, että se tulee osina, mutta tuo näyttää niin lohduttoman ankealta, että tekisi mieli pillittää.


Keittiön paikka odottelee jo valmiiksi pohjamaalattuna. Vielä kun Maalarinalut ensi viikolla sivelevät siihen tason päälle pinkiksi sävytettyä Lujaa, niin sittenhän sen keittiön voi siihen räiskiä (värihän siis oikeasti on hattaranvalkoinen, mutta kyllä se purkissa näyttää tasantarkkaan pinkiltä).

Huoneen ilme on muuten kummasti muuttunut siitä alustavasti kittaillusta versiosta pari viikkoa takaperin. Jopa kuvista sen huomaa, mutta paikanpäällä erityisesti.


Viikon teemaa söpön Timpurinlurjuksen osalta ovat olleet vesieristämiset. Vihreät kylpyhuoneet ovat aika vinkeän näköiset. Voisin melkein harkita niiden jättämistä tuon värisiksi. Ensi viikolla niihin aletaan laittamaan laattoja (en tiedä, onko se laatottaa vai laatoittaa, kertokaa kielinerot). Laatoista tulikin mieleen, että eilen kävimme ostamassa loputkin laatat. Tai ainakin tilaamassa ja ensi viikolla niitä voi sitten noutaa. Kivoja saimme, eikä enää harmita se pieleenmennyt kallis laattasuunnitelmakaan.


Eilen shoppailimme myös paneelit saunaan ja molempiin kylppäreihin. Ei siinä mitään, mutta samalla kun Rakentaja väänsi paikallisen rautakauppiaan kanssa määristä ja hinnoista ja kuljetuksista, sain loistavan Saunavision (kiitos paikallisen rautakaupan esittelyläpyskälle tästä). Olen aivan onneni kukkuloilla, saunasta tulee kerrassaan Ihanuus.

Viimeisessä kuvassa teille vielä karua kertomaa tonttimme siisteysasteesta. Varsinaista ekoterrorismia kyllä tämä rakentaminen. Lohdullista meille kuitenkin, muutamassa naapurissa pihamaa näyttää Paljon Pahemmalta (terkkuja vaan, ja tsemppiä).

Laatat valtaavat mielen (ja talon)

Rakentaja-parka on ihan hermona laattojen kanssa. Ne pitäisi saada nyt ja heti ja ne pitäisi vertailla tuhannessa eri kaupassa ja minulla perheemme sisustusvastuullisena pitäisi olla tulenpalava ehdoton mielipide valmiina joka asiaan. Mutta eipä vaan ole.

Osa laatoista on jo onnellisesti hankittu, halleluja niille, mutta ne loput. Meillä oli jo loistava laattasuunnitelma, jonka sitten romutti tolkuttoman kallis tarjous ja tolkuttoman nihkeä palvelu. Niinpäniin, kaikki meni uusiksi. Nyt sitten muistellaan, että mitä kaikkia laattoja meidän piti siltä tyhmältä laattatoimittajalta haalia ja etsiskellään halvemmista paikoista jotain sinnepäin. Kypsää hommaa.

Olisi se vaan ollut helppoa ottaa ne kaikki yhdestä paikasta. Kaikki oli mallattu yhteen, kiiltoasteet olivat oikeat ja valaistuksetkin oli huomioitu. Nyt kun hakee lastillisen laattaa rautakaupasta A, niin miten sitä voi enää muistaa rautakauppaan B tai C mennessä muistaa, miltä se jo ostettu laatta näyttikään. Mallilaatan mukanapitäminen voisi tietysti helpottaa asiaa, mutta mallilaatat makaavat onnellisesti keittiönpöydällämme. Eivät ne halua kulkea matkassa.

No niin tai näin, laattaa alkaa pikkuhiljaa kertyä nurkkiin. Ensi viikolla alkaakin laatoitus ainakin joiltain osin. Nyt jo osa vesieristeistä onkin tehty ja herra Vastaava tulee ne tänään tarkistamaan.

Rakentaja muuten kertoi huhuja työmaalta, että keittiö alkaisi olla pohjamaaleissa ja samaten pian makuuhuone. Ihan hyvä sikäli, että keittiökalusteet tulevat... öööö... sovittu toimitus oli 15.3, että tulevatko ne sitten huomenna vai maanantaina.

Talomme on Mediajulkkis

Ystävämme herra Toimittaja oli tänään soitellut Rakentajalle pyyntö mielessään: saisiko hän meiltä materiaalia talopaketteja koskevaan artikkeliin. Kriittisiä faktoja talotehtaiden epäluotettavuudesta, likaisia yksityiskohtia, meheviä skandaalinpoikasia. Niitähän jokaiselta itseään kunnioittavalta rakennusihmiseltä löytyy...

Herää vaan kysymys siitä, miksi herra Toimittaja soitti Rakentajalle eikä minulle. Olisin varmasti osannut draamailla paljon skandaalinkäryisempiä sepustuksia, kenties Totuuden rajamailla liikkuen, mutta kuitenkin.

Oli syy tai artikkelin aihe mikä tahansa, nyt Rakentaja pääsee haastateltavaksi, Talo pääsee poseeraamaan kuviin ja blogikin on Median Edustajien valvovien silmien alla. Varokaa vaan, te meille vääryyttä tekevät koirat, pian komeilette Seiskan otsikoissa varsin epämairittelevassa valossa.

Viiniä ja takkatulta

mitä sitä muuta pieni ihminen kaipaisikaan elämältä? En ihan heti kyllä keksi. Tämä on muuten blogini sadas kirjoitus. Ihanaa, että sen voi kirjoittaa hyvällä mielellä positiivisin ajatuksin (ja pahasti viinipäissään).

Joskus rakentaminen on ihan mukavaakin. Vaikkapa silloin, kun takkatuli roihuaa, oma Rakentaja pyörii katseluetäisyydellä mahdottoman haluttavana työssä ja edessä on lasi viiniä. Silloin tietää, että se kaikki on ollut sen arvoista. On niin kuuma, että tuskaa tekee ja hetkeksi kuvittelee itsensä ihan toisiin todellisuuksiin...

Tänään tosiaan meillä on korkattu ensimmäiset punaviinit takkatulen äärellä. Kyllä se vaan jotenkin antaa fiiliksen kodista, pieni hetki, jolloin saa vain nauttia olostaan. Alla teillekin kuva ihasteltavaksi (ja kadehdittavaksi niille, joilla ei vielä ole sisällä mukavaa ja lämmintä). Lasi on muuten melkein tyhjä, hyvin kuvaavaa.



Talo on viime viikolla toki edistynytkin. Maalarinalut ovat kittailleet seiniä, noin jotain mainitaakseni. Myös alakerran katot ovat valmiit ja yläkerrassakin alkaa muoto hahmottua. Kuvassa alla keittiö... ensi viikonloppuna kuulemma SähKari tulee kytkemään meille sähköjä. Mukavaa, sitten voimme alkaa viritellä ihan Oikeita Valoja.


Alla kuvassa Rakentaja-parka, joka oli autokuskina ja joutui tekemään Ihan Oikeita Hommia, eikä voinut vaan hörppiä viiniä. Tuossa Rakentaja virittää kodinhoitohuoneen Hämyhäkkiä. Siellä on niin paljon piuhoja, että pahaa tekee. Mutta Rakentaja on kyllä aika namu :-)


Eipä tässä muuta. Tänään kävimme valkkailemassa laattoja laattakaupoilla, ja nyt jatkan blogini sadannen kirjoituksen juhlimista punaviinin ja Rakentajan kera. Ties mitä ilta vielä eteen tuokaan...

*haleja*